Mihail Heraskov

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mihail Heraskovin muotokuva 1800-luvun alusta.

Mihail Matvejevitš Heraskov (ven. Михаи́л Матве́евич Хера́сков, 5. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1733 Pultavan Perejaslav9. lokakuuta (J: 27. syyskuuta) 1807 Moskova) oli venäläinen klassismin ajan kirjailija. Hänen tuotannossaan on havaittavissa siirtyminen kohti sentimentalismia.[1]

Valakialaisperäiseen aatelisperheseen syntynyt Mihail Heraskov opiskeli Pietarin maasotakoulussa ja työskenteli Moskovan yliopiston johtajana ja kuraattorina. Hän julkaisi aikakauslehtiä Poleznoje uveselenije (1760–1762) ja Svobodnyje tšasy (1763) ja osallistui vapaamuurarien toimintaan. Heraskov tunnetaan parhaiten eeppisistä runoelmistaan kuten Rossijada (”Rossiada”, 1779), joka kertoo Iivana Julman Kazanin valloituksesta. Hänen näytelmistään huomattavin on tragedia Venetsianskaja monahinja (”Venetsian nunna”, 1758). Heraskovin proosa kehittyi filosofis-didaktisista romaaneista kuten Numa Pompili, ili Protsvetajuštši Rim (”Numa Pompilius eli Kukoistava Rooma”, 1768) kohti monimutkaisia rakkausseikkailuja kuten Kadm i Garmonija (”Kadmos ja Harmonia”, 1786). Romaanissa Polidor, syn Kadma i Garmonii (”Polydoros, Kadmoksen ja Harmonian poika”, 1794) kirjailija arvostelee voimakkaasti Ranskan vallankumousta. Heraskovin proosa on rytmikästä, monisanaista ja koristeellista. Lajityypeiltään monimuotoinen lyriikka kehottaa kohtuullisuuteen ja hiljaiseen elämään luonnonrauhassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kratkaja literaturnaja entsiklopedija Viitattu 3.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]