Halloween II – tappajan paluu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Halloween II – tappajan paluu
Halloween II
Suomalainen elokuvateatterijuliste
Suomalainen elokuvateatterijuliste
Ohjaaja Rick Rosenthal
Käsikirjoittaja John Carpenter
Debra Hill
Tuottaja Debra Hill
John Carpenter
Säveltäjä John Carpenter
Alan Howarth
Kuvaaja Dean Cundey
Leikkaaja Mark Goldblatt
Skip Schoolnik
Pääosat Jamie Lee Curtis
Donald Pleasence
Pamela Susan Shoop
Ana Alicia
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Universal Pictures
Dino De Laurentiis Corporation
Ensi-ilta Yhdysvallat 30. lokakuuta 1981
Suomi 12. marraskuuta 1982
Kesto 92 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 2,5 miljoonaa $
Tuotto 25 533 818 $
Edeltäjä Halloween – naamioiden yö
Seuraaja Halloween III – pahuuden yö
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Halloween II – tappajan paluu (engl. Halloween II) on vuonna 1981 tehty yhdysvaltalainen kauhuelokuva ja ensimmäinen jatko-osa elokuvalle Halloween - naamioiden yö. Juonellisesti se jatkaa suoraan edeltäjänsä tapahtumien jälkeen, Michael Myersin jatkaessa murhasarjaansa pyhäinpäivän yönä. Elokuvan on ohjannut Rick Rosenthal, ja sen pääosissa jatkavat Donald Pleasence ja Jamie Lee Curtis.

Halloween 2 on alkuperäiselokuvan jatko-osista ainoa John Carpenterin ja Debra Hillin käsikirjoittama; jälkeenpäin Carpenter on kertonut laatiessa käsikirjoitusta lähinnä vastahakoisesti ja vähäisellä mielenkiinnolla.[1] Carpenterille tarjottiin myös mahdollisuutta ohjata jatko-osa, mutta Carpenter ei halunnut olla käsikirjoittamista ja säveltämistä enempää liiaksi osallisena jatko-osan työstämisessä, joten kun hän ja ensimmäisessä elokuvassa hänen kanssaan työskennellyt Tommy Lee Wallace kieltäytyivät ohjausvastuusta, Rosenthal palkattiin ohjaajaksi.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva alkaa siitä mihin ensimmäinen osa päättyi. Sarjamurhaaja Michael Myersia on ammuttu kuusi kertaa, mutta hän on yhä elossa ja vapaalla jalalla. Laurie Strode kiidätetään loukkaantuneena sairaalaan, ja samaan aikaan tohtori Loomis yrittää löytää kadonnutta Myersia. Tämä on kuitenkin päättänyt saada Laurien hengiltä ja suuntaa kulkunsa Haddonfieldin sairaalaan.

Myersin tappaessa sairaalan henkilökuntaa tohtori Loomis saa selville, että Laurie on Myersin sisko. Loomis saapuu Haddonfieldin sairaalaan ja löytää sieltä Myersin ja Laurien. Myersia ammutaan taas useamman kerran, mutta mies ei pysähdy vaan puukottaa Loomisia. Laurie ampuu Myersia silmiin kaksi kertaa ja saa tämän sokeutumaan. Myersin huitoessa veitsellä Loomis täyttää huoneen kaasulla ja käskee Laurien paeta. Hän sytyttää tupakansytyttimen, ja huoneessa oleva kaasu räjähtää. Vähän matkan päässä suojassa oleva Laurie katsoo palavaan käytävään, jossa ilmiliekeissä oleva Myers kävelee häntä kohti, mutta lopulta tuupertuu maahan. Viranomaiset saapuvat paikalle ja Laurie lähtee ambulanssin kyydissä toiseen sairaalaan.lähde?

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Jamie Lee Curtis  Laurie Strode 
 Donald Pleasence  Sam Loomis 
 Charles Cyphers  Leigh Brackett 
 Jeffrey Kramer  Graham 
 Lance Guest  Jimmy 
 Pamela Susan Shoop  Karen 
 Hunter von Leer  Gary Hunt 
 Dick Warlock  poliisi 
 Leo Rossi  Budd 
 Gloria Gifford  rouva Alves 
 Tawny Moyer  Jill 
 Ana Alicia  Janet 
 Ford Rainey  tohtori Mixter 
 Cliff Emmich  Garrett 
 Nancy Stephens  Marion 


Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion elokuvatarkastamo määräsi elokuvalle ennakkotarkastuksessa 18.2.1982 ikärajan KK (Kokonaan kielletty), joten sitä ei ollut laillista Suomessa esittää eikä levittää. Syyskuussa 1982 tarkastamo kuitenkin salli elokuvasta noin 50 sekuntia lyhennetyn version ikärajalla K18.[3][4] Video-oppaassa vuodelta 1994 Kari Salminen arvioi elokuvan Suomen markkinoille sensuroitua VHS-versiota ja pitää sen ikävimpänä piirteenä koomista psykologisointia, kuten ”me kaikki pelkäämme pahaa sisimmässämme”. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Murray Leeder: Halloween. Columbia University Press, New York, 2014. ISBN 978-1-906-73386-5.
  2. Michael Felsher: The Nightmare Isn't Over: The Making of Halloween II. Scream Factory, 2012.
  3. Halloween II Elonet. Viitattu 26.3.2018.
  4. Sedergren, Jari.: Taistelu elokuvasensuurista : valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946-2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, [2006]. 85017263. ISBN 9517468121. Teoksen verkkoversio.
  5. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.