Jeffrey Dahmer

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jeffrey Dahmerin pidätyskuva (1988)

Jeffrey ”Jeff” Lionel Dahmer (21. toukokuuta 196028. marraskuuta 1994) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja ja kannibaali, joka murhasi 17 miestä vuosina 1978–1991. Suurin osa murhista ajoittui vuosiin 1989–1991.[1][2] Dahmerin uhrit olivat nuoria, pääasiassa etnisiin vähemmistöihin kuuluvia ja melkein kaikki homoseksuaaleja.[3] Dahmerin murhia on kuvailtu vihaksi homoseksualisuutta kohtaan, mutta Dahmer oli itse homoseksuaali joka oli saanut fundamentalistikristillisen kasvatuksen.[4] Dahmer etsi uhreja Milwaukeen kaupungin Walker's Point -naapuruston homobaareista.[5]

Dahmer kuoli wisconsinilaisessa vankilassa, kun toinen vanki hakkasi hänet kuoliaaksi vuonna 1994.[6][1][7]

Dahmer käytti vaatenukkea seksin harrastamiseen ennen sarjamurhaajaksi tulemista. Totuttuaan siihen että vaatenukke ei liiku, mutta hänen seksikumppaninsa liikkuivat, hän alkoi huumata seksikumppaneitaan ja raiskata heidän ollessa tiedottomassa tilassa. Tästä Dahmer siirtyi murhaamiseen ja seksin harrastamiseen ruumiiden kanssa (nekrofilia).[8]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isänsä kertoman mukaan Jeffrey Dahmer oli luonteeltaan sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, ja eli hyvän lapsuuden. Dahmerin mieli alkoi kuitenkin järkkyä, kun hän tajusi olevansa kiinnostunut miehistä. Tämän myötä hän muuttui ujoksi ja syrjäänvetäytyväksi. Hän oli jo nuorena kiinnostunut kuolleiden eläinten silpomisesta ja paloittelusta, ja halusi tutkia eläinten sisälmyksiä. Hänen vanhempansa erosivat äidin mielenterveyshäiriöiden vuoksi ja äiti muuttikin mitään sanomatta pois nuoremman veljen, Davidin, kanssa. Myös isä oli muuttanut hetkeä aikaisemmin motelliin. Dahmer muutti isoäitinsä luokse ja yritti muutaman vuoden ajan elää normaalia elämää. Hän ei kuitenkaan pystynyt unohtamaan fantasioitaan, joihin liittyi tappaminen. Hänellä oli myös jatkuvia päihdeongelmia.[1][7]

Dahmerin isä suostutteli pojan liittymään armeijaan, jossa tämä sitten palvelikin lääkintämiehenä Saksassa. Alkoholiongelmansa takia Dahmer kuitenkin vapautettiin tehtävistään.[1] Dahmerin palvelusaikana tapahtui kolme selvittämätöntä murhaa aivan sotilastukikohdan tienoilla. Milwaukeehen palattuaan hänet pidätettiin pian itsensäpaljastelusta, ja uudelleen vuonna 1988, tällä kertaa 14-vuotiaan pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Nyt Dahmer tuomittiin vuodeksi siviilityöleirille.


Murhasarja alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dahmerin murhat ajoittuivat pitkälle aikavälille, jonka takia hänen kiinnisaamisensa oli vaikeaa. Dahmer eroittui muista "seksuaalisarjamurhaajista" niin, että hän pystyi pitämään tappamisen himonsa jotenkin aisoissa. Hän hävitti ruumiit huolellisesti, eikä jättänyt mitään johtolankoja.

1978[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuu 7. päivä: Jeffrey teki ensimmäisen murhansa, kun hän otti kyytinsä 18-vuotiaan liftarin nimeltä Steven Higgs. Jeffrey vei Stevenin kotiinsa ja he harrastivat seksiä. Kun Steven aikoi lähteä, Dahmer sai äkillisen raivokohtauksen. Hän oli ollut koko lapsuutensa pääosin yksin, eikä halunnut tuntea sitä tunnetta enää. Niinpä Jeffrey tarttui rautatankoon ja iski sillä Steveniä takaraivoon, jonka jälkeen alkoi heti kuristamaan tätä. Tämän jälkeen hän hävitti ruumiin. Kuulusteluissa Dahmer oli sanonut, että toimi "vaistonvaraisesti".

1987[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuu 20. päivä: Yhdeksän vuoden jälkeen ensimmäisestä murhasta Dahmerin psykopaattiset taipumukset sai hänen seksuaalisuutensa ja väkivallan yhdistymään. Nyt hän oli valmis tappamaan taas. Uhriksi joutui 25-vuotias Steven Tuomi. Dahmer houkutteli hänet asuntoonsa ja harrasti seksiä tämän kanssa. Seksin jälkeen hän murskasi Stevenin kallon painavalla esineellä.

1988[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuu 16. päivä: James Doxtator (14-vuotias) joutui Dahmerin uhriksi, kun tämä tarjosi Jamesille 50 puntaa siitä, että saisi ottaa hänestä nakukuvia. Asunnolla Dahmer kuristi hänet.

Maaliskuu 24. päivä: Richard Guerrero (22-vuotias), huumattiin ja kuristettiin.

1989[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuu 25. päivä: Anthony Sears (24-vuotias), huumattiin ja kuristettiin. Dahmer säilytti osan ruumiista.

1990[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuu 20. päivä: Raymond Smith (32-vuotias), miespuolinen prosituoitu, huumattiin ja kuristettiin.

Kesäkuu 14. päivä: Edward Smith (27-vuotias), tapasi Dahmerin juhlissa. Dahmer säilytti luurangon.

Syyskuu 2. päivä: Ernest Miller (22-vuotias)

Syyskuu 24. päivä: David Thomas (22-vuotias

1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuu 18. päivä: Curtis Straughter (17-vuotias)

Huhtikuu 7. päivä: Errol Lindsey (19-vuotias)

Toukokuu 24. päivä: Tony Hughes (31-vuotias)

Toukokuu 27. päivä: Konerak Sinthasomphone (14-vuotias) on Dahmerin kuuluisin uhri. Dahmes sieppasi Konerakin huumaamalla tämän. Asunnossa Dahmer porasi reiän tämän kalloon ja lähti hakemaan olutta. Kauppareissun aikana Konerak virkosi ja lähti pää pyörryksissään juoksemaan katua pitkin. Kaksi naista näki pojan juoksevan alasti ja verta vuotavana, jonka takia hälyttivät poliisit. Dahmer sanoi poliiseille, että Konerak oli hänen 19-vuotias poikaystävä ja asia oli sillä selvä. Kun he lähtivät, Dahmer kuristi pojan ja raiskasi hänet. Tämän jälkeen Dahmer söi pojan sisäelimiä.

Kesäkuu 30. päivä: Matt Turner (20-vuotias)

Heinäkuu 5. päivä: Jeremiah Weinberger (23-vuotias)

Heinäkuu 15. päivä: Oliver Lacy (24-vuotias)

Heinäkuu 19. päivä: Joseph Bradehoft (25-vuotias)

Dahmerin toimintatapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dahmerin homoseksuaalisuus vaikutti häneen kahdella tavalla; hän häpesi sitä, mutta samalla se auttoi häntä löytämään uhreja. Siihen aikaan homot kokoontuivat pääosin homobaareihin. Dahmer kävi siellä useaan otteeseen ja puhui muille asiakkaille. Hänen vakiokysymyksensä oli, että miten hänen perheensä suhtautuu homouteen. Jos uhri vastasi, että huonosti, Dahmer valikoi hänet uhrikseen. Yksinäiset homot tarvitsivat kumppania rinnalleen ja siksi suostuivat lähteä Dahmerin asunnolle.

Asunnollaan Dahmer huumasi uhrinsa laittamalla juomaan bentsodiatsepiinipohjaisia murskattuja unilääkkeitä.[2] Tämän jälkeen hän otti uhristaan kuvia ja kuristi tämän. Hän muunmuassa yritti tehdä joistakin uhreista itselleen seksiobjekteja, zombeja jotka eläisivät mutta eivät reagoisi Dahmerin käytökseen: hän porasi uhriensa kalloihin reikiä ja ruiskutti sisään happoa. Dahmerin mukaan yksikään hänen "zombeistaan" ei elänyt päivää pidempään.[1]

Hän myös pyrki pitämään asunnollaan mahdollisimman laajaa valikoimaa erilaisia alkoholijuomia, jotta saisi uhrinsa viihtymään ja tarjota hänelle tämän suosimia juomia.[2]

Dahmer alkoi jossain vaiheessa syödä uhrejaan. Hän poisti uhrista syötävät osat, sulatti loput ruumiinosta hapolla täytetyssä tynnyrissä ja hävitti jäänteet kaatamalla ne viemäriin.[1][2]

Vangitseminen ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22. heinäkuuta 1991 Tracy Edwards onnistui pakenemaan Dahmerin asunnosta. Edwards pysäytti poliisiauton ja johdatti poliisit Dahmerin asunnolle. Poliisit löysivät asunnosta 11 ruumista, sekä valokuvia uhreista ennen ja jälkeen kuoleman. Jääkaapista löytyi lisäksi uhrien päitä. Dahmer pidätettiin ja häntä syytettiin 15 murhasta, joista hänet tuomittiin viiteentoista elinkautiseen vankeusrangaistukseen (vähintään 936 vuotta) 17. helmikuuta 1992.[1]

Vankilassa ollessaan Jeffrey Dahmer otti upotuskasteen kerrottuaan löytäneensä kristillisen uskon. Hänet kävi kastamassa pastori Roy Ratcliff, joka myöhemmin kirjoitti Dahmerista kirjan (Dark Journey Deep Grace 2006). Loppuun asti monet epäilivät Dahmerin vilpittömyyttä, mutta pastori Ratcliff oli vakuuttunut tämän uskon aitoudesta.[1]

Dahmer sai surmansa vankilassa 28. marraskuuta 1994, kun elinkautisvanki Christopher Scarver[1] hakkasi hänet ja erään toisen vangin, Jesse Andersonin, kuoliaiksi painonnostotangolla.[1] Antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä ja vakavasta psykoottisesta häiriöstä kärsinyt Scarver selitti vartijoille Jumalan määränneen hänet toimimaan näin. Scarver sai murhista kaksi elinkautista lisää.

Kuoleman jälkeen Dahmerin aivoja olisi haluttu tutkia, mutta hänen isänsä kielsi sen vedoten uskonnollisiin periaatteisiinsa. Myöhemmin Dahmerin äiti toivoi tutkimuksia osoittaakseen, etteivät hänen poikansa aivot olleet epämuodostuneet, kuten kriittisimmät tutkijat väittivät, ja niin aivot tutkittiin. Dahmerin ruumis hävitettiin polttamalla, ja tuhkat jaettiin hänen biologisen äitinsä ja isänsä kesken. Dahmerin isä kirjoitti myöhemmin kirjan (A Father's Story), joka käsitteli Dahmerin tekoja ja niiden vaikutusta hänen perheeseensä.

Uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Steven Hicks, kesäkuussa 1978
  • Steven Tuomi, syyskuussa 1987
  • James Doxtator, lokakuussa 1987
  • Richard Guerrero, maaliskuussa 1988
  • Anthony Sears, helmikuussa 1989
  • Raymond Smith, toukokuussa 1990
  • Eddie Smith, kesäkuussa 1990
  • Ernest Miller, syyskuussa 1990
  • David Thomas, syyskuussa 1990
  • Curtis Straughter, helmikuussa 1991
  • Errol Lindsey, huhtikuussa 1991
  • Tony Hughes, 24. toukokuuta 1991
  • Konerak Sinthasomphone, 27. toukokuuta 1991
  • Matt Turner, 30. kesäkuuta 1991
  • Jeremiah Weinberger, 5. heinäkuuta 1991
  • Oliver Lacy, 12. heinäkuuta 1991
  • Joseph Bradeholt, 19. heinäkuuta 1991

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A Father's Story, Dahmerin isän kirjoittama kirja.
  • Joyce Carol Oatesin romaani Zombie (1995) perustuu Jeffrey Dahmerin tarinaan.
  • Dark Journey Deep Grace; Jeffrey Dahmer´s story of faith (2006), Roy Ratcliff.
  • My Friend Dahmer (2012), John "Derf" Backderfin sarjakuva tämän ystävyydestä Dahmerin kanssa lukiovuosina.

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Secret Life: Jeffrey Dahmer (1993). Elokuvan ohjasi David R. Bowen, ja Jeffrey Dahmeria esitti Carl Crew.
  • Dahmer (2002). Elokuvan ohjasi David Jacobson, ja pääosaa esitti Jeremy Renner ja Jeffreyn isää Bruce Davison.
  • Raising Jeffrey Dahmer (2006). Elokuvan ohjasi Rich Ambler, ja elokuva keskittyi Jeffreyn isän (Scott Cordes) ja toisen vaimon Sherin (Cathy Barnett) kokemuksiin.
  • Diary of a Serial Killer (2008). Elokuvan ohjasi Andy Hurst, ja Dahmeria näytteli Garrett Brawith. Elokuvassa näytetään pätkiä Dahmerin elämästä.
  • Dahmer vs. Gacy (2010). Ford Austinin kauhukomedia , jossa käytetään Jeffrey Dahmerin ja John Wayne Gacyn hahmoa.
  • My Friend Dahmer (2017). Elokuva perustui samannimiseen sarjakuvaan. Jeffrey Dahmeria esitti Ross Lynch.

Musiikissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 1994 ilmestynyt Slayer yhtyeen albumi Divine Intervention sisältää kappaleen 213. Kappale kertoo Dahmerista. Kappaleen nimi viittaa Dahmerin surullisenkuuluisan asunnon numeroon.[9]
  • Vuonna 2000 ilmestyi Macabre yhtyeen albumi Dahmer. Levyn kappaleet muodostavat Jeffrey Dahmerin elämäkerran.[10]
  • Vuonna 2010 ilmestynyt Soulfly yhtyeen albumi Omen sisältää kappaleen Jeffrey Dahmer.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j A&E Biography - Jeffrey Dahmer
  2. a b c d FRII: Maailman julmimmat sarjarmurahaaja - Jeffrey Dahmer
  3. https://www.nytimes.com/1991/08/02/us/serial-murder-case-exposes-deep-milwaukee-tensions.html?pagewanted=all
  4. Neil, James. The Origins and Role of Same-Sex Relations in Human Societies. s. 433
  5. http://www.nola.com/crime/index.ssf/2012/03/jeffrey_dahmer_hunting-grounds.html
  6. https://edition.cnn.com/2015/04/30/us/feat-jeffrey-dahmer-killer-explanation/index.html
  7. a b FRII: Maailman julmimmat sarjarmurahaaja - Jeffrey Dahmer
  8. https://www.thesun.co.uk/news/5826679/sex-dolls-psychopaths-jeffrey-dahmer-mannequin/
  9. Iwasaki, Scott. "Vocalist sings the praises for 'Divine Intervention'", 1995-01-27. 
  10. Dahmer - Macabre : Songs, Reviews, Credits, Awards : Allmusic
  11. http://www.soulfly.com/board_posts/omen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]