Henrik Carstenius

Henrik Carstenius
Viipurin piispa
1679–1681
Edeltäjä	Abraham Thauvonius
Seuraaja	Petrus Bång
Henkilötiedot
Koko nimi	Henricus Henrici Carstenius
Syntynyt	25. toukokuuta 1612 Helsinki
Kuollut	6. toukokuuta 1683 (70 vuotta) Viipuri
Kansalaisuus	ruotsalainen
Ammatti	piispa, tuomiorovasti kirkkoherra
Vanhemmat	Henrik Carstens Anna Henrikintytär Witticia
Puoliso	Margareta Schaefer ( 1637) Katarina Schmidt ( 1645)
Muut tiedot
Uskonto	kristinusko
Tunnustuskunta	luterilaisuus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Henrik Carstenius (Hanricus Henrici) (25. toukokuuta 1612 Helsinki – 6. toukokuuta 1683 Viipuri) nimitettiin 1679 Viipurin piispaksi, mutta sai sairaalloisuutensa vuoksi eron jo 1681. Carstenius, joka oli tunnettu todellisesta hurskaudestaan, julkaisi muun muassa muutamia saarnoja nimellä ”Cantio Cygnea Christi, thet är Jesu Christi svanesång” (Jeesuksen joutsenlaulu) 1656.

Opinnot

Nuoruus ja lähtö ulkomaille

Henricus Henrici Carsteniuksen vanhemmat olivat porvari ja oikeuspormestari Helsingissä Henrik Carstens (k. 1614) ja tämän vaimo Anna Witticus, jonka isä oli Helsingin pastori Henrik Henricus Witticus (Vitikka). Perhe oli varakas, sillä 1620 kahdeksanvuotiaana Helsingissä koulunsa aloittanut Carstenius lähetettiin 1620-luvun puolivälin tienoilla Tallinnaan opiskelemaan maisteri Petrus Gotscheniuksen – sittemmin Tarton yliopiston kreikan kielen professorin – johdolla.

1629 Carstenius palasi Tallinnasta Suomeen ja jatkoi opiskelujaan Turun koulussa. Koulun rehtorina toimi vuoteen 1630 saakka Wittenbergin maisteri Gabriel Melartopaeus sekä hänen jälkeensä toinen saman yliopiston kasvatti Martin Stodius. Saatuaan pappisvihkimyksen Carstenius lähetettiin 1632 jatkamaan opintojaan Saksaan, opettajilleen tuttuun Wittenbergin yliopistoon. Opettajien vaikutus on opintojen suuntautumisessa on ollut suuri, sillä piispa Petrus Bångin 1683 pitämän ruumissaarnan mukaan Turun hiippakunta oli nuorukaisen lähettäjä, vaikka matkan maksoivatkin hänen vanhempansa. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että hiippakunta vastasi opintojen sisällöllisestä suunnittelusta.

Saksalaisissa yliopistoissa

Saksassa Carstenius aloitti opintonsa kuuluisan filologin Johan Kirchmannin (Kerckmannin) johdolla Lyybeckissä. Carstens oli Kirchmannin yksityisessä ohjauksessa vuoden päivät, minkä jälkeen hän siirtyi Rostockin yliopistoon tammikuussa 1633 ja vielä samana vuonna Wittenbergiin.

Henricus Carstenius oli ainoa suomalainen, joka opiskeli 1630-luvulla Wittenbergissä. Hänen nimensä mainitaan Martinus Henrici Stodiuksen 18.6.1633 Turun hiippakunnan pappeinkokouksessa pitämän synodaalidisputaation ”vapaasta ratkaisuvallasta” Wittenbergissä painetun kirjasen nimiösivulla, mutta itse yliopistoon hän ei kirjautunut. Petrus Bångin julkaiseman ruumissaarnan (Christeligh lijk-predika öfwer...Mag. Henricum Carstenium...festo Trinitatis anno 1683, Åbo) mukaan Carstenius liikkui Saksassa ruotsalaisen Carolus Lithmanin seurassa. Hänen opettajikseen mainitaan tohtorit Gottmann, Hülsemann, Battus ja Avenarius, joista eräiden luona Carstenius oli myös asunut nauttien samalla heidän yksityistä ohjaustaan.

Kolmikymmenvuotinen sota keskeytti kuitenkin Carsteniuksen opinnot. Wittenbergin yliopiston toiminta lamaantui sodan johdosta. Suursodan vitsauksista lähistöllä tapahtuvien yhteenottojen lisäksi armeijoiden liepeillä liikkuivat nälänhätä ja taudit. Wittenbergissä puhkesi useita ruttoepidemioita, joita vuonna 1623 seurasi voimakas hintojen nousu. Lisäksi osa yliopiston opettajista siirtyi muualle, osa arvostetuimmista kuoli ja tilalle nimitetyistä professoreista vain Martini ja Hülsemann nauttivat kansainvälistä arvostusta. Carsteniuksen kohdalla tämä tarkoitti opintojen keskeyttämistä ja paluuta kotiin. Matka taittui ilmeisesti Ruotsin hallussa olleen Grefswaldin kautta, sillä Bångin mainitsema Battus kuului sen opettajakuntaan.

Työura Suomessa

Carstenius palasi 1634 tutkintoa suorittamatta Suomeen. Hänet nimitettiin Viipuriin suunnitellun lukion logiikan ja fysiikan lehtoriksi 1634, mutta hän ei astunut virkaan. Carstenius toimi Turun vt. tuomiorovastina 1634 ja ensimmäisenä ruotsalaisen seurakunnan kappalaisena 1635. Porvoon kirkkoherraksi hänet nimitettiin 1639 (valtakirja 1641).

Carsteniukselle tarjottiin 1649 mahdollisuus suorittaa maisterintutkinto Turussa ja näin paikaten Saksassa keskeytyneitä opintojaan. Aivan nopeasti hän ei tätä mahdollisuutta käyttänyt, sillä Carstenius kirjoittautui Turkuun vasta keväällä 1653. Filosofiset teesinsä hän sai valmiiksi huhtikuussa 1653, mutta niiden puolustaminen peruuntui respodentti Michael Wexionensis-Gyldenstolpen äkillisen sairastumisen vuoksi. Konsistori antoi 24.4.1653 filosofiselle tiedekunnalle kuitenkin oikeuden hyväksyä teesit ilman julkista väitöstä, viitaten Carsteniuksen tunnettuun oppineisuuteen. Päätöksen ansiosta Carstenius sai lopulta maisterin arvon 13.5.1653 järjestetyssä promootiossa, jossa hän oli primus.

Viipurin tuomiorovastiksi Carstenius nimitettiin 1667 (virkaan 1669). Samalla hän toimi lukion ensimmäinen teologian lehtorina 1670–79. Viipurin hiippakunnan piispa hänestä tuli 1679, hän sai viransijaisen sairaalloisuuden takia 1681. Samalla hän oli palkkapitäjiensä Lappeen, Luumäen ja Taipalsaaren kirkkoherra 1679.

Carstenius oli Turun hiippakunnan edustajana vuoden 1642 valtiopäivillä, vaikka oli silloin jo töissä Porvoossa.

Yksityiselämä

Carsteniuksen puolisot olivat: 1. 1637 Margareta Schaefer (K. 1644), Turun pormestarin Henrik Schaeferin ja Margareta Wernbergin tytär. Puoliso 2. 1645 Katarina Schmidt (k. 1705), vanhemmat Viipurin raatimies Hans Schmidt ja Katarina Croëll. Lapset:

• Henrik Carstenius (yo 1654/55).
• Viipurin lukion lehtori, tuomiorovasti, FM Petter Carstenius (yo 1665, k. 1712).