Jekaterina Daškova

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dmitri Levitskin maalaama Jekaterina Daškovan muotokuva vuodelta 1784.

Jekaterina Romanovna Daškova 1744-1810 (ven. Екатери́на Рома́новна Да́шкова, omaa sukua Vorontsova, Во́ронцова; 28. maaliskuuta (J: 17. maaliskuuta) 1743 tai 1744 Pietari16. tammikuuta (J: 4) 1810 Moskova) oli venäläinen ruhtinatar ja kulttuuri- ja tiedevaikuttaja. Hän välitti eurooppalaista valitusajattelua ja tieteitä Venäjälle ja esitteli ulkomaan vuosinaan venäläistä kulttuuria Euroopassa. Hän toimi 11 vuoden ajan Pietarin tiedeakatemian johtana.

Lapsuus ja nuoruus Pietarissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jekaterina Daškova syntyi vaikutusvaltaiseen, hovia lähellä olevaan Vorontsovin aatelissukuun. Hän menetti äitinsä varhain, eikä hänen isänsä kreivi Roman Vorontsov ollut kiinnostunut lapsistaan. Hän kasvoi setänsä, keisarinna Elisabetin korkeimman virkamiehen, valtionkansleri Mihail Vorontsovin kodissa, mahtipontisessa palatsissa Sadovajakadulla Pietarissa.[1]

Jekaterina sai ajalle tyypillisen aatelisneidon kasvatuksen. Hän osasi kotikielensä ranskan lisäksi saksaa ja italiaa. Hänen veljensä saivat hyvän koulutuksen parhaissa sisäoppilaitoksissa, veli Alexander opiskeli jopa Versaillesin palatsissa. Veljille tilattiin kirjoja Euroopasta. Jekaterinasta kasvoi intohimoinen lukija ja nopeasti hänellä oli 900 niteen kirjasto. Vorontsovien palatsissa hän tapasi politiikan ja tiedemaailman johtajia ja ulkomaisia lähettiläitä. Jekaterina hämmästytti keskustelutaidoillaan ja älyllään. Jekaterina kiinnostui valitusajattelijoiden teoksista ja luki Montesquieuta, Voltairea ja Rousseauta, josta ei kuitenkaan pitänyt. [2] Hänestä kasvoi valistusajan liberaalin älymystöeliitin edustaja. Vuonna 1759 Jekaterina Romanovna avioituu ruhtinas Mihail Daškovin kanssa. [Turoma 1]

Jekaterina Romanovna kasvoi Vorontsovin palatsissa, Pietarissa.

Ystävyys Katariina II kanssa ja osallisuus tämän vallankaappaukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvella 1758 Daškova tapaa Vorontsovin palatsissa suuriruhtinatar Jekaterina Aleksejevnan, tulevan keisarinna Katariina II:n, johon tutustuu paremmin kesällä 1761 viettäessään kesää Vorontsovien datsalla, Suomenlahden rannalla, aivan suurruhtinasperheen kesäasunnon Oranienbaumin naapurina. Vuonna 1762 Daškovalla on osuutensa Katariina II:n valtaan nostaneeseen palatsivallankumoukseen, mutta hän lienee ymmärtänyt roolinsa todellista suuremmaksi [3] ja joutui pian epäsuosioon.[4] Jäätyään 20-vuotiaana leskeksi ja yksin kahden lapsensa kanssa Daškova vetäytyy viideksi vuodeksi hovielämästä maaseutukartanoonsa.[2]

Vuodet Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1769–1771 Daškova matkusteli ulkomailla, Reinin laaksossa, Frankfurtissa, Berliinissä ja Genevessä, missä hän vieraili pidempään Voltairen luona[2]. Paluu Pietariin ei ollut helppo, sillä kaupungilla huhuttiin häntä vastaan [Calinger 1]. Sittemmin hän vietti seitsemän vuotta (1775–1782) eri puolilla Eurooppaa. Hän järjesti pojalleen Pavelille maisteriopinnot Edinburghin yliopistoon, joka oli yksi keskeisimpiä valistusajan yliopistoja. Edinburghissä hän tapasi viikottain tunnettuja poliitikkoja, kirjailijoita ja tiedemiehiä kuten Adam Smithiä ja yliopiston rehtori, historijoitsija William Robertsonia.[1] [Turoma 2] [Worontzoff-Dashkoff 1] Daškova matkusti poikansa ja tyttärensä kanssa Irlannissa, Englannissa ja Lontoossa, Hollannissa, Brysselissä, Saksan eri valtioissa, Italian ruhtinashoveissa, Wienissä ja Ranskassa. Heidtä otettiin hyvin vastaan hoveissa, tiedepiireissä ja taidesalongeissa. He tutustuivat valistuksen hengessä museoihin, arkeologisiin kaivauksiin, yliopistoihin, tiedeseuroihin, kouluihin ja sairaaloihin. Pariisissa Daškova keskusteli ensyklopedisti Denis Diderot'n kanssa sekä tapasi vuonna 1781 amerikkalaisen Benjamin Franklinin, jonka kanssa kävi pitkään kirjeenvaihtoa.[Turoma 3] [Calinger 2]

Tiedeakatemian johtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Venäjälle vuonna 1782 Daškova pääsi jälleen keisarinnan suosioon, ja tämä lahjoitti Daškovalle Valko-Venäjältä maakartanon ja 2500 maaorjaa[Calinger 3]. Katariina II:sen tavoitteena oli kehittää Venäjästa moderni valtio siellä harjoitettavien tieteiden avulla, mutta maaorjuuden ylläpitämistä hän kannatti. Ulkomailta Daškova oli raportoinut säännöllisesti kirjeitä kirjoittamalla Katariina II:selle eurooppalaisesta tieteestä ja taiteesta. Hänelle oli muodostunut laajat ja monipuoliset suhteet valistusajan tärkeimpiin tiedepiireihin.

Jekaterina Daškova on kuvattu 1873 Pietarissa paljastetun Katariina II:sen patsaan jalustassa.

Vuonna 1783 Katariina II nimittää Daškovan Pietarin tiedeakatemian johtajaksi ja samaan aikaan ranskalaisen esikuvan mukaan perustetun Venäjän akatemian johtajaksi.[4] Daškovalla ei ollut tieteellistä koulutusta, joten hän ymmärsi tehtäväkseen ennen muuta Tiedeakatemian toiminnan organisoinnin ja edistämisen. Hän vaikutti menestyksekkäästi Tiedeakatemian kirjaston, arkiston, laboratorion ja tieteellisen henkilökunnan olojen kehittämiseksi.

Vuonna 1789 Benjamin Franklin nimitti Daškovan Amerikan ensimmäisen tieteellisen seuran American Philosophical Societyn kunniajäseneksi [5].

Daškova perusti Sobesednik ljubitelei russkogo slova (1783–1784) ja Novyje ježemesjatšnyje sotšinenija (1786–1794) -lehdet ja kehitti venäjänkielistä tieteellistä toimintaa. Hänen kaudellaan julkaistiin Mihail Lomonosovin kootut teokset.Hänen aloitteestaan julkaistiin kuusiosainen venäjän kielen sanakirja Slovar Akademii Rossijskoi (1789–1794).[1]

Vetäytyminen maaseutukartanoon ja Muistelmien (Memoirs) kirjoittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1796 Katariina II kuolee ja valtaan nousee isänsä Pietari III:nnen syrjäyttämisestä ja murhasta katkeroituntut Paavali I. Liberaalin älymystön asema vaikeutuu ja Paavali I erotti Daškovan tehtävistään Keisarillisessa Tiedeakatemiassa. Daškova joutuu maansisäiseen karkotukseen poikansa Pavelin omistamaan kylään, Trotskojeen, noin 200 km Moskovasta lounaaseen.

Tiedeakatemina vuosinaan Daškova toimitti lehtiä ja julkaisusarjoja, kirjoitti esseitä, käänsi venäjäksi Helvetiusta, Voltairea ja David Humea[Turoma 4]. Hänen laajaa kirjeenvaihtoaan on julkaistu. Daškovan kirjallisesta tuotannosta merkittävimmät ovat hänen alun perin ranskaksi kirjoittamansa Muistelmat, joissa kuvataan Pietari III:n valtakautta ja Katariina II:n valtaannousua, venäläisen aatelisnaisen elämää valistusajan Venäjällä, työskentelyä Tiedeakatemiassa ja tunnettuja venäläisiä ja eurooppalaisia vaikuttajia sekä hänen kokemuksiaan ulkomaanvuosilta.[1] [Turoma 5] [Worontzoff-Dashkoff 2]

Pietarissa on Daškovan vuonna 1783 rakennuttama klassistinen huvila, jonka suunnittelijana pidetään Giacomo Quarenghia.[4] Moskovassa toimii vuonna 1992 perustettu Jekaterina Daškovalle nimetty humanistinen instituutti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Calinger, Ronald S. and Polyakhova, Elena N., 2007: Princess Dashkova, Euler, and the Russian Academy of Sciences. Teoksessa Leonhard Euler: Life, Work and Legacy. Robert E. Bradley and C. Edward Sandifer (Editors). Pages 1-534. Studies in the History and Philosophy of Mathematics. Volume 5, 75-95.
  • Dolgova, Svetlana Romanovna 2006: A Tumultuous Life: Princess Dashkova and Her Relationships with Others. Teoksessa The Princess & the Patriot: Ekaterina Dashkova, Benjamin Franklin, and the Age of Enlightenment. Transactions of the American Philosophical Society. New Series Vol. 96. No.1, 79-88.
  • Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa. Toimittaneet Arja Rosenholm, Suvi Salmenniemi ja Marja Sorvari. 2014. Gaudeamus Helsinki University Press. ISBN 978-952-495-333-7
  • Prince, Sue Ann 2006: Introduction. Meeting of Minds. Teoksessa The Princess & the Patriot: Ekaterina Dashkova, Benjamin Franklin, and the Age of Enlightenment. Transactions of the American Philosophical Society. New Series Vol. 96. No.1, xv-xix.
  • Turoma, Sanna 2014: Katariina Suuren varjossa. Teoksessa Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa. Toimittaneet Arja Rosenholm, Suvi Salmenniemi ja Marja Sorvari, 24-51.
  • Worontzoff-Dashkoff, Alexander 2006: Books Make the Woman: Prinscess Dashkova’s Moscow Library. Teoksessa The Princess & the Patriot: Ekaterina Dashkova, Benjamin Franklin, and the Age of Enlightenment. Transactions of the American Philosophical Society. New Series Vol. 96. No.1, 71-77.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jekaterina Daškova.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Worontzoff-Dashkoff 2006, s. 73
  2. Worontzoff-Dashkoff 2006, s. 75
  1. Calinger and Polyakhova 2007, s. 78
  2. Calinger and Polyakhova 2007, s. 76
  3. Calinger and Polyakhova 2007, s. 79
  1. Turoma 2014, s. 35-38
  2. Turoma 2014, s. 41
  3. Turoma 2014, s. 42-43
  4. Turoma 2014, s. 44
  5. Turoma 2014, s. 43, 45, 47

Muut viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 7, s. 564. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.
  2. a b c Calinger and Polyakhova 2007, s. 77
  3. Dolgova 2006, s. 80
  4. a b c Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 173. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  5. Prince 2006, s. xv

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dashkova, Ekaterina Romanovna: The Memoirs of Princess Dashkova.
  • Kyril FitzLyon (Editor, Translator), Jehanne M. Gheith (Introduction). Duke University Press; New Ed edition. ISBN-10: 0822316218; ISBN-13: 978-0822316213 (352 sivua)
  • The Princess & the Patriot: Ekaterina Dashkova, Benjamin Franklin, and the Age of Enlightenment. Museum of the American Philosophical Society.