Omituinen opinahjo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Omituinen opinahjo
The Austere Academy
Alkuperäisteos
Kirjailija Lemony Snicket
(oik. Daniel Handler)
Kuvittaja Brett Helquist
Kansitaiteilija Brett Helquist
Kieli englanti
Genre seikkailu, lasten- & nuortenkirjallisuus
Kustantaja HarperCollins
Julkaistu 31.8.2000
Sivumäärä 221
ISBN 0-06-440863-9
Suomennos
Suomentaja Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2004
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 244
ISBN 951-0-28566-8
Sarja: Surkeiden sattumusten sarja
Edeltävä Saiturin saha
Seuraava Haamuhissi
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Omituinen opinahjo (The Austere Academy) on viides kirja kolmetoistaosaisessa yhdysvaltalaisen Lemony Snicket -nimen takana toimineen Daniel Handlerin lasten- ja nuortenkirjasarjassa Surkeiden sattumusten sarja.

Kirjassa jatketaan Baudelairen kolmen orpolapsen Violetin, Klausin ja Sunnyn tarinaa. Kirjassa Baudelairet lähetetään sisäoppilaitokseen, jossa hallitsevat hirveät opettajat. Koulussa lapset tapaavat uusia ystäviä, uusia vihollisia ja kreivi Olafin uudessa valeasussa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja alkaa, kun Baudelairen orvot ja herra Poe ovat pihalla Vaaksavaaran valmistavan koulun ulkopuolella. Lapset tapaavat heti ilkeän Carmelita Spats -nimisen tytön, joka kutsuu orpoja "kakunnuuhkijoiksi". Herra Poe käskee lasten mennä vararehtori Neron toimistoon. Matkallaan he huomaavat koulun moton "Memento Mori" - "Muista kuolevaisuutesi".

Lapset tapaavat pian vararehtori Neron, joka selvittää heille koulunsa ankarat säännöt ja kertoo heille koulun hienoista asuntoloista. Kuitenkin, koska Baudelaireilla ei ole vanhemman lupaa, heidän täytyy nukkua heinien päällä pienessä majassa, joka koulussa tunnetaan Orpojen tönönä. Nero ilmoittaa olevansa itse nero ja soittavansa viulua loistavasti. Joka päivä oppilaiden on osallistuttava hänen kuuden tunnin mittaiseen viulukonserttiinsa, tai muuten heidän on ostettava Nerolle suuri karkkipussi ja katsottava, kun hän syö sen.

Baudelairet menevät taloon ja huomaavat, että siellä on rapuja, sieniä ja hirveät tapetit. Sitten Baudelairet menevät lounaalle. Carmelita Spats saapuu taas paikalle ärsyttämään heitä, mutta Isadora ja Duncan Quagmire pelastavat heidät ja alkavat kertoa itsestään. He ovat samassa tilanteessa Baudelairien kanssa, ja he ovat kolmoset, mutta heidän veljensä Quigley kuoli tulipalossa heidän vanhempiensa kanssa. Myös heille jätettiin valtava omaisuus safiirien muodossa. Duncan tahtoisi olla toimittaja, Isadora runoilija. Heillä on molemmilla muistikirjat, joihin he kirjoittavat huomautuksiaan. Heistä tulee heti hyviä ystäviä Baudelairien kanssa.

Violetin opettaja, herra Remora on mies, joka kertoo hyvin lyhyitä, typeriä tarinoita samalla kun syö paljon banaaneja, ja käskee oppilaidensa tehdä tarinoista muistiinpanoja. Klausin opettajalla, rouva Bassilla, on ärsyttävä pakkomielle metrijärjestelmään, ja hän käskee oppilaidensa mitata lukemattomia esineitä ja kirjoittaa mitat taululle. Koska Vaaksavaarassa ei ole luokkaa vauvoille, Sunnysta tehdään Neron assistentti.

Heidät esitellään valmentaja Tsingikselle. Baudelairet tunnistavat hänet heti, mutta teeskentelevät, etteivät huomanneet häntä. Tsingis huomauttaa, kuinka orvoilla on vahvemmat jalat. Sen jälkeen he kaikki ryntäävät auditorioon vararehtori Neron päivittäiseen kuusituntiseen viulukonserttiin. Konsertissa Baudelairet päättävät mennä Neron toimistoon seuraavana päivänä etsimään tietoja Tsingiksestä. Kuitenkin heidän yrittäessään tehdä niin Tsingis saapuu sisään. Baudelairet yrittävät repiä hänen naamionsa irti, mutta hän estää.

Lounaalla Carmelita Spats tuo Baudelaireille viestin, jossa heidät käsketään tapaamaan Tsingis nurmikentällä auringonlaskun aikaan, samaan aikaan kuin Neron viulukonsertti. Tsingis laittaa heidät piirtämään ringin ja juoksemaan sitten "ORJA"-testiä koko yön yhdeksän päivän ajan. Koska Baudelairet juoksevat kierroksia, he väsyvät ja saavat huonoja numeroita kokeistaan ja Sunnylla menee huonosti työssään.

Vararehtori Nero sanoo lapsille, että jos he jatkavat kokeissa epäonnistumista, Tsingis alkaa opettaa heitä, ja Sunny saa potkut. Nero sanoo, että lapsilla tulee olemaan erityisen vaikeita tehtäviä seuraavana aamuna. Sen jälkeen hän ilmoittaa haluavansa yhdeksän karkkipussia kaikista niistä konserteista, joissa he eivät ole olleet, ja käskee heitä antamaan Carmelitalle korvakorut joka kerrasta, kun hän on tuonut heille viestin.

Baudelairet menevät tapaamaan Quagmireja ja kertovat tapahtuneen. Quagmiret ryhtyvät juoksemaan öisin heidän puolestaan käyttäen jauhosäkkiä esittämään Sunnya, jolloin Baudelairet voivat tehdä niittejä ja lukea kokeisiin.

Seuraavana aamuna Nero, Remora ja Bass tulevat orpojen luokse ja testaavat näitä. Testien jälkeen Tsingis saapuu paikalle ja ilmoittaa selvittäneensä, etteivät Baudelairet ole juosseet öisin. Silloin herra Poe saapuu paikalle karkkipussien ja korvakorujen kanssa.

Baudelairet kertovat herra Poelle Tsingisin olevan kreivi Olaf. Tsingis juoksee ulos talosta, ja kun Baudelairet onnistuvat riisumaan hänen valeasunsa, hän sieppaa Quagmiret ja tunkee heidät apuriensa kanssa autoon. Ennen sinne menoaan Duncan huutaa Violetille: "Katsokaa muistikirjoja! VPK!" Olaf kuitenkin vie muistikirjat ennen, kuin ajaa pois. Baudelairet viedään taas pois uuden huoltajan luokse.

Kulttuuri- ja kirjallisuusviittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nimet Isadora ja Duncan tulevat kuuluisalta Isadora Duncan -nimiseltä tanssijalta, joka kuoli, kun hänen huivinsa jäi kiinni urheiluauton renkaisiin.
  • Isadoran kertoessa kirjoittavansa runoja Sunny sanoo "Sappho", joka on kreikkalaisen naisrunoilijan nimi.
  • Kirjan kansi on viittaus klassikkoromaaniin Oliver Twist.

Kirja eri kielillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]