Johannes-passio (Bach)

Johannes-passio (saks. Johannes-Passion) on Johann Sebastian Bachin säveltämä kaksiosainen passio, joka kuvaa pääsiäisen ajan tapahtumat Jeesuksen vangitsemisesta hautaamiseen.

Carl Philipp Emanuel Bachin ja Johann Friedrich Agricolan laatiman muistokirjoituksen mukaan J. S. Bach sävelsi elämänsä aikana viisi passiota mutta niistä vain kaksi – Matteus-passio (BWV 244) ja Johannes-passio (BWV 245) – on säilynyt.

Johannes-passion ensiesitys oli Leipzigin Nikolainkirkossa pitkänäperjantaina vuonna 1724. Bachin soitinnus Johannes-passiossa saattaa viitata siihen, että ainakin osa musiikista on sävelletty jo säveltäjän asuessa Weimarissa. Bach nimittäin käyttää siinä useita jo silloin vanhanaikaisia soittimia, kuten luuttua, viola d’amorea ja bassogambaa. Passioissa orkesterin kokoonpano on rajoitetumpi kuin esimerkiksi Bachin Magnificatissa ja h-molli-messussa. Vaskia tai patarumpuja ei käytetä lainkaan, ja teosten suuret kuoro-osuudet ovat sävyltään hartaita eivätkä mahtipontisia, kuten edellä mainituissa teoksissa.

Passion draamasisältö

Johannes-passion draamasisältö koostuu evankelistan (eli kertojan), Jeesuksen ja muiden Raamatun kertomuksen henkilöiden resitatiiveista. Kuorolle jäävät Raamatusta ne tekstit, joissa on useampia puhujia samanaikaisesti, kuten väkijoukko. Kuoron kohtauksista käytetään nimeä turba-kuoro. Näiden kaikkien tekstit ovat suoraan Raamatusta.

Aaria-osuudet puolestaan edustavat henkilökohtaisia, pietistisiä reaktioita kärsimyshistorian tapahtumiin. Kuoron koraalit loivat passioihin vielä kolmannen, hartaudenharjoituksellisen, ulottuvuuden, sillä niiden kautta seurakunta pääsi osallistumaan esitettävään liturgiseen seremoniaan. Saattoi olla, että seurakunta myös lauloi koraaliosuuksissa kuoron mukana.

Passion eri versiot

Johannes-passiota voidaan pitää Bachin ensimmäisenä suurimuotoisena teoksena. Bach muokkasi ja uudisti teostaan noin 25 vuoden aikana useasti. Passio onkin säilynyt viitenä eri versiona, joista viimeistä esitetään nykyään eniten. Johannes-passiossa Bach käyttää librettona Raamatun säkeiden lisäksi monien eri kirjailijoiden tekstejä. Kirjoitusten epäyhtenäisyys oli varmasti suurena syynä eri versioiden syntyyn.

Suurimman muutoksen Bach teki kantaesitystä seuranneena vuonna, kun hän vaihtoi alku- ja loppukuorojen (Herr, unser Herrscher ja Ruht wohl) tilalle suuret koraalipohjaiset kuoro-osat (O Mensch, bewein ja Christe, du Lamm Gottes). Lisäksi hän vaihtoi kaksi aariaa toisiksi ja lisäsi yhden aarian. Passion kolmannessa versiossa Bach jätti pois sellaisia kohtia, joiden teksti perustui Matteuksen evankeliumiin, tästä esimerkkinä maanjäristyskohtaus. Viimeisessä, neljännessä versiossa vuodelta 1739 Bach palaa alkuperäiseen vuoden 1724 versioon. Tämän version Bach jätti kuitenkin kesken.

Rakenne

Johannes-passion kuoro-osuuksien tunnusmerkkeinä ovat kiivaat kuudestoistaosakulut, jotka korostavat musiikin kiivautta. Aarioiden säestys ja soolosoitinnukset ovat joka aariassa erilaiset. Johannes-passion aariat ovat myös lyhyempiä verrattuna Matteus-passioon. Tästä seuraa, että Johannes-passio on dramaattisempi ja intensiivisempi kuin Matteus-passio. Johanneksen evankeliumin passiokertomus jakaantuu useiksi eri kohtauksiksi (Jeesuksen vangitseminen, ylipappien kohtaus, Jeesus ja Pilatus, ristiinnaulitseminen ja hautaus). Bach lisäsi jokaisen ”kohtauksen” päätteeksi koraalin eli virsisävelmän. Niistä moni oli kuulijoille entuudestaan tuttu ja täten he saattoivat osallistua kuoron lauluun. Bach jakoi teoksensa kahtia, Parte primaan ja Parte secondaan. Osien välissä on tauko pitkänperjantain saarnaa varten. Koraalit näyttäytyvät aarioiden tavoin myös yksittäisinä kohtauksina, joiden tarkoitus on keskeyttää juonen kulku ja pohtia passiotapahtumien merkityksiä.

Johannes-passion aloittava Herr, unser Herrscher (Herra, valtiaamme) -kuoro on laaja da-capo-rakenteinen alkukuoro, jonka keskiosa kehittelee ensimmäisen osan melodia-aineksia. Passioissa käytetyt koraalit olivat varsin vakiintuneita, joten molemmat Bachin passioista alkavatkin samalla koraalilla Herzliebster Jesu, was hast du verbrochen.

Johannes-passion ”johtoaiheen” muodostaa koraali Jesu Kreuz, Leiden und Pein, joka esitetään teoksen aikana kolme kertaa. Loppukuoron Ruht wohl jälkeen Bach päättää passionsa poikkeuksellisesti koraaliin. Loppukoraalissa Ach, Herr, lass dein lieb Engelein Bach viittaa pitkänperjantain jälkeisiin tapahtumiin.

Soitinnus

Solistit:

• sopraano (aariat ja palvelijatar)
• altto (aariat)
• tenori (evankelista, aariat, palvelija)
• basso (aariat, Jeesus, Pietari, Pilatus)

Orkesteri

• Huilu (Flauto traverso) 1,2
• Oboe 1,2
• Oboe d’amore 1,2
• Oboe da caccia 1,2
• Jouset (Viulut, alttoviulut, sellot, kontrabassot (myös viola d’amore, viola da gamba ja luuttu))
• Continuo (esimerkiksi sello, kontrabasso, fagotti, urut, cembalo, luuttu

Kuoro

• (sopraano, altto, tenori, basso)

Kesto

Noin 120 min.

Lähteet

• Boyd, Malcolm: Bach. ((Bach, 1983.) Suomentanut Kati Hämäläinen) Helsingissä: Otava, 1991. ISBN 951-1-09991-4
• Cantis No 52, Cantores Minores-poikakuoron musiikkilehti, 2007.

Aiheesta muualla

• Johannes-passion libretto. (saksaksi)