Haamuhissi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haamuhissi
The Ersatz Elevator
Alkuperäisteos
Kirjailija Lemony Snicket
(oik. Daniel Handler)
Kuvittaja Brett Helquist
Kansitaiteilija Brett Helquist
Kieli englanti
Genre seikkailu, lasten- & nuortenkirjallisuus
Kustantaja HarperCollins
Julkaistu maaliskuu 2001
Sivumäärä 259
Suomennos
Suomentaja Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2004
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 276
ISBN 951-0-28567-6
Sarja: Surkeiden sattumusten sarja
Edeltävä Omituinen opinahjo
Seuraava Kelvoton kylä
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Haamuhissi (The Ersatz Elevator) on kuudes kirja yhdysvaltalaisen Lemony Snicketin kirjoittamassa kirjasarjassa Surkeiden sattumusten sarja. Kirjassa Baudelairen orvot lähetetään asumaan Esmé ja Jerome Kurjimon luokse.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Baudelairen lapset kävelevät herra Poen kanssa uuteen kotiinsa Pimeä puistotie 667:een. Se on erittäin pimeä paikka, koska valtavat puut estävät päivänvaloa pääsemästä sinne. Kun Baudelairet pääsevät sisään taloon, he saavat tietää, että hissit ovat pois muodista, eli heidän täytyy kävellä rappusia pitkin kattohuoneistoon. Kun he pääsevät huipulle, Jerome Kurjimo toivottaa lapset uuteen kotiinsa ja tarjoaa heille akvamartineja ja esittelee heille vaimonsa Esmén, kaupungin kuudenneksi tärkeimmän sijoitusneuvojan, joka seuraa pakkomielteisesti muotia. Jerome näyttää yrittävän vältellä kinoja Esmén kanssa, sillä hän vihaa hänen kanssaan riitelemistä, ja seuraa jatkuvasti hänen ohjeitaan. Esmé kertoo, että Jerome vie lapset illalla syömään Café Salmonellaan, koska hänellä on muuta menoa: hänen täytyy puhua huutokaupanpitäjä Guntherin kanssa muotihuutokaupan eri seikoista.

Baudelairet tunnistavat Guntherin heti kreivi Olafiksi, vaikka hän on yrittänytkin naamioida kulmakarvansa monokkelilla ja nilkkansa silmätatuoinnin saappailla. Heidän protestoinnistaan huolimatta Jerome vie heidät ravintolaan. Jerome uskoo, että lapset ovat vain ksenofobisia ja hän kieltää kaikki heidän väitteensä Guntherista.

Lapset jätetään yksin kattohuoneistoon seuraavana päivänä, kun Esmé ja Jerome lähtevät hakemaan aineita uuteen muodissa olevaan juomaan, persiljasoodaan. He tutkivat kattohuoneistoa etsien Guntheria, mutta he eivät löydä mitään. He lähtevät salakuuntelemaan toisten asuntojen ovia kuullakseen hänet niissä, mutta etsinnät eivät tuota tulosta.

Klaus huomaa, että joka kerroksessa on yksi hissi, paitsi ylimmässä kerroksessa, jossa on kaksi. Lapset tutkivat asiaa ja huomaavat, että ylimääräinen hissi ei ole oikea, ja se sisältää vain tyhjän hissikuilun. He kiipeävät alas hissikuilua ja löytävät alhaalta Quagmiret häkkiin vangittuina. Quagmiret kertovat, että kreivi Olaf suunnittelee salakuljettavansa heidät kaupungista piilottamalla heidät johonkin muotihuutokaupan kohteeseen, josta joku hänen kätyreistään sitten tarjoaa. Baudelairet palaavat kattohuoneistoon etsimään tarvikkeita, joilla vapauttaa Quagmiret, mutta palatessaan he huomaavat Guntherin vieneen heidät jo. Masentuneina he palaavat kattohuoneistoon.

Klaus löytää Kohde #50:n, VPK:n, huutokauppakatalogista. Esmé esittää uskovansa lasten tarinan Guntherin juonesta napata Quagmiret, mutta kun he näyttävät hänelle tyhjän hissikuilun, hän työntää heidät alas kuiluun. Puolimatkassa he laskeutuvat verkkoon.

Sunny kiipeää ylös hampaillaan, hakee heille köyden ja hyppää takaisin. He pääsevät alas kuiluun ja löytävät salaisen käytävän. He pakenevat sitä pitkin ja tajuavat saapuneensa Baudelairen kartanon palaneisiin raunioihin.

Lapset rientävät halliin, jossa huutokauppa pidetään, ja liittyvät jo saapuneeseen joukkoon. Huutokauppa on jo alkanut, ja Gunther ja Esmé ovat lavalla huutokauppaamassa Kohde #46:tta. Lapset pyytävät Jeromea ja herra Poea ostamaan heille Kohde #50:n. Herra Poe ja Jerome vetäytyvät, mutta Sunny tarjoaa ja voittaa. Baudelairet avaavat laatikon, mutta löytävätkin sieltä kakkupapereita. Olaf liukastuu niihin, jolloin monokkeli ja saappaat lentävät pois paljastaen hänet. Kreivi Olaf ja Esmé pakenevat. Ovimies paljastuu koukkukätiseksi mieheksi, ja Quagmiret on piilotettu savusillien sekaan.

Jerome haluaa pitää Baudelairet luonaan, ja hän vaatii, että saa viedä heidät kauas pois, jotta nämä unohtaisivat Olafin. Baudelairet eivät suostu, sillä he haluavat pelastaa Quagmiret. Kirja päättyy, kun Jerome suostuu lopulta, koska on liian pelkuri auttaakseen, herra Poe soittaa vietnamilaiseen ravintolaan poliisin sijaan ja kolme Baudelairen orpoa istuvat hallin portailla.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kulttuuri- ja kirjallisuusviittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Esmé Kurjimon nimi saattaa viitata J. D. Salingerin tarinaan "For Esmé - with Love and Squalor". Jerome on Salingerin etunimi, kuten myös Esmén miehen. Salingerin nimikirjaimet ovat J.S., samat nimikirjaimet ovat sarjassa tärkeä asia.
  • Pincus-sairaala on paikka, jossa Sunny syntyi. Tämä on viittaus Gregory Goodwin Pincusiin, joka keksi ehkäisypillerin.
  • Olafin valeasu Gunther saattaa viitata muinaiseen Burgundin kuningas Guntheriin.
  • Ksenofobiasta puhuessaan Jerome mainitsee Galileon ja Jun'ichirō Tanizakin.
  • Pimeä puistotie 667:ssa on 1849 ikkunaa. Edgar Allan Poe kuoli vuonna 1849. ("Edgar Allan Poe" on viittaus herra Poeen ja tämän poikiin Edgariin ja Albertiin.)
  • Armani, yksi Sunnyn mutinoista, on viittaus Armaniin, kalliiseen vaatebrändiin,
  • Pimeä puistotie 667 heittää yhden numeron luvusta 666, joka yhdistetään usein pahaan. Lisäksi talossa on 66 kerrosta ja kirja on sarjan kuudes.
  • Kun Baudelairet kiipeävät ensimmäistä kertaa portaita kattohuoneistoon, he kuulevat naisen sanovan: "Syökööt sitten leivoksia". Tämä lainaus yhdistetään Marie Antoinetteen.

Kirja eri kielillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]