John Wayne Gacy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John Wayne Gacy
Gacy joulukuussa 1978.
Gacy joulukuussa 1978.
Henkilötiedot
Syntynyt17. maaliskuuta 1942
Chicago, Illinois, Yhdysvallat
Kuollut10. toukokuuta 1994 (52 vuotta)
Stateville Correctional Center, Crest Hill, Illinois, Yhdysvallat
(teloitettu)
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Puoliso
  • Marlynn Myers (vih. 1964; ero 1969)
  • Carole Hoff (vih. 1972; ero 1976)
Lapset Michael ja Christine Gacy[1]
Muut tiedot
Muut nimet Tappajaklovni,[2]
Pogo the Clown[3]
Rikokset 1 sodomia,
33 murhaa,
1 pakottaminen seksuaaliseen tekoon,
1 lapsen kaltoinkohtelu
Uhrit 33+
Vangittu 21. joulukuuta 1978
Rangaistus kuolema (13. maaliskuuta 1980)

John Wayne Gacy (17. maaliskuuta 1942 Chicago, Illinois, Yhdysvallat10. toukokuuta 1994 Crest Hill, Illinois, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja. Hänet tuomittiin vuosina 1972–1978 tekemistään 33 pojan ja nuoren miehen raiskauksesta ja murhasta. Gacya kutsuttiin "tappajaklovniksi", koska hän toimi usein viihdyttäjänä ja pukeutui ja naamioitui Pogo-nimiseksi klovniksi.[4]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacy syntyi ja varttui Chicagossa Illinoisin osavaltiossa. Hän oli perheen kolmesta lapsesta keskimmäinen ja ainoa poika. Gacyn lapsuus oli vaikea. Perheystävä hyväksikäytti Gacya lukuisia kertoja hänen ollessaan 9-vuotias, mutta hän ei uskaltanut kertoa isälleen, koska pelkäsi isänsä syyttävän siitä Johnia itseään.[5]

Gacy kärsi myös väkivaltaisen, vihamielisen ja alkoholisoituneen isänsä käytöksestä.[4] John Stanley Gacy sr. (20. kesäkuuta 1900 – 25. joulukuuta 1969) vaati lapsiltaan täydellistä käytöstä. Rangaistuksena hän hakkasi heitä paksulla nahkavyöllä, mutta erityisesti John jr. piti pintansa eikä koskaan itkenyt, mikä teki isän usein entistä vihaisemmaksi.[4]

Erityisen vaativasti isä suhtautui ainoaan poikaansa, joka ei täyttänyt isän asettamia vaatimuksia, vaan oli täydellinen pettymys.[4] Isä piti kalastuksesta ja metsästyksestä ja yritti opettaa taitoja pojalleen, joka ei kuitenkaan ollut kiinnostunut.[4] Sen sijaan John reunusti taloa kukkapenkillä ja teki leivonnaisia sisartensa ja äitinsä kanssa, johon tällä oli hyvin läheiset välit.[4]

Aivovamma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacy jäi jälkeen myös koulunkäynnissä sairastellessaan usein nuorena alkaneen oudon pyörtyilyn vuoksi.[4] Syy löytyi kuitenkin vasta vuosien päästä: Gacylla oli eräiden muiden sarjamurhaajien (Albert Fish, Henry Lee Lucas, Arthur Shawcross, Andrei Tšikatilo) tavoin päähän kohdistunut vamma. Pojan ollessa 11-vuotias hän sai keinusta otsaansa iskun, joka aiheutti aivoihin verenpurkauman ja hyytymän. Oireilu alkoi vasta Gacyn ollessa 16-vuotias. Sen jälkeen verihyytymä löydettiin, ja hänelle määrättiin hyytymiä liuottava lääkitys.

Opiskeluaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairastelun takia Gacy ei voinut suorittaa high schoolia loppuun, ja lopulta hän jätti perheensä, aggressiivisen isänsä ja muutti länteen. Rahojen loputtua Las Vegasissa hän työskenteli hetken saadakseen rahat matkaan takaisin Chicagoon. Hän ei palannut high schooliin, mutta suoritti kaupallisen tutkinnon Northwestern Collegessa.

Ensimmäinen avioliitto ja työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacy alkoi jälleen ansaita kenkäkauppiaana pian valmistumisensa jälkeen, ja vuonna 1964 hän sai siirron Springfieldiin Illinoisiin. Syyskuussa 1964 Gacy meni naimisiin Marlynn Myersin kanssa.

Vuonna 1964 Gacy muutti Iowaan, ja hänen appensa palkkasi hänet johtamaan vaimon perheen omistamaa Kentucky Fried Chicken -ravintolaa.[4] Gacy rakasti työtään ja halusi työskennellä johtajana. Hän vaati työntekijöitä kutsumaan häntä everstiksi.[4]

Hyväksikäyttötuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perheidylli ei kestänyt kauan. Toukokuussa 1968 Gacy houkutteli nuoren pojan kotiinsa, ja katsellessaan tämän kanssa pornofilmiä hän harrasti pojan kanssa suuseksiä. Gacy yritti maksaa pojan hiljaiseksi, mutta lopulta poika murtui ja kertoi asiasta vanhemmilleen. Gacy tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, mutta kiisti syyllistyneensä minkäänlaiseen rikokseen tai olleensa pojan kanssa missään tekemisissä. Hän vaati päästä valheenpaljastustestiin ja pääsi, mutta ei läpäissyt testiä vaan joutui vankilaan. Tutkijat vitsailivat, että Gacy puhui totta vain, kun häneltä kysyttiin hänen nimeään. Tapahtuman johdosta Gacyn vaimo otti avioeron, eikä Gacy enää koskaan tavannut tätä eikä kahta lastaan.[4]

Murhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1971 Gacy pääsi ehdonalaiseen vapauteen ja palasi Chicagoon, jossa hän työskenteli rakennusalalla. Seuraavan vuoden tammikuussa Gacy murhasi ensimmäisen uhrinsa, Timothy McCoyn. Vuonna 1975 hän osti Norwood Parkista talon, jossa hän asui leskeksi jääneen äitinsä kanssa. Gacy perusti oman yrityksen, jolle hän antoi nimen P.D.M. (lyhenne sanoista painting, decorating and maintenance) ja meni naimisiin naisen kanssa, jonka oli tuntenut high schoolista asti. Vaimo muutti kahden lapsensa kanssa asumaan Gacyn luokse, ja äiti muutti pois. Gacystä tuli tunnettu paikallinen liikemies. Avioliitto hajosi, ja vaimo otti eron vuoden 1976 puolivälissä. Eron jälkeen Gacy kävi päivisin töissä, mutta teki murhat öisin.[4]

Kukaan ei epäillyt mitään ennen vuoden 1978 loppua. Tällöin poliisi tutki viimeksi Gacyn seurassa nähdyn teini-ikäisen Robert Piestin katoamista. Etsivä Joseph Kozenczak tutki talon ja löysi joukon raskauttavia todisteita, jotka yhdistivät Gacyn muihin katoamisiin.[6] Joulukuussa 1978 Gacy meni poliisin luo ja tunnusti. Hän tunnusti yhteensä 33 murhaa ja näytti 28 ruumiin sijainnin – hän oli haudannut ne oman talonsa alle. Loput viisi hän sanoi heittäneensä Des Plaines -jokeen. Suurin osa uhreista oli Gacyn mukaan nuoria miespuolisia prostituoituja. Gacy kertoi olevansa bi-, eikä homoseksuaali.[4] Osa uhreista oli teinipoikia, jotka Gacy oli ottanut yhtiöönsä töihin. Ruumiita löytyi joulukuusta 1978 aina huhtikuuhun 1979 asti, jolloin viimeisen uhrin ruumis löydettiin Illinoisjoesta.[6]

Oikeudenkäynti ja teloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacyn oikeudenkäynti alkoi 6. helmikuuta 1980 Chicagossa. Hän vetosi mielisairaudesta johtuvaan syyntakeettomuuteen, mutta vetoomusta ei hyväksytty. Gacy oli aiemmin diagnosoitu psykopaatiksi.[7] 13. maaliskuuta hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan.

Toukokuun 9. päivänä 1994 Gacy siirrettiin Menardin vankilasta Crest Hillin vankilaan teloitettavaksi. Samana iltapäivänä hän sai lounastaa perheensä kanssa vankilan suljetulla sisäpihalla. Viimeisellä ateriallaan Gacy söi KFC:n kanaa, friteerattuja katkarapuja, ranskalaisia, tuoreita mansikoita ja sokeritonta Coca Colaa.[8] Myöhemmin iltapäivällä hänen sallittiin rukoilla katolisen papin kanssa ennen siirtoa teloituskammioon.[9]

Teloituksen ympärille syntyi medianäytelmä, ja vankilan ympärille kerääntyi suuria väkijoukkoja: joidenkin lähteiden mukaan jopa tuhatkunta henkeä. Kauppiaat myivät T-paitoja ja muuta Gacy-aiheista rihkamaa. Myynnissä oli esimerkiksi paitoja, joissa oli klovnin kuva ja teksti: "No tears for the clown!" Karkeasti suomennettuna: "ei kyyneleitä klovnille". Kun ilmoitus Gacyn kuolemasta tuli, väkijoukko puhkesi hurraahuutoihin.

Gacy ei ilmeisesti osoittanut katumusta. Hän totesi ennen teloitustaan, ettei hänen tappamisensa toisi ketään takaisin.[10] Viimeisiksi sanoiksi jäivät "Kiss my ass".[11]

Teloituksen aikana myrkkyruiskeessa käytetyt aineet kovettuivat annostelun aikana tuntemattomasta syystä injektioneulassa, jolla myrkky annosteltiin. Neula jouduttiin vaihtamaan, ja tällä kertaa myrkky saatiin annosteltua oikein.[10] Anestesiologit syyttivät vankilan kokemattomia lääkintäteknikkoja ensimmäisen injektion epäonnistumisesta. He myös sanoivat, että jos teloituksessa olisi käytetty normaaleja ja toimiviksi todettuja metodeja, tällaista ei olisi tapahtunut. Teloituksen epäonnistumisesta kiertää myös sitkeä huhu, jonka mukaan teko olisi ollut tahallinen siksi, että "Gacya vihattiin yleisesti niin paljon". Vaikka lähteiden mukaan kyse oli lähinnä tuntemattomasta syystä.

Gacyn oikeudenkäynnin syyttäjä William Kunkle oli sanonut: "Gacy selvisi itse kuolemastaan paljon helpommin kuin yksikään hänen uhreistaan."[12]

Teloituksen jälkeisenä yönä Gacylle tehtiin ruumiinavaus oikeuspsykiatri Helen Morrisonin johdolla. Gacyn aivot poistettiin, ja Morrison tutki ne pyrkien etsimään fyysisiä poikkeavuuksia, jotka olisivat voineet antaa viitteitä Gacyn persoonallisuudesta. Aivoista ei kuitenkaan löytynyt mitään normaalista poikkeavaa.[4][13] Gacyn aivot ovat tällä hetkellä Morrisonin omistuksessa.

Morrison oli haastatellut Gacya useasti tämän eläessä[4]. Hän oli myös haastatellut useita kymmeniä muita sarjamurhaajia tavoitteenaan tutkia ja pyrkiä ymmärtämään sarjamurhaajien psyykeä.

Uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lista Gacyn tunnistetuista uhreista ja surmien ajankohdista.

1972

  • 3. tammikuuta: Timothy McCoy (16-vuotias)

1975

  • 21. heinäkuuta: John Butkovich (17-vuotias)

1976

  • 6. huhtikuuta: Darrell Sampson (18-vuotias)
  • 14. toukokuuta: Randall Reffett (15-vuotias)
  • 14. toukokuuta: Samuel Stapleton (14-vuotias)
  • 3. kesäkuuta: Michael Bonnin (17-vuotias)
  • 13. kesäkuuta: William Caroll (16-vuotias)
  • 5. elokuuta: James Haakenson (16-vuotias)[14]
  • 6. elokuuta: Rick Johnston (17-vuotias)
  • 24. lokakuuta: Kenneth Parker (16-vuotias)
  • 24. lokakuuta: Michael Marino (14-vuotias)
  • 26. lokakuuta: William Bundy (19-vuotias)[15]
  • 1. Joulukuuta: Francis Wayne Alexander (21-vuotias)[16]
  • 12. joulukuuta: Gregory Godzik (17-vuotias)

1977

  • 20. tammikuuta: John Szyc (19-vuotias)
  • 15. maaliskuuta: Jon Prestidge (20-vuotias)
  • 5. heinäkuuta: Matthew Bowman (19-vuotias)
  • 15. syyskuuta: Robert Gilroy (18-vuotias)
  • 25. syyskuuta: John Mowery (19-vuotias)
  • 17. lokakuuta: Russell Nelson (21-vuotias)
  • 10. marraskuuta: Robert Winch (16-vuotias)
  • 18. marraskuuta: Tommy Boling (20-vuotias)
  • 9. joulukuuta: David Talsma (19-vuotias)

1978

  • 16. helmikuuta: William Kindred (19-vuotias)
  • 20. kesäkuussa: Timothy O'Dourke (20-vuotias)
  • 4. marraskuuta: Frank Landingin (19-vuotias)
  • 24. marraskuuta: James Mazzara (21-vuotias)
  • 11. joulukuuta: Robert Piest (15-vuotias)

Yhdeksästä tunnistamattomaksi jääneestä uhrista ensimmäinen tunnistettiin toukokuussa 1986 Timothy McCoyksi Nebraskasta. McCoy on Gacyn ensimmäinen tiedetty uhri. Lokakuussa 2011 tutkijat saivat ottaa DNA-näytteet tunnistamattomista uhreista. Kuukautta myöhemmin pystyttiin yhdistämään tulokset 19-vuotiaaseen William Bundyyn ja vuonna 2017 uhrien joukosta pystyttiin löytämään 16-vuotiaana kadonnut James Haakenson. Vuonna 2021 tutkijat onnistuivat tunnistamaan yhden uhrin lisää, 20-vuotias Francis Wayne Alexander jonka uskotaan olleen Gacyn viides uhri. Vielä viiden uhrin henkilöllisyys on tunnistamatta.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacysta on tehty televisioelokuva To Catch A Killer, joka esitettiin vuonna 1992. Täysipitkä elokuva Gacy, jonka pääosassa näyttelee Mark Holton, sai ensi-iltansa vuonna 2003. Vuonna 2010 valmistui Ford Austinin kauhukomedia Dahmer vs. Gacy, jossa käytetään Jeffrey Dahmerin ja John Wayne Gacyn hahmoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 12 Children Of The Most Notorious Serial Killers Babygaga. Arkistoitu 5.8.2019. Viitattu 5.8.2019. (englanniksi)
  2. "Tappajaklovni" murhasi 33 nuorukaista – yksi uhreista tunnistettiin 40 vuoden jälkeen MTV Uutiset. Viitattu 5.8.2019. (englanniksi)
  3. John Wayne Gacy: The Chilling Story Of The Real-Life Killer Clown allthatsinteresting.com. Viitattu 5.8.2019. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i j k l m n A&E Biography: John Wayne Gacy
  5. Victim Studies 007: John Wayne Gacy serialkillers.briancombs.net. Arkistoitu 11.3.2016. Viitattu 10.3.2016. (englanniksi)
  6. a b The Clown That Killed (Arkistoitu – Internet Archive) Prairie Ghosts. Trou Taylor 2003
  7. Robert D. Hare. Without Conscience. The Guildford Press, 1999, p. 23. ISBN 978-1-57230-451-2.
  8. John Peck: Last Meals Tucson Weekly. 5 January 2006. Viitattu 11 November 2015.
  9. Kuczka, Susan and Rob Karwath. "All Appeals Fail: Gacy is Executed. Serial Killer Dies of Lethal Injection" (Arkistoitu – Internet Archive), Chicago Tribune, May 10, 1994.
  10. a b Seideman, David. "A Twist Before Dying", 23 May 1994. Luettu 14 January 2010. Archived from the original on 17 lokakuu 2010. 
  11. http://chicago.cbslocal.com/2011/12/21/movie-documentary-could-be-adapted-from-book-by-gacys-lawyer/
  12. "Serial killer executed by injection in Illinois", 10 May 1994. Luettu 12 February 2010. Archived from the original on 1 joulukuu 2011. 
  13. http://www.scientificjournals.org/journals2009/articles/1441.pdf
  14. wgntv.com
  15. nbcchicago.com
  16. [1]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]