Jacques Marquette

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jacques Marquette

Kirkkoisä Jacques Marquette (10. kesäkuuta 163718. toukokuuta 1675) oli ranskalainen lähetyssaarnaaja ja tutkimusmatkailija. Hän syntyi Ranskan Laonissa ja ryhtyi 17-vuotiaana Ignatius Loyolaa seuraten jesuiitaksi. Hän teki ensin käännytystyötä kotimaassaan, mutta kutsuttiin 1666 Quebeciin käännyttämään Amerikan intiaaneja katolisuuteen.[1]

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marquette opiskeli ja opetti Ranskan jesuiittacollegeissa noin 12 vuoden ajan, ennen kuin hänen esimiehensä määräsivät hänet vuonna 1666 matkustamaan Pohjois-Amerikkaan, ja toimimaan lähetyssaarnaajana Amerikan alkuperäisasukkaille. Hän matkusti Quebeciin, Kanadaan, ja osoitti käännytystyön ohessa halukkuutensa oppia intiaanien kieliä. Marquette oppi keskustelemaan sujuvasti kuudella eri intiaanimurteella ja hänestä tuli Huronien irokeesimurteen erikoistuntija.[1]

Suurten järvien itäpuolella riehuva majavasota ajoi idän heimoja länteen ja Marquette sai nopeasti huomata olevansa keskellä sotaa pakenevia intiaaniryhmiä. Vuonna 1668 hänet lähetettiin Quebecista Sault St. Marieen Michilimackinasiin, joka oli vastavalmistunut lähetysasema Suurten järvien länsipuolella. Paikasta tuli samalla nykyisen Michiganin ensimmäinen eurooppalainen asutuskeskus.[1] saapuessaan lähetysasemalle Marquette löysi puisen kappelin ja itseään varten rakennetun pienen mökin.[2]

Sault St. Mariessa Marquette tutustui ranskalaiseen turkiskauppiaaseen Louis Jollietiin, joka suunnitteli tutkimusmatkaa länteen. Marquette oli kiinnostunut Jollietin suunnitelmasta, mutta ei voinut lähteä mukaan, sillä hänellä oli edessään monivuotinen oppiaika lähetysasemilla.[3] Syksyllä 1669 Marquette joutui matkustamaan Chequamegoniin, joka oli Yläjärven lounaisrannalla Wisconsinissa. Hänen määränpäänään oli Claude-Jean Allouezin vuonna 1665 perustama St. Espritin lähetysasema.[4] Paikan ympärille majoittuneet irokeesisotien pakolaiset huronit ja ottawat eivät kuitenkaan osoittaneet erityistä kiinnostusta kristinuskoa kohtaan. Ainoana ranskalaisena intiaanien joukossa Marquette tunsi itsensä yksinäiseksi. Paikalla vierailleet illinoisien liittokunnan intiaanit opettivat hänelle omaa kieltään, ja kieliopintojensa ohella Marquette lähetti hengellisiä viestejä ja kuvia lännempänä asuville asuville siouxeille.[5]

Vietettyään St. Espritissä talven 1669 - 1670 Marquette palasi kesäksi Sault St. Marieen. Kun hän seuraavaksi talveksi palasi St. Espritiin, lähetysaseman ympärillä asuneet huronit ja ottawat olivat riitaantuneet läntisten siouxien kanssa. Marquette katsoi, ettei paikka ollut enää turvallinen lähetysasemalle, ja johdatti huronit ja ottavat takaisin Michilimackinaciin.[6]

Marquette ei palannut Sault St. Marieen, vaan perusti Mackinasin salmeen Michiganjärvi Huronjärvi yhtymäkohtaan Saint Ignatiuksen lähetysaseman. Aseman toisella puolella asuivat huronit, toisella ottawat. Vesistöissä oleva runsas kalakanta ja hyvät maissinviljelyyn soveltuvat maaperät tekivät paikasta suositun. Ottawat avasivat kanoottiliikenteeseen perustuvat kauppayhteytensä ja myivät tuohikanootteja ranskalaisille kauppiaille, jotka kerääntyivät suurin joukoin alueelle kaupankäyntiin.[7]

Tutkimusmatka Mississippille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 1673 Marquette osallistui kanadalaisen Louis Jolliettin vetämään tutkimusretkeen Mississippijoelle. Heillä oli mukanaan kaksi kanoottia ja viisi avustajaa. retkikunta lähti Michiganjärveltä,ja meloi Mississippijokea alavirtaan aina nykyisen Arkansas'n seudulle asti saavuttamata kuitenkaan joen suistoa.[8]

He palasivat takaisin Michiganjärvelle, nykyisen Chicagon suurkaupungin kohdalle. Jollietin jatkaessa matkaansa Kanadaan välittämään uutista tutkimusretkesta, Marquette jäi Green Baylle. Vuonna 1674 hän ryhtyi perustamaan lähetysasemaa Illinoisin keskuuteen. Kylmän talven aikana hän ja kaksi hänen kumppaniaan leiriytyivät lähellä paikkaa jossa tänään mikä sijaitsee Chicago. Näin heistä tuli ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka asuvat siellä. Keväällä Marquette tavoitti illinoisit, mutta punatauti esti häntä perustamasta lähetysasemaansa.[1]

Marquette kuoli 18.toukokuuta 1675 matkalla St. Ignaceen.[1]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marquettelle on annettu tunnustusta hänen aikaansaannoksistaan nimeämällä monia kaupunkeja, puistoja ja maantieteellisten paikkoja hänen mukaansa. Tällaisiin kuuluu muun muassa Marquetten yliopisto Milwaukeessa, Wisconsinissa. Hänen kunniakseen on myös pystytetty useita patsaita kuten Quebecin parlamenttitalossa, Prairie du Chienin postitalossa, ja hänen Laonin synnyinpaikassaan Ranskassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Calloway, Colin: One Vast Winter Count: The Native American West before Lewis and Clark. Bison Books, 2006. ISBN 978-0803264656. }}
  • Golay, Michael & Bowman, John S.: North American Exploration. Castle Books, 2009. ISBN 978-0785822585. (englanniksi)
  • Henriksson, Markku: Alkuperäiset amerikkalaiset: Yhdysvaltain alueen intiaanien, inuitien ja aleutien historia. Helsinki: Gaudeamus, 1986. ISBN 951-662-385-9.
  • Kellogg, Louise Phelpsl: The French Regime in Wisconsin and the Northwest. Heritage Books Inc, 2009. ISBN 978-0788417665. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Jacques Marquette Biography Explorer (1637–1675) biography.com. Viitattu 18.7. 2015. (englanniksi)
  2. Kellogg 2009. s. 187.
  3. Kellogg 2009. s. 156.
  4. Huron History tolatsga.org. Viitattu 18.7. 2015. (englanniksi)
  5. Kellogg 2009. s. 158.
  6. Ottawa History tolatsga.org. Viitattu 18.7. 2015. (englanniksi)
  7. Calloway 2006. 233.
  8. Calloway 2006. 247.