Eerik Härkäpää

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eerik Härkäpää eli Ericus Härkäpää toimi Viipurin piispana Juhana III:n nimittämänä vuodesta 1568 aina kuolemaansa 1578.[1]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schmalkaldenin sodasta ja Wittenbergin yliopiston sulkemisesta huolimatta Turun tuomiokapituli lähetti keväällä 1547 kaksi uutta opiskelijaa Saksaan. Ericus Härkäpää ja Jacobus Teitti kirjoittautuivat Rostockin yliopistoon huhtikuussa 1547.[2][3] Nuorukaisten opiskelun kustannukset jäivät kirkon itsensä kannettaviksi, sillä Kustaa Vaasa ei juurikaan piitannut siitä vastuusta, joka kirkon toimintaedellytysten kaventumisen vuoksi oli siirtynyt valtion kannettavaksi. Vaikka kuningas viime kädessä päättikin kirkkopolitiikan suunnasta, jäi asetettujen tavoitteiden toteuttaminen suurelta osalta kirkon harteille. Esimerkiksi Mikael Agricola jäi opiskeluaikanaan valtion tukea vaille. Ericus Härkäpäälle ja Jacobus Teitille Kustaa Vaasa myönsi kesäkuussa 1549 yhteensä 6 tynnyriä voita, 4 Lohjalta ja 2 Vihdistä. Vihdin ja Lohjan ylioppilasvoi oli tuolloin yhä kirkon hallinnassa, joten kuninkaan päätös vain kohdensi ylioppilasvoin käytön hallitsijan sopiviksi katsomille henkilöille.[4]

Nuorukaiset eivät valinneet Rostockia opintomatkansa ensimmäiseksi kohteeksi yliopiston tason houkuttelemina – tuo aika oli vielä edessäpäin – vaan olosuhteiden pakosta. Sodan sulkemaa Wittenbergiä kohden ei ollut hyödyllistä jatkaa matkaa, ja nuorukaiset jäivät Rostockiin odottamaan tilanteen selkiytymistä sekä opiskellakseen sikäläisessä yliopistossa odotuksen aikana.[5]

Kun Wittenbergin yliopisto 3. tammikuuta 1548 juhlallisesti avattiin jälleen käyttöön, alkoivat opiskelijat vähitellen palata sinne. Härkäpää ja Teitti saapuivat sinne seuraavan vuoden alussa, joskin Eerik Härkäpää merkittiin yliopiston matrikkeliin vasta 15.3.1550.[5]

Kustaa Vaasa oli vuosisadan puolivälissä valmis avokätisemmin tukemaan Wittenbergissä opiskelevia nuorukaisia. 1550 tai 1551 luettelossa mainitaan kaikkiaan 18 ruotsalaista opiskelijaa, jotka Wittenbergissä ollessaan saivat rahaa valtion kassasta. Heidän joukossaan olivat myös suomalaiset. Kustaa Vaasan päätökseen vaikutti ilmeisesti se, että kesällä 1549 Teitti teki matkan Tukholmaan pyytääkseen henkilökohtaisesti tukea itselleen ja Härkäpäälle.[5]

1551 Härkäpää kävi Tukholmassa samalla asialla. Hänellä oli mukanaan Philipp Melanchthonin suosituskirje. Tämä kiitti 13.1.1551 päiväämässään kirjeessä (vastoin parempaa tietoaan) kuninkaan jalomielisyyttä kirkon ja kulttuurin tukemisessa. Kustaa Vaasan suhtautumisesta rahanpyyntöön ei ole tietoa.[6] Maisteriksi Härkäpää valmistui 1551.

Työ Turussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiin palattuaan Härkäpää hoiti Turun katedraalikoulun rehtorin virkaa vuodesta 1555. Henricus Jocobin palatessa Saksasta keväällä 1559, nimitettiin hänet tähän virkaan ja Härkäpää jäi nimityksen vuoksi vaille virallista asemaa. Hänen syrjäyttämiseen ei näytä olleen mitään erityistä syytä. Nähtävästi nimityksessä noudatettiin tapaa, jonka mukaan rehtorina toimi joku hiljan Saksasta palanneista maistereista. Samalla tavoin oli Paavali Juusteen syrjäyttänyt häntä vanhemman Agricolan vastoin tämän tahtoa.[7]

Härkäpää palasi rehtorin toimeen, mutta joutui uudelleen erotetuksi. Kotimaahan palannut Finno nimitettiin 1568 Turun katedraalikoulun rehtoriksi ja hän syrjäytti tuolloin entisen opettajansa Härkäpään.[8] Härkäpää itse mainitsi syyksi uudistusmielisyytensä.[9] Hän näet oli alkanut opettaa kreikkaa nuorisolle, mitä konservatiivit eivät ainoastaan pitäneet hyödyttömänä, vaan myös vaarallisena. Kreikan kielen opiskeluun ei Eerik XIV:n aikana kouluissa yleensä kannustettu. Vaikeiden ja oppilaille yleensä hyödyttömien aineiden opettamisen katsottiin liiaksi rasittavan koulunuorisoa. Vaativampiin opintoihin tuli paneutua yksityisen ohjaajan tuella. Juhana-herttuan omaksuma erilainen linja heijasteli herttuan humanistisia ihanteita.[10] Itse Härkäpää oli kolmen vuoden ajan opiskellut kreikkaa ja hepreaa Wittenbergissä, voidakseen paremmin tutkia vanhan testamentin profeettakirjoja.[11]

Viipurin piispaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härkäpää joutui Erik XIV:n erottamaksi Turun katedraalikoulun rehtorin virasta. Syynä saattoi olla Härkäpään halu olla mieliksi Juhana-herttualle, joka harrasti vanhoja kreikkalaisten kirkkoisien kirjoituksia.[12] Kun Eerik kukistui, nimitti Juhana III Härkäpään Viipurin piispaksi. Piispanistuin oli ollut neljä vuotta täyttämättä Canutus Johanneksen kuoltua 1564.

Piispana Eerik Härkäpää ryhtyi tarmokkaasti korjaamaan havaitsemiaan epäkohtia, uudistamaan kirkkopitäjien jakoa ja hiippakuntahallintoa.[13] Lisäksi hän huolehti Viipurin tuomiokirkon kunnostamisesta 1570-luvulla.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jussi Nuorteva: Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640, Helsinki 1999

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan tietosanakirja 3, s. 754, Helsinki 1911
  2. http://purl.uni-rostock.de/matrikel/100017445
  3. Nuorteva 1999, 175
  4. Nuorteva 1999, 166
  5. a b c Nuorteva 1999, 177
  6. Nuorteva 1999, 178
  7. Nuorteva 1999, 180
  8. Nuorteva 1999, 186
  9. http://www.helsinki.fi/jarj/symposion/rostra/rostra2009_2.pdf
  10. Nuorteva 1999, 185
  11. Nuorteva 1999, 271
  12. Otavan tietosanakirja 3, s. 755, Helsinki 1911
  13. Kansallisbiografia, Ari-Pekka Palola: Härkäpää, Ericus Matthei, s. 225
Edeltäjä:
Canutus Johannis
Viipurin piispa
1568–1578
Seuraaja:
liitettynä Turun hiippakuntaan 1578–1616