Iso-Britannia (saari)
Iso-Britannia (engl. Great Britain)[3] on Atlantin valtameressä Euroopan mantereesta luoteeseen sijaitseva saari. Saari on suurin Britteinsaarista ja muodostaa suurimman osan Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-alasta. Se on Euroopan suurin saari ja koko maailmassakin yhdeksänneksi suurin. Väestöä siellä on maailman saarista kolmanneksi eniten, Jaavan ja Honshun jälkeen.
Nimen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ptolemaioksen ja Plinius vanhemman mukaan saaren asukkaat kutsuivat saartaan nimellä Albion. Roomalaiset kutsuivat saarella sijainnutta provinssiaan Britanniaksi. Nimen uskotaan juontuvan brittien kelttiheimosta. Rooman valtakunnan tuhon jälkeen nimi unohtui. Varhaiskeskiajalla Albion palasi käyttöön. Satoja vuosia myöhemmin kelttien keskiajalla voittopuolisesti asumia alueita alettiin mantereella nimittää nimellä Brittany (Pikku-Britannia) ja saarta Great Britain, ranskaksi: Bretagne ja Grande Bretagne. Vuonna 1604 Skotlannin ja Englannin kuningas Jaakko (Skotlannissa Jaakko VI vuodesta 1567, Englannissa Jaakko I 1603 lähtien) nimitti itseään Ison-Britannian kuninkaaksi, ehkä välttääkseen hankalaa titteliään. Arvonimestä "Ison-Britannian kuningas" tuli virallinen vuonna 1707 kuningaskuntien yhdistyessä. Vuodesta 1801 hallitsijat ovat olleet Ison-Britannian ja (Pohjois-)Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijoita.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Englannin historia
- Katso myös: Skotlannin historia
- Katso myös: Walesin historia
Muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britannia muodostui runsaat 400 miljoonaa vuotta sitten, kun kaksi maamassaa yhdistyi. Avaloniasta syntyi suuri osa nykyistä Englantia ja Laurentiasta Skotlanti. Niiden lisäksi pienestä Armoricasta syntyi Cornwall ja eteläinen Devon. Armoricasta syntynyt osa muistuttaa geologisesti enemmän Manner-Eurooppaa kuin muuta Britanniaa.[4]
Britanniasta oli viimeksi maayhteys Manner-Eurooppaan viimeisen jääkauden aikana. Jääkauden sulavedet katkaisivat maayhteyden noin 8000 vuotta sitten, ja Britanniasta tuli saari.[4]
Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Britannian esihistoria
Neoliittinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset pysyvät asukkaat tulivat Britanniaan vuosien 4500–3000 eaa. välillä. Varhaisimmat tunnetut palvontapaikkojen rauniot on ajoitettu vuoden 3500 eaa. tienoille, ja ensimmäiset kivikehät ja henget kuten Seahenge (2049 eaa.) rakennettiin 3500–1200 eaa. Pronssityökalut otettiin käyttöön vuoden 2500 eaa. jälkeen. Britannian ensimmäiset suuret kuparikaivokset perustettiin 1800 eaa.[5]
Vuosiin 1200–800 eaa. mennessä saaren suurimmat jokilaaksot oli asutettu. Roundhouse-tyylistä tuli vallitseva rakennustyyli. Kelttien kulttuuri levisi Britanniaan.[5]
Rautakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset kukkulalinnakkeet rakennettiin Britanniaan vuosien 800–700 eaa. välillä, ja Skotlantiin alettiin rakentaa kivilinnoja vuoden 500 eaa. jälkeen. Raudantyöstötekniikat yleistyivät vuoden 700 eaa. jälkeen. Glastonbury ja Meare rakennettiin ajanlaskun alkua edeltävinä vuosisatoina. Massilialainen löytöretkeilijä Pytheas purjehti Britannian ympäri 330 eaa. Kolikot otettiin käyttöön 100 eaa.[5]
Roomalaisten aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Britannia (provinssi)
Julius Caesar hyökkäsi Britanniaan vuosien 55–54 eaa. aikana. Roomalaisten vaikutus kasvoi Etelä-Britanniassa vuosien 20 eaa. – 43 jaa. aikana, ja useat keisarit suunnittelivat saaren valtausta. Vihdoin vuonna 43 keisari Claudius määräsi valtauksen alkavaksi, ja roomalaiset valtasivat seuraavien vuosien aikana Englannin eteläosan. Vuonna 51 vastarintajohtaja Caratacus vangittiin. Vuonna 71 roomalaiset valloittivat Englannin pohjoisosat ja vuonna 78 Walesin. Vuonna 122 alettiin rakentaa Skotlannin rajalle Hadrianuksen vallia. Vuosien 142–163 välillä roomalaisten miehittämän alueen pohjoinen raja kulki sitä vielä pohjoisempaa Antoninuksen vallia pitkin.[5]
Vuonna 211 roomalaiset jakoivat Britannian kahteen provinssiin. Skotlantilaiset piktit aloittivat hyökkäyksensä roomalaisia vastaan vuoden 250 tienoilla. Vuosien 259–274 välisenä aikana Postumus teki Britanniasta osan Gallian keisarikuntaa, kunnes Aurelianus palautti saarelle Rooman vallan. Roomalaiset vetäytyivät Britanniasta vihdoin vuosien 400–409 välillä.[5]
Viikinkien ja anglosaksien aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anglit ja saksit rantautuivat Kaakkois-Britanniaan vuonna 449. Vuonna 516 britit löivät heidät taistelussa Mount Badonilla. Vuonna 597 Augustinus Canterburylainen saapui Britanniaan ja aloitti maan käännyttämisen kristinuskoon. Aethelberht, Englannin ensimmäinen kristitty kuningas, kuoli Kentissä vuonna 616.[5]
Vuonna 789 viikingit hyökkäsivät ensimmäistä kertaa Dorsetiin ja seuraavien vuosien aikana muuallekin Britannian rannikolle. Vuonna 843 skotit ja piktit yhdistyivät Skotlannin kuningaskunnaksi. 860-luvun jälkeen viikingit valtasivat useita alueita Britanniassa, ja vuonna 886 kuningas Alfred Suuri teki rauhan viikinkien kanssa jakamalla maan kahteen osaan. Vuonna 937 Wessexin Athelstan, ensimmäinen koko Englannin kuningas löi viikingit ja skotit taistelussa. Britannian viimeinen viikinkikuningas ajettiin saarelta vuonna 954.[5]
Vuonna 1016 Tanskan Knuut Suuresta tuli Englannin kuningas. Vuonna 1040 Macbethista tuli Skotlannin kuningas.[5]
Normannien aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Normannivalloitus
Vuonna 1066 Vilhelm Valloittajan johtamat pohjoisranskalaiset normannit hyökkäsivät Englantiin. Normannien voitto Hastingsin taistelussa johti siihen, että maa siirtyi heidän valtaansa ja Vilhelmistä tuli Englannin kuningas.[5]
Valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarella oli ollut kolme maata: Englanti, Skotlanti ja Wales. Ison-Britannian kuningaskunta oli olemassa vuodet 1707–1801. Se muodostettiin vuoden 1707 unionisopimuksella Englannin kuningaskunnan ja Skotlannin kuningaskunnan yhdistyessä. Vuoden 1801 liittosopimus muutti valtion nimen Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneeksi kuningaskunnaksi, josta tuli vuonna 1927 nykyinen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Iso-Britannia-nimeä käytetään lähes aina tarkoittamaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Lyhenne GB (Great Britain) on myös jossakin yhteyksissä virallinen valtiosta käytetty lyhenne.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Laajimmat saaret Kansainvälisen tiedon taulukot, Maantieteellisiä tietoja. 5.11.2008. Tilastokeskus. Viitattu 10.11.2013.
- ↑ Anna Meisel: Is Great Britain really a 'small island'? 15.9.2013. BBC News. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 64. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
- ↑ a b Annina Wallius: Geologit yllättyivät: Lounais-Britannia kuuluu Manner-Eurooppaan Yle uutiset. 16.9.2018. Viitattu 16.9.2018.
- ↑ a b c d e f g h i British History Timeline BBC. Viitattu 18.12.2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iso-Britannia (saari) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
