Jukka Maalampi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Teuvo Jukka Juhani Maalampi (s. 25. lokakuuta 1950 Petäjävesi) on suomalainen fyysikko ja professori. Hän on toiminut Jyväskylän yliopiston fysiikan professorina vuodesta 2001.[1] Fyysikkona hän on erikoistunut hiukkasfysiikkaan.

Nuoruus ja akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Maalampi on alun perin kotoisin Petäjävedeltä.[2] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Petäjäveden lukiosta.[2] Lukion jälkeen hän opiskeli fysiikkaa Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan laitoksessa.[3] Maalampi väitteli Helsingin yliopistossa filosofian tohtoriksi 1982.[4]

Tutkijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli Helsingin yliopistossa eri viroissa fysiikan tutkijana ja opettajana. Hän toimi mm. fysiikan yliassistenttina.[4] Hän on hiukkasfysiikan dosentti sekä Turun että Helsingin yliopistossa.[4] Lisäksi hän on tehnyt vierailuja useisiin ulkomaisiin tutkimusinstituutteihin ja yliopistoihin. Hän on työskennellyt mm. Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Cernissä Sveitsissä, Bielefeldissä Saksassa ja Norditassa Kööpenhaminassa.[4]

Professoriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Maalampi nimitettiin keväällä 2001 fysiikan professoriksi Jyväskylän yliopistoon.[2] Hänen vastuualueenaan on ollut varsinkin fysiikan aineenopettajien koulutus.[4] Sen ohella hän on jatkanut tutkimustyötä.

Fyysikkona Maalammen tutkimusalaa hänen siirtyessään Jyväskylään olivat heikot vuorovaikutukset, neutriinofysiikka ja hiukkaskosmologia.[2] Näitä tutkimusaloja Jyväskylän yliopistossa ei tutkittu, vaan yliopiston hiukkasfyysikot olivat syventyneet hiukkasfysiikan alan muihin kysymyksiin.[2] Maalammen nimitys siis laajensi fysiikan laitoksen tutkimusta. Hiukkasfysiikan tutkimus Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksessa laajeni vielä lisää, kun yliopistoon saatiin Maalammen nimitysvuonna (2001) yliassistentiksi Kimmo Kainulainen, joka oli ollut Jukka Maalammen oppilaita Helsingin yliopistossa.[3] Sittemmin Kainulainen nimitettiin vuonna 2011 järjestyksessä toisena henkilönä Suomessa kosmologian professoriksi.[5] (Ensimmäinen oli Helsingin yliopistossa vuonna 2001 aloittanut Kari Enqvist).[5] Maalammen ja Kainulaisen ansiosta fysiikan laitoksella tehtävä hiukkastutkimus laajeni vahvoista vuorovaikutuksista heikkoihin vuorovaikutuksiin.[3]

Tieteellisen työn ohessa professori Maalampi on osallistunut laitoksensa hallintotehtäviin. Hän on toiminut fysiikan laitoksen johtajana vuodesta 2005 lähtien.[6] Maalampi nousi laitoksen johtoon, kun hänen edeltäjänsä professori Matti Leino valittiin Jyväskylän yliopiston vararehtoriksi.[6] Hänen ensimmäinen kautensa laitoksen johtajana päättyi heinäkuun lopussa 2008.[7] Seuraava toimikausi 2008–2010 jäi vajaaksi vuonna 2010 toteutetun yliopistouudistuksen takia. Hän jatkoi johtajana edelleen toimikauden 2010–2013.[8][9][10][11] Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Henrik Kunttu nimitti joulukuussa 2013 professori Maalammen vielä uudelle toimikaudelle 2014–2017 fysiikan laitoksen johtajana.[12]

Tutkimusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysikkona Maalampi on erikoistunut teoreettiseen hiukkasfysiikkaan. Hänen mielenkiinnon kohteenaan ovat erityisesti olleet neutronifysiikka, hiukkasastrofysiikka ja kosmologia. Hän on tutkinut erilaisia hiukkasia (mm. leptoneita ja kvarkkeja) ja niiden keskinäistä vuorovaikutusta.[13] Neutriinoja on vaikea tutkia, koska ne reagoivat muuhun aineeseen niin vähän.[2]

2000-luvulla Maalampi on tehnyt teoreettista tutkimusta Higgsin bosonista eli Higgsin hiukkasesta.[14] Hiukkasen olemassaolo on mahdollisesti todistettu kokeellisesti vuonna 2012.[15]

Vaikka professori Maalampi on teoreettisen fysiikan tutkija, hän on viime vuosina ottanut osaa myös soveltavaan tutkimukseen. Hän on ollut 2010-luvun ensimmäisellä puoliskolla mukana suunnittelemassa yhteiseurooppalaista LAGUNA-tutkimushanketta.[16] Hankkeen avulla pyritään tutkimaan kokeellisesti neutriinoja.[17] Tutkimusta on tarkoitus tehdä mm. Pyhäsalmen kaivoksessa Pyhäjärvellä.[17]

Joulukuuhun 2014 mennessä professori Maalampi on julkaissut 132 tieteellistä artikkelia, joista useimmat arvostetuissa fysiikan julkaisuissa.[13] Hän on laatinut myös useita konferenssiraportteja ja lehtiartikkeleita. Sen lisäksi hän on julkaissut useita teoksia fysiikan alalta ja fysiikan oppikirjoja. Hän on myös suomentanut joitakin teoksia.

Tieteellinen asiantuntija ja vaikuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Maalampi tunnetaan erityisesti fysiikan popularisoijana. Hän on aktiivisesti osallistunut tieteelliseen keskusteluun ja pyrkinyt tekemään tiedettä laajemmin tunnetuksi. Hän on myös ollut esiintyjänä tai luonnoitsijana lukuisissa tapahtumissa sekä osallistunut useisiin fysiikan alan konferensseihin.

Maalampi on jo pitkään kirjoittanut lehtiartikkeleita fysiikkaan liittyvistä kysymyksistä. Ensimmäiset lehtiartikkelinsa hän julkaisi 1980-luvulla Arkhimedes-lehdessä.[13] Hän on kirjoittanut yleistajuisia kirjoja ja artikkeleita fysiikasta, ja luonnontieteistä laajemminkin. Artikkeleissaan hän on mm. tarkastellut kriittisesti tiedettä ja sen tilaa. Hän on ollut huolissaan esimerkiksi luonnontieteiden (mm. fysiikka ja kemia) opetuksen vähäisestä määrästä koulujen opetusohjelmassa.[4]

Maalampi on osallistunut Skepsis ry:n toimintaan ja hänet valittiin vuonna 2007 yhdistyksen tieteellisen neuvottelukunnan puheenjohtajaksi.[18]

Huomionosoitukset ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Maalammella on monenlaisia luottamustehtäviä eri organisaatioissa. Vuodesta 2009 lähtien hän on ollut Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.[19] Hän on toiminut myös Suomen fyysikkoseuran fysiikan opetuksen jaoston puheenjohtajana.[20]

Maalampi sai 1995 valtion tiedonjulkistamispalkinnon Kari Enqvistin kanssa kirjoittamastaan teoksesta Tyhjästä syntynyt: Nykytieteen käsitys maailmankaikkeuden rakenteesta.[21] Hän sai huhtikuussa 2006 toistamiseen valtion tiedonjulkistamispalkinnon teoksestaan Maailmanviiva - Albert Einstein ja moderni fysiikka (2005), jonka julkaisi tähtitieteellinen yhdistys Ursa.[18] Teos kertoo fysikaalisten tieteiden kehittymisestä 1800-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun. Fysiikan osalta teos esittelee varsinkin Albert Einsteinin löydöksiä sekä suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan historiaa.[18]

Toiminnastaan fysiikan laitoksen johtajana hänelle on vuonna 2009 myönnetty Jyväskylän Yliopistosäätiön Hyvä esimies-palkinto.[22]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppikirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikki Lehto, Raimo Havukainen, Jukka Maalampi, Janna Leskinen: Fysiikka 1, Fysiikka luonnontieteenä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2009.
  • Heikki Lehto, Raimo Havukainen, Jukka Maalampi, Janna Leskinen: Fysiikka 2, Lämpö. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2009.
  • Heikki Lehto, Raimo Havukainen, Jukka Maalampi, Janna Leskinen: Fysiikka 3, Aallot. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4792-1.
  • Heikki Lehto, Raimo Havukainen, Jukka Maalampi, Janna Leskinen: Fysiikka 4, Liikkeen lait. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010.
  • Heikki Lehto, Raimo Havukainen, Jukka Maalampi, Janna Leskinen: Fysiikka 5, Pyöriminen ja gravitaatio. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010.
  • Heikki Lehto, Raimo Havukainen, Jukka Maalampi, Janna Leskinen: Fysiikka 6, Sähkö. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2011.
  • Heikki Lehto, Raimo Havukainen, Jukka Maalampi, Janna Leskinen: Fysiikka 7, Sähkömagnetismi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2011.
  • Heikki Lehto, Raimo Havukainen, Jukka Maalampi, Janna Leskinen: Fysiikka 8, Aine ja säteily. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2011.
  • Heikki Lehto, Raimo Havukainen, Jukka Maalampi, Janna Leskinen: Fysiikka, Kertauskirja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2011.
  • Heikki Lehto, Raimo Havukainen, Jukka Maalampi, Janna Leskinen: YO Fysiikka. Helsinki: Sanoma Pro, 2013.

Yleistajuisia kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Enqvist, Kari & Maalampi, Jukka: Tyhjästä syntynyt: Nykytieteen käsitys maailmankaikkeuden rakenteesta. Porvoo - Helsinki - Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19289-9.
  • Maalampi, Jukka & Perko, Tapani: Lyhyt modernin fysiikan johdatus. Helsinki: Limes ry, 1997 (4. korjattu painos 2006). ISBN 951-745-213-6.
  • Maalampi, Jukka (toim.): Minne menet, maailmankaikkeus? Kirjoituksia kosmoksesta. Helsinki: Fysiikan kustannus, 2000. ISBN 951-97790-0-0.
  • Maalampi, Jukka: Maailmanviiva. Albert Einstein ja moderni fysiikka. Ursa, 2005.

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Steven Weinberg: Unelmia viimeisestä teoriasta. (Dreams of the final theory.) Suomentanut Jukka Maalampi. Art House, 1999. ISBN 951-884-244-2.
  • Kitty Ferguson: Maailmankaikkeuden mittaaminen: Ihminen avaruutta kartoittamassa. (Measuring The Universe: The Historical Quest to Quantify Space.) Suomentanut Jukka Maalampi. Otava, 2001. ISBN 951-1-16607-7.
  • Gordon Kane: Supersymmetria. Svarkit, fotiinot: Luonnonlakien rajoja etsimässä. (Supersymmetry. Squarks, Photinos, and the Unveiling the Ultimate Laws of Nature.) Suomentanut Jukka Maalampi. Art House, 2001. ISBN 951-884-310-4.
  • Carole Stott: Tähtitaivas (New Astronomer.) Suomentanut Jukka Maalampi. Otava, 2001 (4. painos 2006). ISBN 951-1-17165-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkilä, Mari (toim.): Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta. Jyväskylän yliopisto, 2015. ISBN 978-051-39-6303-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 422. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. a b c d e f Maalampi, Jukka: Kvarkkigluoniplasmaa ja kaikuja maailmankaikkeudesta (2015), s. 65. Teoksessa Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni (2015).
  3. a b c Maalampi 2015, s. 67
  4. a b c d e f Virkaanastujaiset 28.4.2001 Jyväskylän yliopisto, 2001. Viitattu 24.3.2016.
  5. a b Maalampi 2015, s. 68
  6. a b JYFL Annual Report 2005, s. 7. (PDF) Jyväskylän yliopisto, fysiikan laitos 2005. (englanniksi) Viitattu 24.3.2016.
  7. JYFL Annual Report 2005, s. 90
  8. JYFL Annual Report 2010, s. 64. (PDF) Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto. (englanniksi) Viitattu 24.3.2016
  9. JYFL Annual Report 2011, s. 64. (PDF) Fysiikan laitos, JY. (englanniksi) Viitattu 24.3.2016
  10. JYFL Annual Report 2012, s. 70. (PDF) Fysiikan laitos, JY. (englanniksi) Viitattu 24.3.2016
  11. JYFL Annual Report 2013, s. 77. (PDF) Fysiikan laitos, JY. (englanniksi) Viitattu 24.3.2016
  12. Dekaanin ja varadekaanin päätökset Jyväskylän yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 2.12.2013. Viitattu 24.3.2016.
  13. a b c Professori Maalammen julkaisut (PDF) Jyväskylän yliopisto, 24.12.2014. (englanniksi) Viitattu 24.3.2016.
  14. Maalampi, Jukka & Romanenko, Nikolai: Single production of doubly charged Higgs bosons at hadron colliders. Physics Letters B, 532 (2002), 202-208. Artikkelin verkkoversio ScienceDirect.comin sivustolla (englanniksi) Viitattu 24.3.2016.
  15. Perkins, Ceri & Collins, Nick: Higgs boson: scientists 99.999% sure 'God Particle' has been found Telegraph, 4.7.2012. (englanniksi) Viitattu 24.3.2016.
  16. Maalampi (2015), s. 66.
  17. a b LAGUNA selvittää maailmankaikkeuden ja aineen salaisuuksia Centre for Underground Physics Pyhäsalmi (CUPP), 21.9.2015. Viitattu 24.3.2016.
  18. a b c Järvinen, Risto K.: Minä, skeptikko: Jukka Maalampi. Skeptikko 3/2007.
  19. Varsinaiset jäsenet. Suomalainen Tiedeakatemia, 1.3.2016. Viitattu 24.3.2016.
  20. Toimintakertomus 2008 (PDF). Suomen Fyysikkoseura, 2008. Viitattu 24.3.2016.
  21. Eroon fysiikan hiilihangoista Tiedonjyvä 1/2015, s. 14.
  22. Hyvä esimies-palkinto Jyväskylän Yliopistosäätiö. Viitattu 24.3.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]