Ivan Šuvalov

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivan Šuvalov, Fjodor Rokotovin maalaama muotokuva vuodelta 1760.

Ivan Ivanovitš Šuvalov (ven. Иван Иванович Шувалов; 12. marraskuuta (J: 1. marraskuuta) 1727 Moskova26. marraskuuta (J: 15. marraskuuta) 1797 Pietari) oli venäläinen poliittinen vaikuttaja, koulutuksen kehittäjä ja taiteiden ja kulttuurin suosija, joka perusti muun muassa Moskovan yliopiston ja Pietarin taideakatemian.

Ivan Šuvalov kuului Šuvalovin aatelissukuun.[1] Šuvalov kutsuttiin paašipojaksi keisarilliseen hoviin vuonna 1742, vuotta sen jälkeen kun hänen serkkunsa Pjotr Šuvalov oli auttanut keisarinna Elisabetia nousemaan valtaan. Ivan Šuvalovista tuli vuonna 1749 Elisabetin suosikki.[2] Hänet nimitettiin hallituskomitean (”konferenssin”) jäseneksi ja hän sai suuren vaikutusvallan Venäjän päätöksenteossa.[1] Šuvalovia on luonnehdittu pyyteettömäksi henkilöksi juonittelujen täyttämän hovielämän keskellä.[3][2] Hän sai vuonna 1760 kenraaliadjutantin arvon,[2] mutta torjui hänelle tarjotun korotuksen kreiviksi.[1]

Šuvalov perusti vuonna 1755 Moskovan yliopiston ja hänestä tuli sen ensimmäinen kuraattori.[1] Hän perusti samalla myös yliopiston kirjapainon, joka alkoi julkaista Moskovskije vedomosti -lehteä.[2] Keisarillinen taideakatemia perustettiin yliopiston yhteyteen Moskovaan vuonna 1757 ja Šuvalov toimi sen johtajana vuoteen 1763. Hänet tunnettiin muutenkin suuresta taidekokoelmastaan ja taiteilijoiden tukemisesta. Hän lainasi laajan kirjastonsa taideakatemian käyttöön, ja kun taideakatemia vuonna 1763 erotettiin yliopistosta ja siirrettiin pääkaupunkiin Pietariin, se toimi aluksi Šuvalovin palatsin tiloissa.[3] Šuvalovin aloitteesta perustettiin myös Kazanin kymnaasi vuonna 1758. Lisäksi hän tuki Mihail Lomonosovin tieteellistä toimintaa ja antoi Voltairelle idean tämän Venäjän historiaa käsitelleeseen teokseen Histoire de l'empire de Russie sous Pierre le Grand.[1]

Katariinan Suuren tultua Venäjän hallitsijaksi Šuvalov joutui aluksi epäsuosioon ja hän oleskeli vuosina 1763–1777 ulkomailla. Palattuaan Venäjälle hänet nimitettiin ylikamariherraksi. Myöhempinä vuosinaan hän auttoi muun muassa Jekaterina Daškovaa venäjän kielen sanakirjan laatimisessa.[2][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Nordisk familjebok (1917), s. 740 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.11.2014.
  2. a b c d e Иван Иванович Шувалов (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 21.11.2014.
  3. a b Iliana Mejias-Ojajärvi: Venäjän maalaustaide: Ikoneista avantgarden kynnykselle, s. 14, 26. WSOY, Helsinki 2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]