Inkerin Liitto
| Inkerin Liitto | |
|---|---|
| Perustettu | 1922 |
| Lakkautettu | 1944 |
| Tyyppi | inkerinsuomalaisten pakolaisten järjestö |
| Toimiala | valistustyön tukeminen ja pakolaisten avustaminen |
Inkerin Liitto oli Suomeen Inkerin kapinoiden ja taistelujen aikana vuosina 1919–1920 paenneiden inkerinsuomalaisten pakolaisten perustama järjestö. Se perustettiin vuonna 1922. Liitto päätehtäviä olivat Inkerin tunnetuksi tekeminen Suomessa, Inkerin kansallisen asian ajaminen, Inkeriin kohdistuvan suomalaisen valistustyön tukeminen ja Inkerin pakolaisten avustaminen.[1] Liitto julkaisi Inkeri-lehteä ja jakoi materiaalia tiedotusvälineille, kansan- ja työväenopistoille sekä heimoasian harrastajille. Liitto piti kesäjuhlia ja perusti Inkerin Sivistysrahaston sekä Inkerin arkiston vuonna 1924.[2]
Ajatus inkeriläisten oman seuran perustamiseksi tehtiin inkeriläisten pakolaisten edustajakokouksessa Raudussa alkuvuonna 1922. Liiton perustamista valmistelevassa neuvottelukokouksessa olivat läsnä saman vuoden kesäkuussa Helsingissä muun muassa professori Kaarle Krohn, eversti Erik Heinrichs, maisteri Kaapre Tynni ja kapteeni Juho Tirranen. Perustamista tukivat Suomalaisuuden liitto ja Akateeminen Karjala-Seura.[3]
Vuonna 1928 Karjalan kansalaisliiton Itä-Karjalan komitean Viipurissa julkaisema Itä-Karjalan pakolaisille tarkoitettu viikkolehti Vapaa Karjala muutettiin myös inkeriläispakolaisten äänenkannattajaksi, jolloin Inkerin Liiton vuodesta 1922 lähtien julkaisema aikakauslehti Inkeri lakkasi ilmestymästä. Vuonna 1931 Karjalan kansalaisliiton Itä-Karjalan komitean ja Inkerin Liiton yhteisen lehden nimeksi muutettiin Vapaa Karjala ja Inkeri. Vuodesta 1938 lähtien se ilmestyi pelkästään kansalaisliiton lehtenä nimellä Karjala–Inkeri.
Inkerin Liitto lakkautettiin syksyllä 1944 Neuvostoliiton ja Suomen välirauhasopimuksen perusteella. Liiton toimintaa jatkoi Inkeriläisten Yhdistys ry ja sen tilalle tullut Suomen Inkeri-Liitto, joka julkaisee Inkeriläisten viesti -lehteä. Vuonna 1988 Pietarissa perustettiin Neuvostoliitossa asuneiden inkerinsuomalaisten kansalaisjärjestönä toiminut Inkerin Liitto. Liitolla oli aluksi paikallisosastoja Pietarissa, Hatsinassa, Keltossa, Kingiseppissä, Kiroskissa, Kolpinassa, Käkisalmessa, Sosnovyi Borissa, Systerbäckissä, Terijoella, Toksovassa, Tosnassa, Tyrössä, Viipurissa ja Volosovassa mutta valtaosa niistä on sittemmin lopettanut toimintansa. Hatsinan osasto toimii nimellä Inkeri-seura ja Inkerin Liittoon kuuluu myös Inkerin tupa -järjestö. Vuonna 1998 perustettiin vielä Venäjän valtakunnallinen Inkerin Liitto mutta sen toiminta on päättynyt.[2]
Puheenjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1922–1927 Yrjö Koskelainen
- 1927–1929 Rafael Engelberg
- 1929–1939 Väinö Salminen
- 1939–1942 Hannes Saarinen
- 1942–1944 Vilho Helanen
Inkerin Liiton pitkäaikaisena sihteerinä vuodesta 1929 alkaen toimi Juuso Mustonen, joka kirjoitti sotien välisenä aikana useita Inkeriä käsittelleitä julkaisuja.
Liiton julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kymmenen kohtalokasta vuotta Inkerin kansallisten taistelujen varrelta; toimittanut K. Tynni. Inkerin liitto, Helsinki 1929
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Inkerin Liitto toiminut 10 vuotta. Helsingin Sanomat, 12.9.1932, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.12.2020.
- ↑ a b Инкерин Лиитто / Inkerin Liitto, Inkerin suomalaisten portaali, 30.10.2016
- ↑ Flink, Toivo: Kevätseminaarin satoa. Inkeriläisten viesti, 5–6/2011, s. 15. Suomen Inkeri-liitto ry. Artikkelin verkkoversio.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Toivo Flink: Pois nöyrän panta. Inkerin Liitto 1922–1944. Siirtolaisuusinstituutti, Turku 2012