Harmaapapukaija

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harmaapapukaija
Graupapagei.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1]
Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Papukaijat Psittacidae
Suku: Harmaapapukaijat Psittacus
Laji: erithacus
Kaksiosainen nimi
Psittacus erithacus
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Harmaapapukaijan esiintymisalue
Harmaapapukaijan esiintymisalue
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Harmaapapukaija Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Harmaapapukaija Commonsissa

Harmaapapukaija eli jako (Psittacus erithacus) on papukaijalaji, joka esiintyy Keski-Afrikan länsirannikolta Keniaan ja Tansanian luoteisosiin ulottuvalla alueella. Siitä erotettiin 2010-luvulla omaksi lajikseen Psittacus timneh.[1] Häkkioloissa harmaapapukaija oppii helposti matkimaan puhumista. Vankeudessa laji saattaa elää yli 60-vuotiaaksi.

Harmaapapukaija on yksi älykkäimmistä eläinlajeista, jonka on osoitettu kykenevän muistamaan numerosarjoja, oppimaan sanojen merkityksiä ja tunnistamaan ihmiskasvoja. Harmaapapukaija selviytyy päättelyongelmista joihin kykenevät vain kädelliset ja yli 3-vuotiaat ihmislapset.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaapapukaija on 30–33 cm:n pituinen lintu. Se painaa 270–550 grammaa. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaapapukaijaa tavataan Norsunluurannikon kaakkoisosista itään Victoriajärven ympäristöön Ugandassa, Keniassa ja Tansania. Etelässä sen levinneisyysalue ulottuu Angolan pohjoisosiin. Sitä tavataan myös Príncipen ja Biokon saarilla Guineanlahdessa.[1]

Timneh-alalajin harmaapapukaija.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaapapukaijat elävät enimmäkseen syvällä metsissä, mutta myös metsänreunoissa, puistoissa, mangrovesoilla, puustoisilla savanneilla ja jopa puutarhoissa ja viljelysten keskellä olevissa metsiköissä. Laji on hyvin seurallinen ja parvessa voi olla jopa tuhat yksilöä. Ruokailuparvet ovat kuitenkin pienempiä, muutamista yksilöistä muutamiin kymmeniin.[1]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisääntymisaika vaihtelee alueittain. Ugandassa pesintää tapahtuu heinä-syyskuussa, Kongossa munapesiä on löydetty elokuussa. Itä-Nigeriassa harmaapapukaija lisääntyy kuivalla kaudella ja munapesiä on tavattu tammikuussa. Luonnossa on tehty vain vähän havaintoja pesinnästä. Pesä on puunkolossa tai onkalossa joskus hyvinkin korkealla, jopa 30 metrissä.

Vankeudessa naaras munii kahdesta neljään munaa hautoen niitä yksin. Haudonta-aika on noin neljä viikkoa. Vastasyntynyt poikanen painaa 12–14 g. Poikasten ollessa pieniä naaras lämmittää niitä pesässä ja koiras käy ruokkimassa koko perheettä. Poikaset jättävät pesän 11–12 viikon ikäisinä ja itsenäistyvät 3–4 kuukauden ikäisinä. Laji on sukukypsä kolmen tai neljän vuoden ikäisenä ja se on yksiavioinen.[3][4]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaapapukaijaparvet yöpyvät usein parvissa metsänreunan korkeissa puissa tai järvien ja jokien pikkusaarissa. Aamulla ne lentävät pienin parvin hakemaan ruokaa palaten pian samaa reittiä takaisin. Ne ruokailevat enimmäkseen puiden latvustoissa ja hakevat siemeniä, hedelmiä, pähkinöitä ja marjoja kiipeillen oksilta toisille; ne pitävät erityisesti öljypalmun (Elaeis guinensis) hedelmistä. Ne voivat syödä myös maissia viljelmiltä.

Uhanalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaapapukaija on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Pääasiallisin syy lajin vähenemiseen on lemmikkieläinkauppa, sillä se on Euroopan, Yhdysvaltojen ja Lähi-idän suosituimpia lemmikkilintuja, koska ne osaavat matkia ihmisten puhetta ja muita ääniä. Vuosien 1982–2014 aikana harmaapapukaijaa ja siitä erotettua Psittacus timneh -lajia pyydystettiin luonnosta yli 1,3 miljoonaa yksilöä. Myös elinympäristöjen tuhoutuminen on paikoin vähentänyt lajille sopivien elinympäristöjen määrää. Maailman populaation kokoa on vaikea arvioida, ja siksi kokonaisarvio vaihtelee 560 000–12 700 000 yksilön rajoissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e BirdLife International: Psittacus erithacus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.12.2016. (englanniksi)
  2. http://www.smithsonianmag.com/science-nature/african-grey-parrots-have-the-reasoning-skills-of-3-year-olds-15955221/?no-ist
  3. Timneh
  4. World Parrot Trust

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]