Halloween II – tappajan paluu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Halloween II – tappajan paluu
Halloween II
HalloweenII poster.jpg
Ohjaaja Rick Rosenthal
Käsikirjoittaja John Carpenter
Debra Hill
Tuottaja Debra Hill
John Carpenter
Säveltäjä John Carpenter
Alan Howarth
Kuvaaja Dean Cundey
Leikkaaja Mark Goldblatt
Skip Schoolnik
Pääosat Jamie Lee Curtis
Donald Pleasence
Pamela Susan Shoop
Ana Alicia
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Universal Pictures
Dino De Laurentiis Corporation
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 30. lokakuuta 1981
Suomen lippu 12. marraskuuta 1982
Kesto 88 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 2,5 miljoonaa $
Tuotto 25 533 818 $
Edeltäjä Halloween – naamioiden yö
Seuraaja Halloween 3 – Pahuuden yö
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Halloween II – tappajan paluu on vuonna 1981 tehty kauhuelokuva ja ensimmäinen jatko-osa elokuvalle Halloween - naamioiden yö. Elokuvan on ohjannut Rick Rosenthal, ja sen pääosissa jatkavat Donald Pleasence ja Jamie Lee Curtis.

Halloween 2 on alkuperäiselokuvan jatko-osista ainoa John Carpenterin ja Debra Hillin käsikirjoittama.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva alkaa siitä mihin ensimmäinen osa päättyi. Sarjamurhaaja Michael Myersia on ammuttu kuusi kertaa, mutta hän on yhä elossa ja vapaalla jalalla. Laurie Strode kiidätetään loukkaantuneena sairaalaan, ja samaan aikaan tohtori Loomis yrittää löytää kadonnutta Myersia. Tämä on kuitenkin päättänyt saada Laurien hengiltä ja suuntaa kulkunsa Haddonfieldin sairaalaan.

Myersin tappaessa sairaalan henkilökuntaa tohtori Loomis saa selville, että Laurie on Myersin sisko. Loomis saapuu Haddonfieldin sairaalaan ja löytää sieltä Myersin ja Laurien. Myersia ammutaan taas useamman kerran, mutta mies ei pysähdy vaan puukottaa Loomisia. Laurie ampuu Myersia silmiin kaksi kertaa ja saa tämän sokeutumaan. Myersin huitoessa veitsellä Loomis täyttää huoneen kaasulla ja käskee Laurien paeta. Hän sytyttää tupakansytyttimen, ja huoneessa oleva kaasu räjähtää. Vähän matkan päässä suojassa oleva Laurie katsoo palavaan käytävään, jossa ilmiliekeissä oleva Myers kävelee häntä kohti, mutta lopulta tuupertuu maahan. Viranomaiset saapuvat paikalle ja Laurie lähtee ambulanssin kyydissä toiseen sairaalaan.lähde?

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Kari Salminen arvioi elokuvan Suomen markkinoille sensuroitua VHS-versiota ja pitää sen ikävimpänä piirteenä koomista psykologisointia, kuten ”me kaikki pelkäämme pahaa sisimmässämme”. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.