Kreivi Mihail Vorontsov kuului vaikutusvaltaiseen Vorontsovin sukuun.[1] Hänen vanhempansa olivat kuvernööri, senaattori ja salaneuvos Illarion (Larion) Gavrilovits Vorontsov (1674-1750) ja aatelissyntyinen Anna Grigorjevna Maslova (1684–1740). Kaikki heidän kolme poikaansa saivat kreivin arvon keisarinna Elisabetin aikana. Tytär Darja (1713–1765) nai Pjotr Mihailovitš Hruštšjovin ja tytär Praskovja nai Sergei Danilovitš Tatištševin.
Hänen veljensä olivat todellinen kamariherra, kenraali, senaattori, kuvernööri Roman Illarionitš Vorontsov (1707–1783)[2] ja todellinen kamariherra, senaattori Illarion Illarionivitš Vorontsov (1719-1786). Mihail Vorontsov nimitettiin 14-vuotiaana paašipojaksi keisari Pietari Suuren tyttären Elisabet (Jelisaveta) Petrovnan hoviin. Elisabet kaappasi vuonna 1741 vallan lapsikeisari Iivana VI:lta, ja hänestä tuli Venäjän hallitsija.[1] Kaikki Vorontsovin veljekset osallistuivat vallankaappaukseen.
Kreivitär Anna Karlovna Vorontsova Skavronskaja (1722–1776)
Vorontsovista tuli keisarinnan suosikki, ja hän naitti tämän vuonna 1742 äidinpuoleiselle serkulleen, kreivitär Anna Karlovna Skavronskajalle (1722–1776). Vuodesta 1744 Vorontsov toimi valtakunnan varakanslerina ja ulkoministerinä. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle VII antoi hänelle valtakunnankreivin arvon.[2] Vorontsovista tuli kansleri vuonna 1758, kun hän syrjäytti Aleksei Bestužev-Rjuminin. Vorontsovin eduksi katsottiin, että seitsenvuotisen sodan aikana hän oli tukenut Venäjän liittoa Ranskan kanssa, kun taas Bestužev-Rjuminia pidettiin englantilaismielisenä.[1]
Vorontsov jatkoi myös Elisabetin lyhytaikaisen seuraajan Pietari III:n suosikkina, mutta ei puuttunut asioihin, kun uusi keisari luopui liitosta Ranskan ja Itävallan kanssa. Katariina II:n kaapattua vallan vuonna 1762 Vorontsov asetettiin kotiarestiin. Syrjäytetyn Pietari III:n kuoltua pian vankeudessa Vorontsov vannoi uskollisuutta Katariinalle ja sai takaisin kanslerinpaikkansa, mutta joutui luopumaan siitä jo vuonna 1763. Hän menetti pian vaikutusvaltansa hovissa.[1][2]
Novoznamenkan huvila Pietarhovin tiellä. Giuseppe Trezzini, 1750-luku
Mihail Vorontsov rakennutti vuosina 1749-1758 Bartolomeo Rastrellin suunnittelman Vorontsovin barokkipalatsin Pietariin Sadovaja-kadulle sekä Vorontsovin maaseutuhuvilan Pietarhoviin. Palatsissa on 50 huonetta ja sen kustannukset olivat niin suuret, että Vorontsov joutui myymään sen keskeneräisenä kahden vuoden päästä 217 000 ruplalla valtion rahakamarille. Huvilaa yritettin myydä tuloksetta vuonna 1766 ilmoituksella, jossa mainittiin että kauppaan kuuluvat myös 34 karjalaista maaorjaa. [3]
Mihail Vorontsoville ja Anna Karlovna Vorontsova Skavronskajalle syntyi neljä lasta, joista vanhin tytär eli aikuiseksi saakka.
Anna Mihailovna Vorontsova, kreivitär Stroganova (1743-1769), Louis Tocqué 1758Anna Mihailovna Vorontsova (1743-1769), nai 14-vuotiaana vuonna 1758 merkittävän kulttuurivaikuttaja, kreivi Aleksandr Sergejevitš Stroganovin (1733-1811). Aluksi sopuisa liitto jäi lapsettomaksi ja he muuttivat erilleen vuonna 1762, syynä olivat poliittiset erimielisyydet, jotka johtivat koviin riitoihin ja aviomiehen väkivaltaisuuteen sekä vaimon uskottomuus. Mihail Vorontsov kirjoitti vuonna 1764 näin Ivan Šuvaloville: "Arvottomasta vävystäni: minulle kirjoitettiin, että hän tuhlasi kaiken, myi parhaat kylät ja antoi lainoja; kevytmielisyyden ja ailahtelevan luonteen lisäksi hänellä on myös pahanilkinen sydän." Anna muutti takaisin vanhempiensa luokse, pysyi naimattomana ja kuoli äkillisesti 26-vuotiaana. Hänen leskensä meni välittömästi naimisiin ruhtinatar Jekaterina Petrovna Trubetskajan (1744-1815) kanssa, joka oli senaattori, todellinen salaneuvos P. N. Trubetskoin tätär. Vuonna 1779 hän jätti miehensä Katariina II:n aiemman rakastajan Ivan Rimski-Korsakovin vuoksi.
↑Kozyreva, Jekaterina: Near estates of the highest nobility. KGIOP.,
Valtion Pietari hallintoalueen historiallisten- ja kulttuurimonumenttien suojelun, valvonnan ja käytön komitea. Arkistoitu 10.1.2021. [ru]
_FRAME.jpg)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mihail Vorontsov (kansleri) Wikimedia Commonsissa
