Kimmo Kainulainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kimmo Juhani Kainulainen (s. 1962)[1] on suomalainen fyysikko ja professori. Hän on toiminut vuodesta 2012 kosmologian professorina Jyväskylän yliopistossa.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimmo Kainulainen kirjoitti ylioppilaaksi Nurmeksen lukiosta.[1] Hänen kanssaan samalla luokalla opiskelivat myös tulevat fysiikan professorit Markku Kuittinen ja Kari Rummukainen.[1] Kuittinen on sittemmin toiminut mikro- ja nanofotoniikan professorina Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella (ent. Joensuun yliopisto).[1] Rummukainen puolestaan on työskennellyt Helsingin yliopiston teoreettisen hiukkasfysiikan professorina.[1]

Lukion jälkeen Kainulainen opiskeli fysiikkaa Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui maisteriksi 1987.[2] Hänen opettajiaan oli mm. tuleva Jyväskylän yliopiston fysiikan professori Jukka Maalampi.[3] Kainulaisen teoreettisen fysiikan alaan kuuluva gradututkimus käsitteli Higgsin tuottoa e+e- -törmäyksissä.[2]

Akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainulainen väitteli 1990 filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta.[4] Hänen väitöskirjansa (Aspects of neutrino cosmology) aiheena oli neutriinokosmologia.[5]

Valmistumisen jälkeen Kainulainen työskenteli vuosikymmenen ajan pääasiassa ulkomailla. Aluksi hän työskenteli 1990–1992 Kööpenhaminassa tutkijana pohjoismaisessa teoreettisen fysiikan tutkimuslaitoksessa Norditassa.[6] Sen jälkeen hänet nimitettiin 1992 Helsingin yliopiston dosentiksi.[4] Hän kuitenkin jatkoi edelleen uraansa ulkomailla. Vuosina 1992–1994 Kainulainen työskenteli post doc-tutkijana Minneapolisin yliopistossa.[6] Sen jälkeen hän toimi 1994–1996 vierailevana tutkijana CERN:issä, Sveitsissä.[6] Seuraavana vuonna 1997 hänet nimitettiin vanhemmaksi assistentiksi Helsingin yliopistoon.[6] Toukokuussa 1998 Kainulainen nimitettiin Norditan yliassistentiksi ja hän jatkoi virassa vuoteen 2002 asti.[6][7]

Vuonna 2001 Kainulainen sai nimityksen Jyväskylän yliopiston hiukkasfysiikan yliassistentiksi. Kainulaisen ja Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen johtajana toimineen professori Jukka Maalammen ansiosta fysiikan laitoksella tehtävä hiukkastutkimus laajeni vahvoista vuorovaikutuksista kattamaan myös heikkojen vuorovaikutusten sektorin.[3] Ensimmäisinä vuosina nimityksen jälkeen Kainulaisen tehtävänä oli luotava kenttäteorian ja kosmologian kurssit,ja suunniteltava opetuksen järjestäminen, koska aihealueet olivat kokonaan uusia tutkimusaloja Jyväskylän yliopistossa.[8]

Professoriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainulainen nimitettiin vuoden 2012 alussa kosmologian professoriksi Jyväskylän yliopiston fysiikan laitokselle.[4] Professuuri liittyy teoreettisen hiukkasfysiikan ja kosmologian tutkimukseen ja näiden alojen opetukseen.[4] Kainulainen oli nimityshetkellään vasta järjestyksessään toinen henkilö, joka nimitettiin Suomessa kosmologian professoriksi.[9] (Ensimmäinen oli Helsingin yliopistossa vuonna 2001 aloittanut Kari Enqvist).[9]

Tutkimusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosmologina Kainulainen on tutkinut monia kosmologian alaan kuuluvia aiheita. Tutkimuksen avulla Kainulainen on etsinyt vastauksia mm. maailmankaikkeuden laajenemiseen ja aineen epätasaiseen jakautumiseen liittyviin kysymyksiin.[9] Hänen keskeisiä tutkimusintressejään ovat yleisen kosmologian ohella pimeään energiaan ja pimeään aineeseen liittyvät ongelmat sekä neutriinofysiikka.[4] Aloittaessaan yliassistenttina Norditassa (1998) Kainulainen tutki parhaillaan sähköheikkoa baryogeneesiä ja kvanttikuljetusteoriaa.[6]

Oppilaidensa Matti Herrasen ja Pyry Rahkilan kanssa Kainulainen on Jyväskylän yliopistossa kehittänyt uuden niin kutsutun kenttäteoreettisen lähestymistavan, jonka avulla voidaan tarkastella alkuräjähdyksen jälkeisessä tiheässä ja kuumassa varhaisessa maailmankaikkeudessa tapahtuneita hiukkasfysiikan ilmiöitä.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta. Jyväskylän yliopisto, 2015. ISBN 978-051-39-6303-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Professoritehdas - Nurmes kasvattaa fysiikan osaajia Karjalainen 1.6.2015. Viitattu 18.5.2016.
  2. a b Accepted master's theses at the Theoretical Physics Department / Division from 1969.
  3. a b Jukka Maalampi: Kvarkkigluoniplasmaa ja kaikuja maailmankaikkeudesta 2015, s. 67. Teoksessa Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni (2015), s. 60–68.
  4. a b c d e Neljä uutta professoria Jyväskylän yliopistoon Jyväskylän yliopisto 2011. Viitattu 18.5.2016.
  5. Kimmo Kainulaisen väitöskirja Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 18.5.2016.
  6. a b c d e f KIMMO KAINULAINEN NEW ASSISTANT PROFESSOR Nordita News 1997/6, joulukuu 1997. (englanniksi) Viitattu 18.5.2016.
  7. Assessment Report for the Nordic Institute for Theoretical Physics NORDITA, s. 248. (PDF). NordForsk, 2015. (englanniksi) Viitattu 18.5.2016.
  8. Maalampi 2015, s. 67
  9. a b c d Maalampi 2015, s. 68

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]