Jaroslavlin kapina
Jaroslavlin kapina oli bolševikkien valtaa vastaan suuntautunut kapina Venäjän Jaroslavlin kaupungissa 6.–21. heinäkuuta 1918. Siihen liittyivät myös lyhyemmät kapinat Rybinskissä ja Muromissa.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jaroslavlin kapinan organisoi sosialistivallankumouksellisen puolueen poliitikko Boris Savinkov, joka oli työskennellyt lokakuun vallankumouksesta alkaen vastavallankumouksen ja valkoisten armeijoiden hyväksi. Huhtikuussa 1918 Savinkov oli perustanut ympärysvaltojen edustajilta saamallaan rahoituksella ”Isänmaan ja vapauden puolustuksen liitto” -nimisen maanalaisen sotilaallisen järjestön, johon kuului muutamia tuhansia jäseniä, pääosin upseereita. Savinkovin oikeana kätenä toimi everstiluutnantti Aleksandr Perhurov.[1]
Tšekkoslovakian legioonan noustua kapinaan bolševikkeja vastaan Savinkov päätti kesäkuussa aloittaa oman kapinansa mahdollisimman pian.[2] Hän toivoi saavansa sotilaallista tukea ympärysvaltojen interventiojoukoilta ja oli etukäteen yhteydessä Ison-Britannian agenttiin Bruce Lockhartiin sekä ranskalaisiin, joiden odotettiin tekevän maihinnousun Arkangeliin. Ranskalaiset kuitenkin vaativat häntä tekemään ensimmäisen siirron.[3] Savinkov valitsi kapinan keskukseksi Jaroslavlin, koska se sijaitsi Moskovan ja Arkangelin välisen rautatieyhteyden varrella. Vihollisen hämmentämiseksi pienemmät itsenäiset kapinat alkaisivat kahdessa muussa kaupungissa pari päivää myöhemmin. Kapinan alkuhetkeksi Savinkov valitsi 5.–6. heinäkuuta välisen yön; jälkimmäisenä päivänä käynnistyi myös vasemmistososialistivallankumouksellisten kapina Moskovassa, mutta kyseessä lienee ollut pelkkä sattuma, sillä Savinkov tuskin tiesi toisesta salaliitosta.[2]
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapinaa Jaroslavlissa johti Perhurov, jonka komentamat upseerit valtasivat joukon strategisia kohteita 6. heinäkuuta vastaisena yönä kello 2 ja kävivät pidättämässä kaupungin johtavat bolševikit.[4] Näistä useita teloitettiin, mukaan lukien paikallisen aluekomitean puheenjohtaja.[5] Kapinaan liittyivät muun muassa paikallisen puna-armeijan sotakoulun opetusupseerit ja seuraavina päivinä tuhansia vapaaehtoisia lähiseudulta.[4] Kaikkiaan kapinaan ilmoittautuneita oli noin 6 000, mutta aseita riitti vain hieman yli tuhannelle. Kapinallisilla oli myös omatekoinen panssarijuna, bolševikeilla taas vahvempi panssarijuna, jota komensi Martin Latsis.[3] Bolševikkien vastahyökkäys käynnistyi seuraavana yönä, mutta kapinalliset onnistuivat torjumaan sen. Puna-armeijan tykkitulen tuhottua kaupungin vesisäiliön kapina oli kuitenkin tuhoon tuomittu, sillä puna-armeijan saartorengas esti pääsyn Volgajoelle, ainoalle juomaveden lähteelle.[4]
Viikon tuloksettomien taistelujen jälkeen Jaroslavlin takaisinvaltaus annettiin Anatoli Gekkerille, joka hyökkäsi kaupunkiin tykistön ja lentokoneiden tukemana. Kaupungin historiallinen keskusta kärsi pahoja vaurioita taistelussa. Kapinalliset antautuivat lopulta 21. heinäkuuta, mutta eivät puna-armeijalle vaan kaupungissa olleille saksalaisille sotavangeille, sillä kapinajohto oli ehtinyt julistaa sodan myös Saksalle. Antautumissopimuksen vastaisesti saksalaiset luovuttivat heidät samana iltana puna-armeijalle. Noin 350 kapinaan osallistunutta upseeria teloitettiin välittömästi.[4]
Savinkovin henkilökohtaisesti johtama Rybinskin kapina käynnistyi 8. heinäkuuta ja Muromin kapina 9. heinäkuuta vastaisena yönä. Niihin osallistui vain muutamia satoja miehiä ja ne kukistettiin molemmat muutaman tunnin kuluessa alkamisestaan. Savinkov onnistui pakenemaan, kuten myös Perhurov.[4] Ympärysvaltojen maihinnousu Arkangeliin tapahtui vasta 1. elokuuta, jolloin Jaroslavlin kapina oli jo murskattu.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Richard Pipes: The Russian Revolution 1899–1919. The Harvill Press 1990.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pipes 1990, s. 646–648.
- ↑ a b Pipes 1990, s. 649–651.
- ↑ a b Antony Beevor: Venäjän vallankumous ja sisällissota, s. 236–237 (suom. Markku Päkkilä). WSOY, Helsinki 2022. Alkuteos Russia – Revolution and Civil War 1917–1921.
- ↑ a b c d e Pipes 1990, s. 650–653.
- ↑ a b Evan Mawdsley: The Russian Civil War. Birlinn 2011. Google Books (englanniksi).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jaroslavlin kapina Wikimedia Commonsissa
Suolakapina 1648 | Stenka Razin 1670 | Ivan Mazepa 1709 | Jemeljan Pugatšov 1773 | Dekabristit 1825 | Vuoden 1905 vallankumous (Verisunnuntai) | Kazakstanin kapina 1916 | Vuoden 1917 vallankumous (Helmikuun vallankumous · Heinäkuun päivät · Lokakuun vallankumous) | Bolševikkien vastaiset kapinat: Kerenskin–Krasnovin kapina 1917 · Vasemmistoeserrien kapina 1918 · Jaroslavlin kapina 1918 · Tambovin kapina 1920 · Kronstadtin kapina 1921 | Basmatšin kapina 1916–1934 | Storoževoin kapina 1975 | Sumgaitin levottomuudet 1988 | Bakun levottomuudet 1990 | Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991 | Perustuslaillinen kriisi 1993 | Wagner-ryhmän kapina 2023