John Dee

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John Dee
Tuntemattoman taiteilijan 1500-luvun lopulla tekemä muotokuva John Deestä.
Tuntemattoman taiteilijan 1500-luvun lopulla tekemä muotokuva John Deestä.
Henkilötiedot
Syntynyt 13. heinäkuuta 1527
Lontoo, Englanti
Kuollut joulukuu 1608 tai 26. maaliskuuta 1609 (81 vuotta)
Mortlake, Surrey, Englanti (nykyisin Richmond upon Thames, Lontoo)
Ammatti matemaatikko, astronomi, filosofi, okkultisti
Vanhemmat Rowland Dee
Muut tiedot
Koulutus Trinity College ja St John’s College

John Dee (13. heinäkuuta 1527– joulukuu 1608 tai 26. maaliskuuta 1609) oli englantilainen matemaatikko, astrologi, okkultisti ja kuningatar Elisabet I:n neuvonantaja. Hän kannatti Englannin imperialistista laajentumista, ja kehitti käsitteen "brittiläinen imperiumi".

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dee syntyi Lontoossa walesilaistaustaisen kauppiaan ja Henrik VIII:n hovimiehen poikana.[1] Sukunimi "Dee" on johdettu walesin kielen sanasta "du" (musta).[1] John Dee väitti olleensa Rhodri Suuren, Walesin kuninkaan jälkeläinen.[1]

Dee opiskeli Chelmsfordin koulussa ja aloitti sitten opinnot St. John's Collegessa, Cambridgen yliopistossa vuonna 1542, missä hän suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1545 ja maisterin tutkinnon vuonna 1548.[2] Hänestä tehtiin Trinity Collegen jäsen (fellow) sen perustamisen yhteydessä 1546.[2]

Dee jatkoi tieteellisiä opintojaan Alankomaissa lyhyellä vierailulla vuonna 1547 ja sitten pidemmällä vierailulla vuosina 1548–1551.[2] Alankomaissa hän opiskeli matemaatikkojen ja kartografien Pedro Nuñezin, Gemma Frisiuksen, Abraham Orteliuksen ja Gerhardus Mercatorin ohjauksessa.[2] Dee kirjautui Leuvenin yliopistoon 24. kesäkuuta 1548 jatkaen edellisenä vuonna aloittamiaan opintoja, joihin kuuluivat matematiikka, maantiede, astrologia, tähtitiede ja siviilioikeus. Hän lähti Leuvenista 15. heinäkuuta 1550 suorittamatta tutkintoa, ja saapui viisi päivää myöhemmin Pariisiin, jossa hän luennoi Eukleidesin Alkeista. Dee hylkäsi hänelle tarjotun Pariisin yliopiston matematiikan professuurin vuonna 1551 ja vastaavan aseman Oxfordin yliopistossa vuonna 1554, ilmeisesti toiveissaan saada virka Englannin kruunulta.[2]

Neuvonantaja Englannin hovissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Englantiin Dee liittyi Englannin hoviin tarjoamalla matemaattisten tieteiden opetusta.[2] Hän toimi myös konsulttina ja astrologina muun muassa kuningatar Maria I:lle.[2] Dee pidätettiin astrologian harjoittamisen vuoksi vuonna 1555, mutta hänet vapautettiin pian.[2] Elisabet I:n noustessa valtaistuimelle vuonna 1558, Deestä tuli kuningattaren tieteellinen ja lääketieteellinen neuvonantaja.[2] 1560-luvun puoliväliin mennessä Dee asettui asumaan Mortlakeen, Lontoon läheisyyteen.[2] Siellä hän rakensi itselleen laboratorion ja keräsi tuolloin Englannin suurimman yksityisen kirjaston, jonka sanottiin koostuvan yli 4 000:sta kirjasta ja käsikirjoituksesta.[2] Dee tarjosi kirjastonsa oppineiden käyttöön.[2]

John Deen monas hieroglyphica -kirjassaan esittelemä mystinen symboli

Dee osallistui englantilaisten tutkimusmatkojen suunnitteluun opastamalla tutkimusmatkailijoita ja laivojen kapteeneja matemaattisen navigoinnin periaatteissa, valmistelemalla karttoja matkoja varten ja toimittamalla matkailijoille navigointivälineitä.[2] Hän oli suunnittelemassa Martin Frobisherin Kanadan tutkimusretkiä 1576–78 ja ehdotti tuloksetta luoteisväylän etsintää.[2] Vuonna 1582 Dee suositteli Englannille gregoriaanisen kalenterin käyttöönottoa, mutta anglikaaninen kirkko kieltäytyi omaksumasta "paavillista" kalenteria.[2]

Dee uskoi Geoffrey Monmouthilaisen Historia Regum Britanniae -teoksen (”Britannian kuninkaiden historia”) historiallisuuteen.[1] Hän oli erityisesti kiinnostunut legendaarisesta kuningas Arthurista ja tämän väitetyistä valloitusretkistä Irlannissa, ja pyrki osoittamaan, että Arthur oli perustanut valtakunnan merten taa.[1] Dee nimesi ensimmäisen poikansa Arthuriksi kuninkaan mukaan. Dee oli myös kiinnostunut tarunomaisen Madog ab Owain Gwyneddin matkasta Pohjois-Amerikkaan, ja yritti sen avulla todistaa "brittien" varhaisen läsnäolon Uudessa maailmassa ja näin kuningatar Elisabetin oikeutta ottaa maa haltuunsa.[1]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1558 Dee julkaisi teoksen Propaedeumata Aphoristica (”Aforistinen johdanto”), joka hän esitti näkemyksensä luonnonfilosofiasta ja astrologiasta.[2] Vuonna 1564 hän julkaisi teoksen Monas hieroglyphica ("Hieroglyfinen monadi") kanssa, jossa hän esitteli kehittämänsä matemaattis-maagisen luonnon yhtenäisyyttä kuvaavan symbolin.[2] Vuonna 1570 ilmestyi Deen toimittama ensimmäisen englanninkielinen käännös Eukleidesin Alkeista, jonka esipuheessa hän puolusti matemaattisten tieteiden hyödyllisyyttä.[2] Matematiikan maallisten hyötyjen lisäksi Dee uskoi, että matematiikan avulla voitiin paljastaa jumalallisia mysteereja.[2]

Deen vuonna 1577 ilmestynyt teos General and Rare Memorials Pertayning to the Perfect Arte of Navigation loi "Brittiläisen imperiumin" käsitteen ja kannatti Englannin imperialistista laajentumista läntiselle pallonpuoliskolle.[2]

Okkultistiset pyrkimykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Deen kristallipallo, musta peili ja muita maagisia esineitä näytillä British Museumissa

Dee oli jo 1570-luvun alussa kiinnostunut ennustamisesta ja maagisesta katsomisesta, ja yritti nähdä tuloksetta tulevaa ja salattua tietoa kristallipallosta ja mustasta obsidiaanista valmistetusta peilistä.[1] Vuonna 1582 hän aloitti istunnot Edward Kelleyn (1555–1597/8) kanssa, joka toimi Deen meediona.[1] Kelley oli aikaisemmin tuomittu väärentämisestä, ja mahdollisesti petti vilpittömästi tätä uskonutta Deetä.[1] Kelley ja Dee matkustivat yhdessä Manner-Euroopassa, lähinnä Puolassa ja Böömissä (nykyinen Tšekin tasavalta) vuosina 1583–1589.[1]

Dee sai järjestettyä itselleen tunnin tapaamisen keisari Rudolfin kanssa 3. syyskuuta 1584.[1] Enkeli Uriel oli Kelleyn mukaan käskenyt Deetä kirjoittamaan keisarille, että hän voisi tehdä Rudolfille viisasten kiven.[1] Huhtikuussa 1585 Dee ja Kelley palasivat Krakovaan, jossa he tapasivat kuningas Stefan Batoryn.[1]

Meric Casaubon julkaisi vuonna 1659, kauan Deen kuoleman jälkeen, teoksessaan A True & Faithful Relation of what Passed for Many Yeers between Dr. John Dee and some Spirits istuntojen pöytäkirjat, jotka kestivät toukokuusta 1583 toukokuuhun 1587.[1] Istuntoja jatkettiin vuoteen 1589 asti.[1] Näitä kirjoituksia on myöhemmin yritetty tulkita kabbalistisesti tai jopa kryptografisiksi diplomaattisiksi viesteiksi, mutta todennäköisesti ne olivat eräänlaista krystallomantiaa [1] Istunnot alkoivat ilmeisesti rukouksella ja vetoomuksilla, ja sitten pari odotti, kunnes meedio näki jotain kivessä.[1] Istunto päättyi latinan- tai englanninkieliseen rukoukseen.[1] Dee väitti, että enkelit viestivät hänelle tällä tavalla Kelleyn kautta erityisellä enkelien tai Eenokin kielellä.

Viimeisessä kirjatussa istunnossaan huhtikuussa 1587 Kelley väitti saaneensa hengiltä käskyn, että kaksikon piti jakaa keskenään kaikki omaisuutensa, mukaan luettuna vaimonsa.[1] Parinvaihto järkytti syvästi kristillistä Deetä, mutta tämä ilmeisesti totteli.[1]

Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dee palasi Puolasta vuonna 1589.[1] Hänen ystävänsä keräsivät hänelle rahaa, ja hän yritti saadaa virkaa kuningatar Elisabetilta.[2] Vaikka kuningatar nimitti hänet Manchesterin tuomiokapitulin hoitajaksi vuonna 1596, Deen viimeisiä vuosia leimasi köyhyys ja eristäytyminen.[2] Dee ja hänen perheensä elivät rahan- ja kenties myös ruoanpuuttessa 1590-luvun nälänhätien aikana.

Deen kerrottiin pitkään kuolleen Mortlakessa joulukuussa 1608 ja olevan haudattu siellä olevaan anglikaaniseen kirkkoon, mutta on todisteita siitä, että hänen kuoli vuoden 1609 maaliskuussa tuttavansa John Pontoisin Lontoon kodissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]