John Wayne Gacy

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Wayne Gacy, Jr.
Viimeinen pidätyskuva
Viimeinen pidätyskuva
Syntynyt 17. maaliskuuta 1942
Chicago, Illinois
Kuollut 10. toukokuuta 1994 (52 vuotta)
Crest Hill, Illinois
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Lempinimet Tappajaklovni
John Wayne Gacyn virallinen kuolintodistus.

John Wayne Gacy (17. maaliskuuta 1942 Chicago, Illinois10. toukokuuta 1994 Crest Hill, Illinois) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja. Hänet tuomittiin vuosina 19721978 tapahtuneista 33 pojan ja nuoren miehen raiskauksesta ja murhasta. Gacya kutsuttiin "tappajaklovniksi", koska hän toimi usein viihdyttäjänä ja pukeutui ja naamioitui Pogo-nimiseksi klovniksi.[1]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacy syntyi ja varttui Chicagossa, Illinoisin osavaltiossa. John oli perheen kolmesta lapsesta toinen ja ainoa poika. Johnin lapsuus oli hyvin vaikea. Perheystävä hyväksikäytti Gacya lukuisia kertoja hänen ollessaan 9-vuotias. Gacy ei uskaltanut kertoa isälleen, koska pelkäsi isän syyttävän siitä häntä itseään.[2]

Gacy kärsi myös väkivaltaisen, vihamielisen ja alkoholisoituneen isänsä käytöksestä häntä kohtaan.[1] John Samuel Gacy, Sr. (20. kesäkuuta 190025. joulukuuta 1969) vaati lapsiltaan täydellistä käytöstä. Rangaistuksena hän hakkasi heitä suurella nahkavyöllä, mutta erityisesti John Jr. piti pintansa eikä koskaan itkenyt, mikä teki isän usein entistä vihaisemmaksi.[1]

Erityisen vaativasti isä suhtautui ainoaan poikaansa, joka ei täyttänyt hänen asettamiaan vaatimuksia, vaan oli tälle täydellinen pettymys.[1] Isä piti kalastuksesta ja metsästyksestä ja yritti opettaa taitoja pojalleen, mutta John Jr. ei ollut kiinnostunut.[1] Sen sijaan Cacy Jr. reunusti taloa kukkapenkillä, ja teki leivonnaisia sisartensa ja äitinsä kanssa, johon hänellä oli hyvin läheiset välit.[1]

Aivovamma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacy jäi jälkeen myös koulunkäynnissä sairastellessaan usein nuorena alkaneen oudon pyörtyilyn vuoksi.[1] Syy löytyi kuitenkin vasta vuosien päästä: Gacylla oli eräiden muiden sarjamurhaajien (Albert Fish, Henry Lee Lucas, Arthur Shawcross, Andrei Tšikatilo) tavoin päähän kohdistunut vamma. Pojan ollessa 11-vuotias hän sai keinusta otsaansa iskun, joka aiheutti aivoihin verenpurkauman ja hyytymän. Oireilu alkoi vasta Gacyn ollessa 16-vuotias. Sen jälkeen verihyytymä löydettiin ja hänelle määrättiin hyytymiä liuottava lääkitys.

Opiskeluaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairastelun takia Gacy ei voinut suorittaa high schooliaan loppuun, ja lopulta hän jätti perheensä, aggressiivisen isänsä ja muutti länteen. Rahojen loputtua Las Vegasissa hän työskenteli hetken saadakseen ansaittua riittävästi rahaa matkustaakseen takaisin Chicagoon. Hän ei palannut high schooliin, mutta suoritti kauppatieteiden tutkinnon.

Ensimmäinen avioliitto ja työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacy alkoi jälleen ansaita rahaa kenkäkauppiaana pian valmistumisensa jälkeen, ja vuonna 1964 hän sai siirron Springfieldiin, Illinoisiin. Syyskuussa 1964 Gacy meni naimisiin Marlynn Myersin kanssa.

Vuonna 1964 Gacy muutti Iowaan, ja hänen appensa palkkasi hänet johtamaan vaimonsa perheen omistamaa Kentucky Fried Chicken -ravintolaa.[1] Gacy rakasti työtään ja halusi työskennellä johtajana. Hän vaati työntekijöitä kutsumaan häntä everstiksi.[1]

Hyväksikäyttötuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perheidylli ei kestänyt kauan. Toukokuussa 1968 Gacy houkutteli nuoren pojan kotiinsa ja katsellessaan tämän kanssa pornofilmiä, hän harrasti pojan kanssa suuseksiä. Gacy yritti maksaa pojan hiljaiseksi, mutta lopulta poika murtui ja kertoi asiasta vanhemmilleen. Gacy tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, mutta kiisti syyllistyneensä minkäänlaiseen rikokseen tai olleensa pojan kanssa missään tekemisissä. Hän vaati päästä valheenpaljastustestiin, ja pääsi, mutta ei läpäissyt testiä, vaan joutui vankilaan. Tutkijat vitsailivat, että Gacy puhui totta vain kun häneltä kysyttiin hänen nimeään. Tapahtuman johdosta Gacyn vaimo otti avioeron, eikä Gacy enää koskaan tavannut tätä saati kahta lastaan.[1]

Murhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1971 Gacy pääsi ehdonalaiseen vapauteen ja palasi Chicagoon, jossa hän työskenteli rakennusalalla. Seuraavan vuoden tammikuussa Gacy murhasi ensimmäisen uhrinsa, Timothy McCoyn. Vuonna 1975 hän osti Norwood Parkista talon, jossa hän asui leskeksi jääneen äitinsä kanssa. Gacy perusti oman firman jolle hän antoi nimen P.D.M. (lyhenne sanoista painting, decorating and maintenance), ja meni naimisiin naisen kanssa, jonka oli tuntenut high schoolista asti. Vaimo muutti kahden lapsensa kanssa asumaan Gacyn kanssa, ja äiti muutti pois. Gacystä tuli tunnettu paikallinen liikemies. Avioliitto hajosi, ja vaimo otti eron vuoden 1976 puolivälissä. Eron jälkeen Gacy kävi päivisin töissä, mutta teki murhat öisin.[1]

Rosalynn Carter ja John Wayne Gacy (6. toukokuuta 1978).

Kukaan ei epäillyt mitään ennen vuoden 1978 loppua. Tällöin poliisi tutki teini-ikäisen Robert Piestin katoamista, joka oli viimeksi nähty Gacyn seurassa. Etsivä Joseph Kozenczak tutki talon ja löysi joukon raskauttavia todisteita, jotka yhdistivät Gacyn muihin katoamisiin.[3] Joulukuussa 1978 Gacy meni poliisin luo ja tunnusti. Yhteensä hän tunnusti 33 murhaa ja näytti 28 ruumiin sijainnin – hän oli haudannut ne oman talonsa alle. Loput viisi hän sanoi heittäneensä Des Plaines -jokeen. Suurin osa uhreista oli Gacyn mukaan nuoria miespuolisia prostituoituja. Gacy kertoi olevansa bi-, eikä homoseksuaali.[1] Osa uhreista oli teinipoikia, jotka Gacy oli ottanut yhtiöönsä töihin. Ruumiita löytyi joulukuusta 1978 aina huhtikuuhun 1979 asti, jolloin viimeisen uhrin ruumis löydettiin Illinois Riveristä.[3]

Oikeudenkäynti ja teloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacyn oikeudenkäynti alkoi 6. helmikuuta 1980 Chicagossa. Hän vetosi mielisairaudesta johtuvaan syyntakeettomuuteen, mutta vetoomusta ei hyväksytty. Gacy oli diagnosoitu psykopaatiksi.[4] 13. maaliskuuta hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan.

Toukokuun 9. päivän aamuna Gacy siirrettiin Menardin vankilasta Crest Hillin vankilaan teloitettavaksi. Samana iltapäivänä hänen annettiin lounastaa perheensä kanssa vankilan suljetulla sisäpihalla. Viimeisellä ateriallaan Gacy söi KFC:n kanaa, friteerattuja katkarapuja, ranskalaisia, tuoreita mansikoita ja sokeritonta Coca Colaa.[5] Myöhemmin iltapäivällä hänelle annettiin mahdollisuus rukoilla katolilaisen papin kanssa ennen siirtoa teloituskammioon.[6]

Teloituksen ympärille syntyi medianäytelmä, ja vankilan ympärille kerääntyi suuria väkijoukkoja: joidenkin lähteiden mukaan jopa tuhatkunta henkilöä. Kauppiaat myivät T-paitoja ja muuta Gacy-aiheista rihkamaa. Myynnissä oli esimerkiksi paitoja joissa oli klovnin kuva, ja teksti: "No tears for the clown!" Karkeasti suomennettuna: "ei kyyneleitä klovnille". Kun ilmoitus Gacyn kuolemasta saapui, väkijoukko puhkesi hurraahuutoihin.

Gacy ei ilmeisesti ilmaissut katumusta. Hän totesi ennen teloitustaan, ettei hänen tappamisensa toisi ketään takaisin.[7] Viimeisiksi sanoiksi jäivät "Kiss my ass", karkeasti suomennettuna: "pussaa takamustani".[8]

Teloituksen aikana myrkkyruiskeessa käytetyt kemikaalit annostelun aikana kovettuivat tuntemattomasta syystä injektioneulassa, jolla myrkkyruiske annosteltiin. Neula jouduttiin vaihtamaan, ja tällä kertaa kemikaalit saatiin annosteltua onnistuneesti.[9] Anestesiologit syyttivät vankilan kokemattomia lääkintäteknikkoja ensimmäisen injektion epäonnistumisesta. He myös sanoivat että jos teloituksessa olisi käytetty normaaleja ja toimiviksi todettuja metodeja, mitään tälläistä ei olisi tapahtunut. Teloituksen epäonnistumisesta kiertää myös sitkeä huhu, jonka mukaan teko olisi ollut tahallinen; syystä että "Gacya vihattiin yleisesti niin paljon". Vaikka lähteiden mukaan kyse oli lähinnä tuntemattomasta syystä.

William Kunkle, yksi Gacyn oikeudenkäynnin syyttäjistä oli sanonut: "Gacy selvisi itse kuolemastaan paljon helpommin kuin yksikään hänen uhreistaan."[10]

Teloituksen jälkeisenä yönä Gacylle tehtiin ruumiinavaus oikeuspsykiatri Helen Morrisonin johdolla. Gacyn aivot poistettiin, ja Morrison tutki ne pyrkien etsimään fyysisiä poikkeavuuksia jotka olisivat voineet antaa viitteitä Gacyn persoonallisuudesta. Aivoista ei kuitenkaan löytynyt mitään normaalista poikkeavaa.[1][11] Gacyn aivot ovat tällä hetkellä Morrisonin omistuksessa.

Morrison oli haastatellut Gacya useasti tämän eläessä[1], hän oli myös haastatellut useita kymmeniä muita sarjamurhaajia, tavoitteenaan tutkia ja pyrkiä ymmärtämään sarjamurhaajien psyykea.

Uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lista Gacyn tunnistetuista uhreista ja surmien ajankohdista.

1972

  • 3. tammikuuta: Timothy McCoy (18-vuotias)

1975

  • 21. heinäkuuta: John Butkovich (17-vuotias)

1976

  • 6. huhtikuuta: Darrell Sampson (18-vuotias)
  • 14. toukokuuta: Randall Reffett (15-vuotias)
  • 14. toukokuuta: Sam Stapleton (14-vuotias)
  • 3. kesäkuuta: Michael Bonnin (17-vuotias)
  • 13. kesäkuuta: William Caroll (16-vuotias)
  • 6. elokuuta: Rick Johnston (17-vuotias)
  • 24. lokakuuta: Kenneth Parker (16-vuotias)
  • 24. lokakuuta: Michael Marino (14-vuotias)
  • 27. lokakuuta: William Bundy (19-vuotias)[12]
  • 12. joulukuuta: Gregory Godzik (17-vuotias)

1977

  • 20. tammikuuta: John Szyc (19-vuotias)
  • 15. maaliskuuta: Jon Prestidge (20-vuotias)
  • 5. heinäkuuta: Matthew Bowman (19-vuotias)
  • 15. syyskuuta: Robert Gilroy (18-vuotias)
  • 25. syyskuuta: John Mowery (19-vuotias)
  • 17. lokakuuta: Russell Nelson (21-vuotias)
  • 10. marraskuuta: Robert Winch (16-vuotias)
  • 18. marraskuuta: Tommy Boling (20-vuotias)
  • 9. joulukuuta: David Talsma (19-vuotias)

1978

  • 16. helmikuuta: William Kindred (19-vuotias)
  • kesäkuussa: Timothy O'Dourke (20-vuotias)
  • 4. marraskuuta: Frank Landingin (19-vuotias)
  • 24. marraskuuta: James Mazzara (21-vuotias)
  • 11. joulukuuta: Robert Piest (15-vuotias)

Kahdeksaa Gacyn uhria ei ole vieläkään tunnistettu. Yhdeksäs tuntematon uhri tunnistettiin vuoden 2007 kesäkuussa Timothy McCoyksi Nebraskasta. McCoy oli Gacyn ensimmäinen tunnettu uhri.

Kirjallisuutta (englanniksi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacysta on tehty TV-elokuva To Catch A Killer, joka julkaistiin vuonna 1992. Täysipitkä elokuva Gacy, jonka pääosassa nähdään Mark Holton, julkaistiin vuonna 2003.

Vuonna 2010 valmistui Ford Austinin kauhukomedia Dahmer vs. Gacy, jossa käytetään Jeffrey Dahmerin ja John Wayne Gacyn hahmoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n A&E Biography: John Wayne Gacy
  2. Victim Studies 007: John Wayne Gacy | The Serial Killers Podcast serialkillers.briancombs.net. Viitattu 10.3.2016.
  3. a b The Clown That Killed Prairie Ghosts. Trou Taylor 2003
  4. Robert D. Hare. Without Conscience. The Guildford Press, 1999, p. 23. ISBN 978-1-57230-451-2.
  5. John Peck: Last Meals Tucson Weekly. 5 January 2006. Viitattu 11 November 2015.
  6. Kuczka, Susan and Rob Karwath. "All Appeals Fail: Gacy is Executed. Serial Killer Dies of Lethal Injection", Chicago Tribune, May 10, 1994.
  7. Seideman, David. "A Twist Before Dying", 23 May 1994. Luettu 14 January 2010. 
  8. http://chicago.cbslocal.com/2011/12/21/movie-documentary-could-be-adapted-from-book-by-gacys-lawyer/
  9. Seideman, David. "A Twist Before Dying", 23 May 1994. Luettu 14 January 2010. 
  10. "Serial killer executed by injection in Illinois", 10 May 1994. Luettu 12 February 2010. 
  11. http://www.scientificjournals.org/journals2009/articles/1441.pdf
  12. [http://www.nbcchicago.com/news/local/134669343.html/ nbcchicago.com