Luettelo kirjasarjan Surkeiden sattumusten sarja sivuhenkilöistä

Tämä on luettelo yhdysvaltalaisen kirjailijan Lemony Snicketin kirjoittaman kirjasarjan Surkeiden sattumusten sarja sivuhenkilöistä.

Ensisijaiset sivuhenkilöt

Herra

Saiturin saha Ratkaisun rajoilla

Kirjassa Saiturin saha Herra on Vähälännässä sijaitsevan Onnenkantamoisen sahan omistaja. Hänen oikeaa nimeään ei tiedetä, mutta sitä on kuvailtu vaikeaksi lausua. Herra Poe on yrittänyt lausua nimen ensimmäistä tavua, käyttäen joka kerta eri tavua (Wuz, Qui, Bek, Duy, Sho, Gek jne.). Herran esiintyminen on yhtä hämmentävää. Hänen koko päänsä on piilossa paksun sikarin luoman savukerroksen takana. Hän ei näy välittävän lainkaan Baudelairen orvoista tai työntekijöistään, joille hän maksaa kupongeilla ja antaa ruoaksi vain purukumia. Hänen yhtiökumppaninsa, Charles, mainitsee että Herralla oli hirveä lapsuus. Jostain syystä hän sanoo jatkuvasti "En ole idiootti".

Myöhemmin Herra esiintyy myös kirjassa Ratkaisun rajoilla. Kirjan kannessa on mies, jolla on savua kasvojensa edessä. Aiemmin epäiltiin, että tämä olisi ollut Herra, mutta se ei ole luultavasti totta, sillä mies polttaa piippua eikä sikaria ja koska hänen kasvonsa voi nähdä. Lemony Snicket on myös sanonut että Baudelairet, lukija tai hän itse eivät koskaan ole nähneet tai tule näkemään Herran kasvoja.

Ei tiedetä, kuoliko Herra Hotelli Ratkaisun tulipalossa.

Charles

Saiturin saha Ratkaisun rajoilla

Charles on Herran yhteistyökumppani Onnenkantamoisen sahalla. Charles oli se, joka ehdotti Herraa perustamaan sahalle kirjaston, jossa on kuitenkin hänen ehdottamisestaan asti ollut koko ajan vain kolme kirjaa. Charles on huolissaan Baudelaireista, mutta pelkää Herraa liikaa auttaakseen lapsia niin, että siitä olisi jotain hyötyä.

Kirjassa Ratkaisun rajoilla Kit Snicket sanoo että Charles lähetti hänelle pohjapiirustuksia, runoja ja karttoja, joten on mahdollista, että Charles on Kit Snicketin ystävä. Myöhemmin samassa kirjassa Kit kertoo lapsille, että Charles on etsinyt heitä kertoakseen, että on liittynyt V.P.K.:n hyvien puolelle.

Charles esiintyy vielä samassa kirjassa Herran kanssa Hotelli Ratkaisussa. Hän selittää Herralle tahtovansa pyytää Baudelaireilta anteeksi saamaansa kohtelua, ja hän saa J.S.:n allekirjoittaman kirjeen, joka johtaa häntä hänen etsinnöissään.

Ei tiedetä, onnistuiko Charles pakenemaan Hotelli Ratkaisun tulipaloa.

Phil

Saiturin saha Synkkä syöveri

Phil työskenteli Onnenkantamoisen sahalla kirjassa Saiturin saha. Phil oli yksi ystävällisemmistä sahan työntekijöistä, ja hän auttoi Baudelaireja sopeutumaan uuteen kotiinsa. Baudelairen paikallaolon aikana yksi hypnotisoidun Klausin ohjaama sahan kone vauhingoitti häntä. Phil on jatkuvasti optimistinen, eikä hän järkyttynyt tapahtumasta. Hän sanoi vain "Vasen jalkani on murskana, mutta onneksi olen oikeajalkainen".

Kirjassa Synkkä syöveri Phil työskenteli kapteeni Vastakarvan sukellusveneen kokkina, vaikka pystyikin tekemään siellä vain kosteita laatikoita. Kapteeni Vastakarva kutsui Philiä Köksäksi ilman mitään järkevää syytä. Klaus uskoo, että leimauskoneonnettomuus vaikuttaa Philiin yhä, mutta Phil väittää hain purreen häntä. Hän hylkää kapteeni Vastakarvan kanssa Baudelairet ja Vastakarvan tytärpuolen, Fionan, tuntemattomista syistä (hänet saatettiin kaapata), eikä hän enää esiinny kirjoissa Ratkaisun rajoilla ja Loppu.

On epäilty, että Phil jätti työnsä sahalla riittämättömän palkan vuoksi; Saiturin sahassa hän sanoo lukeneensa lakikirjoja ja oppinensat, että palkanmaksu kuponkeina on laitonta. Vaikka hän toikin asian esille Herran kanssa, kirjassa Ratkaisun rajoilla kerrotaan, että sahan työntekijöille maksetaan yhä kuponkeina. Kirjassa Loppu suuri tuntematon vie hänet, mutta ei tiedetä, onko hän elossa vai kuollut.

Nero

Omituinen opinahjo Ratkaisun rajoilla

Vararehtori Nero on Vaaksavaaran valmistavan koulun vararehtori kirjassa Omituinen opinahjo. Hänen nimensä on luultavasti viittaus keisari Neroon, jonka, kuten hahmonkin, on kerrottu takertuneen soittimeensa ja kieltäytyneensä tunnustamaan sen yhteisön vaaroja, jota hänen on tarkoitus suojella.

Vararehtori Nero on suunnattoman tiukka, ja sen perusteella, että hän tekee Sunnysta sihteerinsä, vaikuttaa siltä, että häneltä puuttuu todellisuiudentaju. Vaikka Nero ei osaa soittaa viulua kunnolla, jokainen oppilas joutuu silti osallistumaan joka ilta kuuden tunnin pituisiin konsertteihin, joissa Nero itse soittaa. Nero viittaa itseensä jatkuvasti "nerona". Omasta väitteestään huolimatta hän on hyödytön matematiikassa ja hän uskoo, että sana "kolmoset" tarkoittaa neljää samaan aikaan syntyvää vauvaa.

Nero pukeutuu ruskeana pukuun ja solmioon, jossa on etanoiden kuvia. Omituisessa opinahjossa hänen hiuksensa on solmittu neljälle saparolle, mutta kirjan Ratkaisun rajoilla mukaan niistä on kasvanut neljä pitkää lettiä, jotka roikkuvat hänen takanaan.

Nero matkii usein, mitä toiset ovat juuri sanoneet, korkealla, kimeällä äänellä, ja hänellä on monia ankaria rangaistustapoja oppilailleen. Yksi niistä on se, että oppilas joutuu ostamaan hänelle karkkipussin ja katsomaan, kun hän syö sen, ja sen saa siitä, jos ei osallistu hänen konserttiinsa. Jos oppilas astuu henkilökunnan rakennukseen, hän ei saa aterimia ruokatunnille, ja jos hän myöhästyy tunnilta, hän joutuu syömään kädet selän taakse sidottuina.

Kuten useimmat Baudelairien huoltajista, Nero väittää yhä, ettei kreivi Olaf ole valmentaja Tsingis (Olafin valeasu), vaikka Baudelairet paljastivat hänet. Pian tämän jälkeen Baudelairet erotettiin Vaaksavaaran valmistavasta koulusta, koska he olivat Neron mielestä huonoja oppilaita.

Nero esiintyy myös kirjassa Ratkaisun rajoilla, kun hänet, herra Remora ja rouva Bass kutsutaan Esmé Kurjimon cocktail-kutsuille. Neron ei ole koskaan sanottu olevan kummallakaan puolella V.P.K.-skismaa, ja kun häneltä kysytään kirjassa Ratkaisun rajoilla V.P.K.:n koodilause, hän ei näytä ymmärtävän. Kuitenkin jos Nero on V.P.K.:n jäsen, hän on luultavasti pahojen puolella; Ratkaisun rajoilla -kirjan aikana hän asettaa lasin pöydälle käyttämättä lasinalusta. Se on kirjassa jatkuva teema ja sen sanotaan olevan jotain, mitä vain paha ihminen voisi tehdä.

Kirjan lopussa suuri tulipalo alkaa tuhota hotellia, jonka sisäpuolella Nero on. Ei tiedetä, pääsikö hän pakoon hotellista, vai kuoliko hän.

Jerome Kurjimo

Haamuhissi Ratkaisun rajoilla

Jerome Kurjimo (engl. Squalor) esiintyy ensi kerran kirjassa Haamuhissi. Hän on naimisissa Esmé Kurjimon kanssa, naisen, joka päätti adoptoida Baudelairet, koska orvot olivat sillä hetkellä muodissa. Jerome on Baudelaireille ystävällinen, mutta täysin alistuvainen Esmén ja muiden hahmojen tahtoon. Lause, jota hän käyttää pitkin kirjaa, on "Jaa, en tahdo kiistellä..." Jerome seuraa vähemmän muotia kuin Esmé, eikä hän pidä turhien esineiden ostamisesta vain siksi, että ne ovat muodissa. Jerome on rikas ja menestyvä, ja luultavasti Baudelairien kaikkein huolehtivaisen huoltaja sitten Monty-sedän.

Jerome mainitsee olleensa ystävä Baudelairien vanhempien kanssa, vihjaten näin olleensa tai olevansa osa VPK:ta. Kun Baudelairet saapuvat taloon ensi kertaa, Jerome sanoo Violetille:

"Olet seikkailunhaluinen! Pidän siitä piirteestä ihmisessä. Äitisikin oli seikkailunhaluinen. Katsos, hän ja minä olimme oikein hyviä ystäviä ennen muinoin. Patikoimme Lastivuorelle ystäväporukalla - hiisi, siitä täytyy olla kaksikymmentä vuotta. Lastivuori tunnettiin vaarallisista eläimistään, mutta äitisi ei pelännyt. Mutta silloin taivaalta lehahti..."

Sen jälkeen Esmé keskeyttää hänet. Sama tapahtuu, kun hän yrittää kertoa Baudelaireille heidän äitinsä rakkaudesta huutokauppoja kohtaan. Tämä saattaa johtua siitä, ettei Esmé halunnut Jeromen kertovan lapsille Beatricen menneisyydestä. Esmé nimittäin saattoi pelätä, että vaikka Jerome ei ehkä tiennyt mitään VPK:sta (asiaa ei koskaan kerrottu kirjoissa), hän voisi paljastaa lapsille jotain VPK:n toiminnasta edes tietämättä, mistä puhui.

Kirjan lopussa Esmé jättää Jeromen tullakseen itse kreivi Olafin teatteriseurueen jäseneksi ja kreivi Olafin tyttöystäväksi. Tämän jälkeen Jerome kertoo Baudelaireille haluavansa "viedä teidät täältä kauas, kauas pois, niin kauas, että unohdatte koko kreivi Olafin ja Quagmiret ja kaiken muun". Baudelairet kieltäytyvät, koska heidän mielestään on paljon tärkeämpää löytää Olaf ja Quagmiret.

Kirjassa Lemony Snicket: The Unauthorized Autobiography on kaksi Jeromeen liittyvää kirjettä: yksi Jeromelle Jacques Snicketiltä ja toinen Jeromelta Jacquesille. Yksi anelee Jeromea olemaan naimatta Esméa, ja sanoo

"The reason you should not marry Esmé is the same reason I begged you to buy the penthouse apartment at 667 Dark Avenue and never, ever sell it, and the same reason people should never get tattoos."

(suom. Syy, miksei sinun pitäisi naida Esméä, on sama syy miksi anelin sinua ostamaan kattohuoneiston Pimeä puistotie 667:sta ja olemaan koskaan, koskaan myymättä sitä, ja on sama syy, miksei ihmisten koskaan pitäisi hankkia tatuointeja.)

Toinen kirje osoittaa, ettei ensimmäinen koskaan saavuttanut Jeromea, koska ovimies - yksi kreivi Olafin kätyreistä, koukkukätinen mies - ei koskaan antanut sitä hänelle. Toisen kirjeen perusteella on selvää, että Esmé työskentelee VPK:ta vastaan, koska kirjeessä sanotaan:

"She (Esmé) says that she can't wait to meet you so she can finally give you what you deserve. I assume she means a present of some sort."

(suom. Hän sanoo, ettei malta odottaa sinun tapaamistasi, että voi vihdoin antaa sinulle, mitä ansaitset. Luulen hänen tarkoittavan jonkinlaista lahjaa.)

Tämä kirje antaa ymmärtää että Jeromen optimistisuuden ja alistuvaisuuden vuoksi Esmé käytti häntä hyväkseen voidakseen tehdä Pimeä puistotie 667:en hissiin tunnelin.

Jerome palaa kirjassa Ratkaisun rajoilla. Hän tuntee syyllisyyttä Baudelairien kohtelusta, ja hän on tutkinut heidän tapaustaan ja kirjoittanut epäoikeudenmukaisuudesta kertovan kirjan, jonka nimi on "Opus laittomuuksiin ajavasta finanssienhimosta" (engl. Odious Lusting After Finance, ensimmäiset kirjaimet muodostavat sanan "OLAF"). Hän antaa kirjan Oikeusneuvos Straussille, jotta sitä voitaisiin käyttää todisteena Olafin oikeudenkäynnissä Hotelli Ratkaisun aulassa. Jerome tapaa myös vaimonsa Esmén hotellissa, ja kun nainen jättää kreivi Olafin julkisesti, Jerome yrittää saada naisen takaisin hyvien puolelle. Esmé kuitenkin vastaa, ettei voi, koska oikeudenmukaisuus ei ole sillä hetkellä muodissa. Kun oikeudenkäynnin aika koittaa, kreivi Olaf sieppaa tuomarin, pakenee ja käyttää Jeromen kirjan ainoaa kopiota sytyttääkseen hotelliin tulipalon.

Ei tiedetä, selviytyikö Jerome Hotelli Ratkaisun tulipalosta.

Hal

Painajaisten parantola Ratkaisun rajoilla

Hal esiintyy ensi kerran kahdeksannessa kirjassa, Painajaisten parantola. Salojen sairaalan arkistossa työskentelevän Halin on kuvailtu olevan vanhin mies, jonka Violet, Klaus ja Sunny olivat koskaan nähneet.

Hal on orpojen kahdeksas huoltaja. Kuitenkin kun Kreivi Olaf polttaa arkiston maan tasalle, Hal uskoo heti, että Baudelairet ovat syyllisiä tuhoon, ja kääntyy lapsia vastaan.

Hal esiintyy uudestaan kirjassa Ratkaisun rajoilla Hotelli Ratkaisun intialaisen ravintolan omistajana, vaikka hän onkin surkea kokki. Tässä kirjassa näyttää, että hän on mahdollisesti VPK:n jäsen, sillä hän sanoo VPK:n koodilauseen ("Hyvänen aika, niinkö surullisesta asiasta on kyse?") herra Remoralle, joka ei kuitenkaan ymmärrä sitä. Hal on luultavasti VPK:n hyvien puolella, sillä hän oli vihainen Arkiston palosta, ja sanoo, että hänen olisi pitänyt tietää, etteivät Baudelairet olleet kriminaaleja. Hal pyytää kirjassa lapsilta anteeksi sitä, että uskoi Geraldine Juliennen Päivän pilkunviilaaja -juorulehteen Baudelaireista kirjoittamat jutut.

Pipsa

Pipsa esiintyy myös ensi kertaa Painajaisten parantolassa Salojen sairaalan henkilöstöpäällikkönä. Häntä ei koskaan nähdä, mutta hänet kuullaan usein keskusradion kautta, johon hän kuitenkin muuntaa äänensä. Hän näyttää ajattelevan, että Baudelairen lasten tulisi näkyä, mutta ei kuulua, mikä on ironista, koska hän ei voi nähdä lapsia kuitenkaan. Kreivi Olaf varastaa myöhemmin hänen virkansa voidakseen hallita sairaalaa, ja on vihjattu, että Olaf olisi työntänyt hänet alas sairaalan katolta.

Bruce

Käärmekammio Luikurin liuku Ratkaisun rajoilla

Bruce on hetken aikaa Baudelairien huoltaja. Hän esiintyy ensi kerran Käärmekammion lopussa, kun hän siirtää Monty-sedän matelijoita. Luikurin liu'ussa Bruce esiintyy taas, tällä kertaa Lumipartiolaisten johtajana. Baudelairet saavat tietää, että Bruce on Carmelita Spatsin, yhden lumipartiolaisen, setä.

Bruce ilmestyy myöhemmin Hotelli Ratkaisuun, eikä tiedetä, selviytyikö hän hotellin tulipalosta.

Oikeusneuvos Strauss

Ankea alku Ratkaisun rajoilla

Oikeusneuvos Strauss on kreivi Olafin naapurissa asuva tuomari. Heti hänet tavatessaan Baudelairet pitävät hänestä, ja he huomaavat hänen kirjastonsa olevan tarpeellinen, kun he yrittävät tehdä tyhjäksi kreivi Olafin juonen saada Baudelairien omaisuus. Oikeusneuvos Strauss esittää tuomaria Olafin valenäytelmässä ja melkein solmii avioliiton Violetin ja Olafin välille. (Violetin onnistuu estää tämä.) Kirjan lopussa Oikeusneuvos Strauss tarjoutuu pitämään Baudelaireista huolta, mutta herra Poe ilmoittaa, ettei se juridisista syistä ole mahdollista.

Ei ole selvää, onko Oikeusneuvos VPK:n jäsen vai ei. Luikurin liu'ussa Baudelairet löytävät J.S.:lle jätetyn kirjeen. Ei ole myöskään selvää, oliko kirje jätetty Oikeusneuvos Straussille (engl. Justice Strauss), Jacques Snicketille vai Jerome Kurjimolle (engl. Jerome Squalor). Kuitenkin tuomarin käytös kirjassa Ratkaisun rajoilla osoittaa, ettei hän ollut ainakaan ennen mukana järjestön toiminnassa. Hän mainitsee myös, että ollessaan suunnilleen Esmé Kurjimon ikäinen hän varasti hevosia vuosikaudet mutta lopetti tajuttuaan, että se oli väärin.

Ratkaisun rajoilla -kirjassa Oikeusneuvos Strauss saapuu Hotelli Ratkaisuun. Ilmenee, että hän oli tutkinut Baudelairien tapausta ja aikoi tuoda kreivi Olafin oikeuden eteen. Hänen kaksi korkeimman oikeuden tuomarikollegaansa paljastuvat kuitenkin Olafin kätyreiksi, mieheksi jolla on parta muttei hiuksia ja naiseksi jolla on hiukset muttei partaa. Olaf sieppaa Oikeusneuvos Straussin ja uhkaa vahingoittaa häntä, elleivät Baudelairet avaa Hotelli Ratkaisun pesutuvan ovea.

Klaus avaa oven, mutta sokerikko, jonka Olaf haluaa, ei ole siellä. Olaf nousee katolle, sytyttää siellä Hotelli Ratkaisuun tulipalon ja pakenee Baudelairien kanssa. Oikeusneuvos Strauss yrittää estää heidän pakonsa, mutta Sunny puree hänen kättään hellästi, jotta hän päästäisi heidän pakoveneestään irti. Ei tiedetä, selviytyikö Oikeusneuvos Strauss itse hotellin tulipalosta. Snicket kuitenkin kertoo, etteivät lapset näe häntä enää koskaan.

Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarjassa Oikeusneuvos Straussia esittää Catherine O'Hara.

Perjantai Caliban

Loppu

Perjantai Caliban on nuori saarelaistyttö, joka ystävystyy nopeasti Baudelairien kanssa ja antaa Sunnylle vispilän lahjaksi. Hän kuitenkin hylkää kreivi Olafin ja saa hänet näin vihollisekseen. Perjantai on Torstai ja Miranda Calibanin tytär, ja hän on syntynyt saarella. Hänen äitinsä on kertonut hänelle, että manaatti söi hänen isänsä myrskyssä, jonka seurauksena he haaksirikkoutuivat saarelle. Totuus kuitenkin on, että Miranda ja Torstai joutuivat eroon toisistaan VPK:n skismassa, eikä Miranda vain halunnut tyttärensä tietävän asiasta.

Perjantai joutuu kuitenkin jättämään Baudelairet, kun kaikki medusan myceliumista tartuttuneet saarelaiset hylkäävät heidät. On mainittu, että Monty-sedän Hirmumyrkyllinen kyy olisi tuonut heille pelastavan omenan, mutta ei tiedetä, selviytyivätkö hän ja muut saarelaiset. Perjantailla oli salaisuuksia, joita saaren "johtaja" Ishmael ei olisi hyväksynyt, kuten lukemaan opettelu, vispilän antaminen Sunnylle, ja Hirmumyrkyllisen kyyn pitäminen.

Perjantai sai nimensä kirjasta Robinson Crusoe, jossa Perjantai oli Robinsonin ystävä ja avustaja, ja William Shakespearen näytelmästä The Tempest, jossa Prosperon saarella oli Caliban-niminen asukas. Koska Perjantai syntyi saarella, hän ei luultavasti tiedä VPK:sta mitään.

On mahdollista, että hän ja Olivia Caliban ovat sukua, koska heillä on sama sukunimi.

Toissijaiset sivuhenkilöt

Herra Remora

Omituinen opinahjo Ratkaisun rajoilla

Herra Remora on Vaaksavaaran valmistavan koulun opettaja, ja kirjassa Omituinen opinahjo hän opettaa Violetia. Hän rakastaa banaaneja ja hänet nähdään jatkuvasti syömässä niitä. Hänen tunneillaan oppilaiden pitää kuunnella tylsiä, hyvin lyhyitä tarinoita, joita hän keksii, joiden jälkeen hän pitää kokeita, joissa hän kysyy tarinoidensa yksityiskohdista. Hänen mielestään Baudelairet ovat hyviä oppilaita, ja hän ehdottaakin vararehtori Nerolle, että hän erottaisi mieluummin Carmelita Spatsin; hän on kiistellyt myös siitä, että liikuntatunneilta lintsaaminen opiskellakseen on hyvää ajanhallintaa. Lemony Snicket paljastaa myös, että herra Remora eläköityi myöhemmin opettajantyöstään, koska hän tukehtui banaaniin.

Herra Remora esiintyy uudestaan kirjassa Ratkaisun rajoilla opettajakollegoidensa kanssa, sillä hänet on kutsuttu Hotelli Ratkaisuun cocktaikutsuille. Hal yrittää kommunikoida miehen kanssa käyttämällä VPK:n koodilausetta. Remora ei kuitenkaan ymmärrä sitä, joten hän ei luultavasti ole VPK:ssa.

Ei tiedetä, selviytyikö herra Remora Hotelli Ratkaisun tulipalosta.

Rouva Bass

Omituinen opinahjo Ratkaisun rajoilla

Rouva Bass on Klaus Baudelairen opettaja kirjassa Omituinen opinahjo. Hänellä on pakkomielle esineiden mittaamisesta, ja jokaisella hänen tunneillaan mitataan erilaisia esineitä. Klausin ja Violetin loppukokeiden jälkeen hän sanoi herra Remoran kanssa, että Baudelairet olivat hyviä oppilaita. Aiemmin he olivat koko ajan siinä uskossa, että Klaus ja Violet olivat kaksi huonointa opiskelijaa koko koulun historiassa. Rouva Bass myöntää tässä tilanteessa myös, ettei pidä Carmelita Spatsista.

Rouva Bass esiintyy uudestaan kirjassa Ratkaisun rajoilla, sillä hänet on kutsuttu Hotelli Ratkaisuun cocktailkutsuille. Tällöin hän oli pukeutunut ohueen mustaan naamioon ja valkoiseen peruukkiin valeasuna. Se antaa ymmärtää, kuten jo vihjailtu kirjoissa Omituinen opinahjo ja Lemony Snicket: The Unauthorized Autobiography, että hän oli ryöstänyt pankin, ja hänellä oli hallussaan muutamia rahasäkkejä, joissa oli nimi "Rahankiristyskonttori". On myös vihjattu, että hänen ryöstösaaliinsa ei ollut mitään muuta kuin Baudelairien perintö. Hän ei edes yritä salata rikostaan opettajakollegoiltaan vararehtori Nerolta ja herra Remoralta, jotka suhtautuvat hänen ryöstöönsä täysin arkipäiväisenä asiana. Rouva Bass paljastaa myös, että hänen kutsussaan cocktailjuhlille pyydettiin häntä tuomaan mukanaan kaikki hänen arvokkaat tavaransa. Koska rouva Bass ei tienannut opettajana tarpeeksi niin, että hänellä olisi ollut arvoesineitä, hän joutui kääntymään rikosten teille.

Vaikka rouva Bass puolustikin Baudelaireja Omituisessa opinahjossa, kun heidän henkilöllisyytensä paljastuvat Hotelli Ratkaisussa rouva Bass on yhtäkkiä nopeasti sitä mieltä, että Baudelairet olivat ne, jotka ryöstivät pankin.

Epäillään, että rouva Bass selviää tulipalosta, sillä Omituisessa opinahjossa mainitaan hänen myöhemmin joutuvan pidätetyksi pankkiryöstöstä.

Herra Lesko

Kelvoton kylä Ratkaisun rajoilla

Herra Lesko on Variksenpalvojien kylän asukas kirjasta Kelvoton kylä. Baudelairet tapaavat hänet ensi kerran tapaamisessa kaupungintalolla, jossa hänet näytetään pukeutuneen ruudullisiin housuihin. Hän ja muutama muu asukas ei halunnut Baudelaireja asumaan luokseen ja kuvasi heitä äänekkäiksi lapsiksi. Hän on erittäin ilkeä ja laittaa lapset ja Hectorin pesemään hänen kotinsa ikkunat. Hän jopa ehdotti, että Baudelairet poltettaisiin roviolla, koska hänen mielestään lapset tappoivat kreivi Olafin (joka oli oikeastaan Jacques Snicket).

Herra Lesko palaa kirjassa Ratkaisun rajoilla yhtenä hotellivieraista. Baudelairien ja kreivi Olafin oikeudenkäynnissä hän luovuttaa sääntökirjan todisteeksi oikeudelle. Ei tiedetä, selviytyikö herra Lesko Hotelli Ratkaisun tulipalosta.

Rouva Morrow

Kelvoton kylä Ratkaisun rajoilla

Rouva Morrow on asukas Variksenpalvojien kylässä kirjassa Kelvoton kylä. Hänet nähdään kaupungintalolla Baudelairien saapumisen jälkeen pukeutuneena vaaleanpunaiseen kylpytakkiin. Hän oli yksi niistä muutamasta asukkaasta, jotka eivät halunneet lapsia asumaan luokseen. Hän näyttää myös, ettei pidä lapsista, laittamalla heidät ja Hectorin leikkaamaan hänen pensasaitansa. Rouva Morrow on myös se, joka tuo tiedon Jacques Snicketin salaperäisestä kuolemasta, tosin hän itse epäilee miehen olleen kreivi Omar. Hän on myös se, joka ehdotti, että Quagmiren kolmoset poltettaisiin roviolla.

Hän esiintyy myös kirjassa Ratkaisun rajoilla yhtenä Hotelli Ratkaisun hotellivieraista, jotka heräävät Rehti Ratkaisun tappaneen harppuuna-aseen ääneen. Ei tiedetä, selviytyikö hän hotellin tulipalosta.

Eleanora Poe

Eleanora Poe on herra Poen sisko, ja Päivän pilkunviilaaja -juorulehden päätoimittaja.

Hänet mainitaan ensi kerran kirjassa Lemony Snicket: The Unauthorized Autobiography. Siinä on dialogi keskustelusta, jonka hän kävi veljensä kanssa ravintolassa Itkujärvellä. Herra Poe tapasi hänet puhuakseen hänen sanomalehteensä kirjoitetuista jutuista. Myöhemmin kirjassa on sähke häneltä veljelleen, jossa sanotaan, että hänen tähtitoimittajansa Geraldine Julienne on lukinnut hänet kellariin Esmé Kurjimon käskystä. Eleanora kun oli ymmärtänyt, että jotkut hänen julkaisemistaan jutuista eivät olleet totta. Sähkeeseen on leimattu sana IGNORED, "huomiotta jätetty".

Kirjassa Ratkaisun rajoilla Lemony Snicket mainitsee, että "pitkästyttävä Eleanora-niminen nainen" oli hississä Hoetlli Preludiossa Baudelairen perheen kanssa ja eräänä päivänä Bertrand Baudelaire teki hänelle kepposen, joka pakotti hissin pysähtymään joka kerroksessa matkalla hänen hotellihuoneeseensa.

On annettu ymmärtää, etteivät Eleanora ja Arthur kuuluneet VPK:hon, sillä ravintolassa tarjoilija käyttää VPK:n koodilausetta, eikä kumpikaan sisaruksista näytä ymmärtävän sitä.

Poen perhe

Edgar ja Albert ovat herra Poen pojat. Heidät mainitaan vain kirjassa Ankea alku kun Baudelairet asuvat vanhempiensa kuoleman jälkeen vähän aikaa herra Poen luona. Heidän nimensä ovat viittaus Edgar Allan Poeen, vaikka se voikin viitata myös Edgar Albert Guestiin, joka mainitaan kirjassa Synkkä syöveri.

Polly Poe on herra Poen vaimo. Hänet mainitaan myös vain Ankeassa alussa, kun Baudelairet ovat Poen perheen luona, ja teatterissa kreivi Olafin Auvoisa avioliitto -valenäytelmän aikaan. Kun Baudelairet ovat hänen ja herra Poen luona, hän ostaa lapsille paljon kutittavia ja rumia vaatteita. Kirjassa Haamuhissi herra Poe sanoo kertovansa vaimolleen, että pimeys on nyt muodissa, koska myös hän on kiinnostunut muodista.

VPK:n jäsenet

Aito ja Oiva Ratkaisu

Aito ja Oiva esitellään kirjassa Ratkaisun rajoilla Hotelli Ratkaisun omistajina. Aito on pahojen ja Oiva hyvien puolella. Koska miehet ovat identtiset, Baudelairet eivät aina ole aivan varmoja heidän henkilöllisyyksistään. Snicket vahvistaa tätä kirjoittamalla joka kerran: "sanoi Aito tai Oiva". Miehiä kuvaillaan "pitkinä ja laihoina ja heillä on pitkät kädet, jotka juuttuvat omituisiin asentoihin, kuten juomapillit eivätkä kuin liha ja luut."

Toinen miehistä sanoo heille Ratkaisun rajoilla -kirjassa koodilauseen. Kuitenkin, koska molemmat puolet käyttävät samoja koodeja, ei ole selvää, kumpi kaksosista hän oli. Aito ja Oiva eivät ilmesty enää kirjaan Loppu, joten he luultavasti kuolivat tai pakenivat hotellinsa tulipalosta, mutta eivät kuitenkaan enää kohdanneet orpoja.

Beatrice Baudelaire

Pääartikkeli: Beatrice Baudelaire

Bertrand Baudelaire

Pääartikkeli: Bertrand Baudelaire

Esmé Kurjimo

Pääartikkeli: Esmé Kurjimo

Fernald

Pääartikkeli: Koukkukätinen mies

Fiona

Fiona, mykologisti, esiintyy ensi kerran, kun Violet, Klaus ja Sunny saapuvat "Queequeg"-sukellusveneeseen kirjassa Synkkä syöveri. Hän menee myös lasten kanssa luolaan etsimään kadonnutta sokerikkoa. Kun kaikki neljä palaavat takaisin tyhjin käsin, he löytävät tyhjän Queequegin. Kreivi Olaf kaappaa sukellusveneen oman "Carmelita"-veneensä kanssa, ja vie Fionan ja Baudelairet prikiin, jotta koukkukätinen mies voisi kiduttaa heitä siellä. Paljastuukin kuitenkin, että koukkukätinen mies on Fionan kauan kadoksissa ollut veli, Fernald. Baudelairet ja Fiona suostuttelevat Fernaldia liittymään heihin ja pakenemaan. Baudelairet pakenevat, mutta Fiona ja Fernald jäävät kiinni, ja kertovat Esmé Kurjimolle, että ovat Olafin puolella. Myöhemmin Fernald suostuttelee Fionan tosiaan liittymään Olafin joukkoon.

Fionan isäpuoli on Kapteeni Vastakarva. Hänen ja Fernaldin sukunimeä ei kerrota, mutta on sanottu, ettei se ole sama kuin heidän isäpuolellaan. Fionalla on kolmikulmaiset silmälasit. Hän on isäpuolensa sukellusveneen insinööri.

Fiona ja Fernald eivät esiinny kirjassa Ratkaisun rajoilla, mutta Olaf sanoo, että kaksikko kaappasi "Carmelitan". Kirjassa Loppu paljastuu, että Fiona ja Fernald kääntyivät hyvien puolelle, mutta muuten heidän kohtalonsa on tuntematon.

Kapteeni Vastakarva kertoo Fionalle toistuvasti, että hänen äitinsä (joka oli Esmé Kurjimon paras ystävä lukiossa) kuoli "manaattionnettomuudessa". Fiona sanoi kuitenkin, ettei ollut varma, oliko se todella onnettomuus: kirjan loppupuolella sanotaan Vastakarvan olleen asiasta väärässä, ja että Fionan äiti todellisuudessa murhattiin. Myöhemmin kirjassa Loppu hahmo nimeltä Miranda Caliban väitti, että manaatti soi hänen miehensä Torstain. Ei tiedetä, liittyvätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa.

On ehdotettu, että Fionan ja Klausin välillä olisi jotain. Kapteeni Vastakarva myös vitsailee asiasta mielellään, kuten sanomalla, että Klaus saa mennä naimisiin Fionan kanssa. Kerrotaan myös, että Fiona suutelee Klausia hetken ennen, kuin he eroavat. Klaus näyttää jakavan hänen tunteensa; hän reagoi suudelmaan sanomalla: "Miten kukaan niin ihana voi tehdä mitään niin kamalaa?" ja kirjassa Ratkaisun rajoilla Snicket mainitsee, että "Fiona mursi Klausin sydämen". Tätä toistetaan joitakin kertoja kirjassa Loppu, ja ennen katoamistaan Kit Snicket sanoo: "Fiona halusi sinut niin epätoivoisesti, Klaus" ja "Hän halusi sinun antavan hänelle anteeksi."

Fionan on sanottu olevan hieman Violetia vanhempi.

Georgina Orwell

Tri. Georgina Orwell oli silmälääkäri, joka asui Vähälännässä. Kirjassa Saiturin saha tri. Orwell oli hypnotisoija, joka hypnotisoi Klausin. Vaikka on selvää, että hän oli kelpo optikko, ei tiedetä, oliko hypnoosi hänen uusi uransa vai harrastuksensa, vai oliko hän toiminut hypnotisoijana jo pidempään. Hän on kuitenkin hänen vastaanottoapulaisekseen naamioituneen kreivi Olafin puolella. He olivat sopineet nimittäin jakavansa Baudelairien omaisuuden puoliksi.

Tri. Orwellia kuvaillaan pitkäksi, vaaleahiukseksi naiseksi, jolla oli tiukka nuttura ja suuret, mustat saappaat. Hänen nähtiin olevan pukeutuneen pitkään, valkoiseen takkiin, jossa oli hänen nimensä. Lisäksi tri. Orwellilla oli pitkä keppi, jonka päässä oli kiiltävä punainen jalokivi. Samassa kirjassa hänellä ja Sunny Baudelairella oli taistelu, jossa tri. Orwell painoi keppinsä punaista kiveä ja sai keppinsä muuttumaan miekaksi.

Tri. Orwell kuoli juuri ennen, kuin hän sai katkaistua Sunnyn kaulan: hän perääntyi vahingossa päin päälle laitettua sahaa.

Geraldine Julienne

Geraldine Julienne on Päivän pilkunviilaaja -sanomalehden tähtireportteri ja se, joka lukitsi päätoimittaja Eleanora Poen kellariin. Hän saattaa olla vastuussa siitä, että herra Poeta kiellettiin huomioimasta mitään hänelle lähetettyä sähkettä - näiden sähkeiden joukkoon kuuluivat Baudelairien sähke Painajaisten parantolassa. Kirjassa Kelvoton kylä Julienne on myös vastuussa siitä, että kaikki luulivat Baudelairien murhanneen "kreivi Omarin". Hän esiintyi myös Tihutöiden tivolissa, näyttäen rakastavan väkivaltaa ja sitä, että ihmisiä syötettiin leijonille ja haluten kirjoittaa tapahtumasta artikkelin. Julienne ei kuitenkaan vaikuta tekevän mitään tahallaan: Lemony itse sanoo kirjassa Ratkaisun rajoilla, että nainen oli "aiheuttanut varomattomasti Baudelairien sotkun" tarkoittaen, ettei hän tehnyt mitään tahallaan eikä näe omia virheitään. Suurin osa hänen teoistaan saattaa jopa olla Esmé Kurjimon määräyksiä ja ehdotuksia - Julienne näyttää ihailevan naista suuresti.

Kirjassa The Unauthorized Autobiography paljastetaan, että Julienne oli syy, miksi Esmé Kurjimo ja Jerome Kurjimo tapasivat ja menivät naimisiin.

Kirjan The Beatrice Letters mukaan Winnipegin herttuattaren kuolema sai hänet nousemaan uudeksi muotitoimittajaksi. Lemony kuvailee häntä kirjassa typeräksi tytöksi.

Hänellä on tapana kuvitella ja selittää otsikoita itsekseen: "Kunhan Päivän pilkunviilaajan lukijat sen näkevät!" Ei tiedetä, pääsikö hän pakoon Hotelli Ratkaisun tulipalosta Ratkaisun rajoilla -kirjassa.

Gregor Wihellys

Gregor Wihellys, Ike Vihellyksen veli ja Josefiina Vihellyksen lanko, oli VPK:n etuvartiossa, joka tutki "Medusan Myceliumin" vaikutuksia myrkkynä ja mahdollisena aseena kreivi Olafin puolta vastan. Toinen Gregorin vanhemmista saattaa olla Baudelairien vanhempien serkku, koska Josefiinaa kuvaillaan Baudelairen lasten "pikkuserkun langoksi" (engl. second cousin's sister-in-law).

Gustav Sebald

Tri. Gustav Sebald oli Monty-sedän apulainen, joka auttoi häntä hänen matelijaloukkujen tutkimuksissa, joiden tarkoituksena oli saada uusia käärmeitä Montyn kokoelmaan.

Monty-sedän apulaisena toimimisen lisäksi Gustav oli vähäntunnettu ohjaaja, jonka vain VPK:n jäsenet tunsivat sellaisista vaikeaselkoisista elokuvista, kuin "Ihmissudet sateessa", "Vampyyrit eläkeläiskommuunissa" ja "Kiinteistönvälittäjät luolassa". Hänen parhaiten tunnettu teoksensa oli "Zombit lumessa". Näiden kaikkien on ehdotettu olevan salavaroituksia VPK:lle.

Hieman ennen Baudelairien saapumista Monty-sedän taloon kreivi Olaf sieppasi tri. Sebaldin ja väärensi viestin Monty-sedälle. Sen jälkeen hän jatkoi työtään hukuttumalla tri. Sebaldin läheiseen suohon.

Monty-sedän uudeksi apuriksi Stefanoksi naamioitunut kreivi Olaf otti tri. Sebaldin paikan Montgomeryn talossa kahdeksan päivää Baudelairien saapumisen jälkeen. Olaf myös meni lasten ja Monty-sedän mukaan katsomaan tri. Sebaldin tuotosta elokuviin.

Elokuvassa näytetään Sebald sidottuna liikkuvan junan eteen.

Hector

Hector on Variksenpalvojien kylän korjausmies. Hän on järkyttynyt monista kylän säännöistä (kuten siitä, ettei mekaanisia laitteita saanut olla, variksia ei saanut vahingoittaa, eikä saanut olla sääntöjä rikkovia kirjoja), mutta oli liian peloissaan eikä koskaan puhunut vanhimpien neuvostossa.

Hectoria kuvataan taitavaksi meksikolaisen ruoan valmistajaksi. Lisäksi kylän varisten nukkumapaikka on Hectorin takapihalla oleva puu. Hänellä on viimeistelemätön omatekemä kuumailmapallo vajassaan, mutta se on kielletty kylän sääntöjen vastaisena. Hector myös keräsi kaikkia kylässä kiellettyjä kirjoja ja piilotti ne latoonsa polttamisen sijaan. Hectorin hoivassa ollessaan Violet auttoi häntä viimeistelemään kuumailmapallon.

Kirjan loppupuolella Baudelairien ja Quagmirejen paetessa raivostuneita kyläläisiä Hector pääsee vihdoin yli peloistaan ilmestymällä paikalle pallollaan, moittii vanhimpia heidän säännöistään, ja yrittää auttaa Baudelairet ja Quagmiret kyytiin. Baudelairet eivät pääse mukaan, koska konstaapeli Luciana katkaisee köyden harppuunallaan. Hector nähdään viimeisen kerran lentämässä pois Duncanin ja Isadoran kanssa. Kirjassa Loppu paljastetaan, että hänet saatiin kiinni tuntemattomalla esineellä. Kit Snicket viittaa siihen "suurena tuntemattomana", muttei tiedetä, auttoiko se vai satuttiko se häntä.

Hector on melko varmasti joko VPK:n vapaaehtoinen tai sitten hänellä on jokin muu yhteys järjestöön. Kirja Lemony Snicket: The Unauthorized Autobiography lainaa Jacques Snicketin kirjettä Lemonylle: "I feel, Lemony, as if we are driftin away from one another, as if one of us is on the ground and the other is in some wondrous device, floating away into the sky, like that self-sustaining hot-air mobile home H is always talking about building" viitaten, että veljekset olivat ystävällisissä väleissä Hectorin kanssa.

Ike Wihellys

Tri. Isaac "Ike" Wihellys on Josefiina Wihellyksen mies, joka mainitaan kirjoissa Avara akkuna ja Luikurin liuku. Hänen äidillään oli yksi korva ja yhdet kulmakarvat, hänellä oli Gregor Wihellys -niminen veli ja hän oli VPK:n jäsen. Hän kuoli odotettuaan vain 45 minuuttia syönnin jälkeen ennen Itkujärveen menoa - järvi on täynnä ihmissyöviä iilimatoja, ja uimarien täytyy odottaa tasan tunti syömisen jälkeen ennen uimaan menoaan, tai iilimadot syövät heidät.

Ike ei ollut vain Josefiina-tädin mies, vaan myös hänen paras ystävänsä ja kielioppiparinsa, ja ainoa henkilö, jonka Josefiina-täti tiesi osaavan viheltää suu täynnä keksejä: hänen erikoisuutensa oli Beethovenin Neljäs Kvartetti. Josefiina-tädin mukaan keksivihellys oli suvun luonteenpiirre, ja myös Baudelairien äiti osasi tehdä niin (heidän äitinsä erikoisuus oli Mozartin neljästoista sinfonia).

Kirjassa Lemony Snicket: The Unauthorized Autobiography Winnipegin herttuatar kirjoittaa jollekin K:lle, että on mahdotonta pitää ne kaksi kirjettä (joissa kerrottiin Lemonyn ja Beatricen aiotuista häistä sekä Esmé ja Jerome Kurjimon häistä) yhdessä, ja syistä, joita hänen ei tarvinnut sanoa hän ei myöskään voinut kirjoittaa herra Snicketille. Hän myös pyysi K:ta viemään kirjeet turvalliseen paikkaan - ehkä Ikelle (Ike Wihellys) tai sille maitotilalle, josta K hänelle kertoi.

Hänen englanninkielinen nimensä Ike Anwhistle on lausuttuna "I can whistle" (suom. minä voin viheltää).

Ishmael

Ishmael on Saaren fasilitaattori. Hän oli kerran VPK:n jäsen, ja hänellä on järjestön tatuointi nilkassaan, vaikka hän yrittääkin piilottaa sen. Hän väittää kreivi Olafin joskus lukinneen hänet lintuhäkkiin ja polttaneen hänen talonsa, vaikkakin Olaf itse sanoo, ettei sytyttänyt paloa. Ishmael myös tunsi Baudelairen vanhemmat: he olivat saaren johtajia hänen saapuessaan, mutta hän pakotti heidät lähtemään ja alkoi ajaa saarella omia ajatuksiaan.

Saaren fasilitaattorina Ishmael on vastuussa saarelaisten ongelmien ratkaisemisesta ja niistä asioista, joita he löytävät rannikkokaistaleelta. Hän on erittäin hyvä suostuttelemaan saarelaisia luopumaan löytämistään asioista sanoen heille, ettei pakota heitä, mutta että heillä on toinenkin vaihtoehto. Hänen päätöksensä pitää ja olla pitämättä esineet ovat usein epäloogisia, mutta saarelaiset seuraavat hänen ohjeitaan yleisen painostuksen ja joukkopsykologian takia - sen saman, jota Olaf käytti Kelvoton kylä -kirjassa. Lisäksi hän saa jokaisen juomaan kookosjuomaa, jotka tekevät heidät kaikki uneliaiksi, eivätkä he pysty tekemään itse päätöksiä. Esineet, jotka Ishmaelin mielestä ovat tarpeettomia, viedään kelkalla saaren toiselle puolelle arboretumiin.

Ishmael ei anna saarelaisten pitää salaisuuksia, mutta hänellä itsellään on monia, kuten se, että hän pystyy kävelemään vaikka toisin väittää, ja se, että hän syö kiellettyjä omenia arboretumin puusta. Hän väittää jalkojensa olevan vahingoittuneet, ja hän peittää ne savella. Hän väittää savella olevan taianomaisia parantamisvoimia, mutta todellisuudessa hän käyttää sitä vain peittääkseen nilkkansa tatuoinnin.

Kirjan keskivaiheilla hän laittoi kreivi Olafin suureen lintuhäkkiin ja sai saarelaiset hylkäämään Baudelairet saaren rannikolle, vaikka tiesikin, että siinä tulvisi pian ja vesi hukuttaisi orvot ja Olafin. Myöhemmin hän tapasi Baudelairet arboretumissaan ja ehdotti heitä luopumaan aiemmasta elämästään ja jäämään asumaan turvaan saarelle. Ei pian sen jälkeen kun hän oli saanut tietää, että saarelaiset kapinoivat häntä vastaan, hän paljasti voivansa oikeasti kävellä ja ampui kreivi Olafia harppuunallaan. Hän onnistui haavoittamaan miestä kuolettavasti, mutta vapautti tahattomasti kuolettavan medusan myceliumin.

Lopulta hän laittaa saarelaisten elämät peliin viemällä heidät pois saarelta ja riistämällä heiltä heidän ainoan parantumiskeinonsa medusan myceliumin myrkkyä vastaan. Hän oli kuitenkin itse syönyt kyseisen hedelmän, joten hän oli immuuni myceliumin myrkylle. Vaikka Hirmumyrkyllinen kyy yritti tuoda jäljelle jääneille saarelaisille parantavia omenia, ei tiedetä, selviytyikö sekään.

Jacques Snicket

Pääartikkeli: Jacques Snicket

Josefiina Vihellys

Josefiina Vihellys (Josefiina-täti) on Violet, Klaus ja Sunny Baudelairen pikkuserkun lanko, ja hänestä tulee lasten huoltaja kirjassa Avara akkuna.

Josefiina-tädin mielestä kielioppi on elämän suurin ilo, ja lisäksi hänellä on sänkynsä alla monia Itkujärvestä kertovia kirjoja.

Hänen miehensä Isaacin (lyhyesti Iken) kuolemasta lähtien hänellä on ollut paljon eikoisia pelkoja. Niitä ovat:

• Itkujärvi
• Ovimatto - joku voisi kompastua siihen, kaatua ja murtaa niskansa.
• Lämpöpatteri - se voi räjähtää
• Sohva (elokuvassa jääkaappi) - se voi kaatua ja murskata jonkun
• Autot - Ovet voivat jäädä jumiin ja joku voi jäädä loukkuun sisäpuolelle
• Ovenkahvat - Se voi rikkoutua miljooniin palasiin, ja joku niistä voi joutua jonkun silmään
• Puhelin - Se voisi aiheuttaa jollekulle sähköiskun ja tappaa hänet
• Murtovarkaat
• Uuni - Se saattaa syttyä palamaan
• Itkujärven iilimadot - Hänen luultavasti järkevin pelkonsa. Jos ne haistavat ruokaa, ne kerääntyvät yhteen ja hyökkäävät.
• Kattokruunu - Jos se tippuu, se voi seivästää jonkun (elokuvassa)
• Kiinteistönvälittäjät
• Rutto
• Avokadot - Kivi voi juuttua kiinni jonkun kurkkuun

Ironisesti monet Josefiina-tädin peloista toteutuvat elokuvassa, kun hänen talonsa putoaa järveen.

Lopussa Josefiina-täti saa melkein suostuteltua kapteeni Kelmiksi naamioituneen kreivi Olafin jättämään hänet eloon tarjoamalla hänelle Baudelaireja, mutta Olaf suuttuu Josefiinan korjattua hänen kielioppiaan, ja mies potkaisee tädin iilimadoille.

Ei tiedetä, onko Josefiina-täti yhä elossa. Kirjassa Omituinen opinahjo kun lapset ovat Vaaksavaaran valmistavassa koulussa jotkut kalastajat löytävät vedestä Josefiinan pelastusliivit. Kirja Synkkä syöveri vihjaa, että hän voisi yhä olla elossa. Hänet mainitaan kuolemansa jälkeen useammin kuin ketään Baudelairien muista huolenpitäjistä.

Kapteeni Vastakarva

Kapteeni Vastakarva on Queequeg-sukellusveneen kapteeni, ja Fionan ja Fernaldin isäpuoli.

Kirjassa Synkkä syöveri hän löytää Violetin, Klausin ja Sunnyn merestä etsiessään sokerikkoa, ja vie heidät Queequegiin. Hän on erittäin empaattinen, ja hänen filosofiansa on: "Viivyttelijät eksyvät." Baudelairet kuitenkin huomaavat pian, ettei sillä ole mitään järkeä.

Kapteeni Vastakarvaa on ajateltu Baudelairien yhdentenätoista huoltajana. Hän näyttää olevan tietoinen siitä, että Fiona on kiinnostunut Klausista, ja sanookin, että jos Klaus löytää sokerikon, hän saa mennä naimisiin Fionan kanssa.

Lähetettyään Baudelairet ja Fionan luonaan hän ja Phil katoavat Queequegista. Kirjassa Ratkaisun rajoilla Kit Snicket sanoo, että hän aikoi tavata kapteeni Vastakarvan. Myöhemmin mainitaan, että hän vesihiihti kohti häntä ja pian jo poispäin hänestä.

Kit oli ottanut yhteyttä kaikkiin kolmeen Quagmiren lapseen ja heidän suojelijaansa Hectoriin. Tapaaminen oli kuitenkin lyhyt, sillä heidät ja Queequegin henkilökunta joutuivat mysteerisen ?-muodon (Kitin mukaan "Suuren tuntemattoman") kyytiin.

On mahdollista, että kapteeni Vastakarvalla on tai oli suuri omaisuus, sillä kun kreivi Olaf puhuu kaikista omaisuuksista joita aikoo kavaltaa, hän mainitsee Vastakarvan omaisuuden.

Kirjassa Synkkä syöveri Vastakarva sanoo, että Fionan äiti kuoli manaattionnettomuudessa.

Kirjastonhoitaja

VPK:n jäsen, joka esiintyy kirjassa Lemony Snicket: The Unauthorized Autobiography ja kysyy kysymyksen Ramona Quimby, Age 8 -kirjasta tunnistaakseen toiset VPK-jäsenet.

Kit Snicket

Pääartikkeli: Kit Snicket

Klaus Baudelaire

Pääartikkeli: Klaus Baudelaire

Korkeimman oikeuden tuomarit

Luikurin liuku Ratkaisun rajoilla

Parrakas hiukseton mies ja hiuksellinen parraton nainen esiintyvät ensi kerran kirjassa Luikurin liuku. Heillä on sanottu olevan "uhkaava aura", ja he pelottavat jopa kreivi Olafia. Heidän nähdään ensi kerran Sunnyn luona vuorella, jolla he polttivat VPK:n päämajan maan tasalle ja tulivat tapaamaan Olafia.

Kirjassa Ratkaisun rajoilla paljastetaan että he olivat alun perin Oikeusneuvos Straussin lisäksi Korkeimman oikeuden tuomareita, ja ovat esittäneet olleensa kiinnostuneita Baudelairien tapauksesta voidakseen viedä kaiken sen tiedon, mikä Oikeusneuvos Straussilla lapsista oli. Sen jälkeen he kertoivat Olafille kaiken tietämänsä auttaakseen häntä.

Ei tiedetä, selviytyykö parivaljakko Hotelli Ratkaisun tulipalosta, mutta heitä ei enää nähdä Lopussa.

Lemony Snicket

Pääartikkeli: Lemony Snicket

Miranda Caliban

Miranda Caliban (nimetty Shakespearen The Tempestin hahmon mukaan) on Loppu-kirjassa esiintyvä haaksirikkoitunut, jota kuvaillaan mukavannäköiseksi saarelaisnaiseksi ja joka on Perjantain äiti. Perjantai on ensimmäinen saarelainen, jonka Baudelairet tapaavat. Aiemmin kirjassa Perjanta selittää hänen vanhempiensa haaksirikkoituneen risteilyn aikana. Manaatit söivät hänen isänsä, mutta tämä näytetään todistettavan epätodeksi myöhemmin kirjassa, kun Kit Snicket väittää vierailleensa herra Calibanin luona lyhyen aikaa sitten.

Miranda vaikuttaa olevan Tihutöiden tivolissa olleelle Olivia Calibanille (Madame Lululle) jotain sukua, he saattavat olla siskoksia. Rouva Caliban on saaren pääkokki, ja Sunnysta tulee lyhyeksi aikaa hänen apulaisensa.

Montgomery Montgomery

Tri. Montgomery "Monty" Montgomery on Bertrand Baudelairen serkun lanko, ja orpojen toinen huoltaja, mutta haluaa tulla kutsutuksi vain Monty-sedäksi. Hän esiintyy jonkin aikaa Käärmekammiossa. On ehdotettu, että hänen nimensä tulee herpetologi (käärmetutkija) Monty Pythonista.

Monty-setä on "lihava, lyhyt, pulska mies, jolla on pyöreä punainen naama". Hän löysi Hirmumyrkyllisen kyyn, joka ei todellisuudessa ollut lainkaan myrkyllinen. Kun Baudelairet tapaavat hänet ensi kerran, hän antaa heille kookoskermakakun, ja Baudelairet lämpenevät hänelle heti. Hän suunnittelee vievänsä lapset Peruun avustajansa Gustav Sebaldin kanssa, mutta päivää ennen matkaa hän saa Gustavilta kirjeen, jossa sanotaan, ettei hän pääse tulemaan. Myöhemmin selviää, että kirje on väärennetty, ja kreivi Olaf on tappanut Gustavin. Monty-setä palkkaa Stefanoksi naamioituneen kreivi Olafin Gustavin paikalle. Baudelairet tunnistavat miehen heti Olafiksi, mutta Monty-setä kuvittelee miehen vain olevan kateellinen vakooja herpetologien seurasta ja paikalla varastaakseen Hirmumyrkyllisen kyyn, jota hän ei ole vielä paljastanut seuralle. Monty-setä repii hänen matkalippunsa, mutta se ei pysäytä Olafia, joka murhaa Monty-sedän.

Herra Poen tullessa paikalle Olaf syyttää toista käärmettä Monty-sedän tappamisesta. Baudelairet onnistuvat pakenemaan Olafilta, mutteivät koskaan enää löydä yhtä mukavaa tai huolehtivaa huoltajaa.

Lemony Snicket: The Unauthorized Autobiography -kirja kertoo, että Monty-sedän kuolema johtui osaksi siitä, ettei hän tunnistanut Sebald-koodia, joka oli kätketty Zombies in the Snow -elokuvaan, jota hän vei lapset katsomaan.

Billy Connolly esittää elokuvassa Monty-setää. Kirjassa Monty toivoi saavansa perheen, muttei koskaan löytänyt oikeaa naista, elokuvassa Montylla oli vaimo ja lapsia, mutta he kuolivat tulipalossa.

Käärmekammio-kirjan kannessa Monty-sedän hiukset ovat punaiset, mutta elokuvassa ne ovat harmaat ja videopelissä mustat.

Kreivi Olaf

Pääartikkeli: Kreivi Olaf

Olivia Caliban

Olivia Caliban esiintyy lyhyesti Tihutöiden tivolissa. Baudelairien yhdeksäs huoltaja puhuu murrettua englantia paksulla tekoaksentilla.

Hän on petollinen ennustaja, joka uskoo, että ihmisille pitää antaa haluamansa. Opastaessaan asiakkaitaan sulkemaan silmänsä hän etsii vastauksen salaisesta pöydän alla olevasta lehtiartikkelikirjastostaan. Hän on myös se, joka kertoi Olafille joka kerran Baudelairien olinpaikan. Sen ansiosta Olaf seurueineen löysi lapset joka kirjassa. Kirjassa Caliban sanoo Olafin luvanneen hänelle Snicketin omaisuuden, jos hän auttaisi miestä.

Esmé Kurjimo suostuttelee tivoli Tiritomban kummajaiset murhaamaan Calibanin työntämällä hänet leijonamonttuun kiitokseksi palkkautumisesta Olafille.

On vihjailtu, muttei selvästi sanottu, että Caliban on VPK:n jäsen. Kirja Synkkä syöveri paljastaa, että hän tunsi joskus kapteeni Vastakarvan. On myös vihjattu, että hän olisi rakastunut kreivi Olafiin.

Snicket sanoo, että Calibanin ottaessa turbaaninsa pois, hänellä on vaaleat hiukset, mutta kuvituksissa hänen hiuksensa ovat mustat.

Rehti Ratkaisu

Rehti Ratkaisu on yksi kolmesta veljestä, jotka omistavat ja johtavat Hotelli Ratkaisua. Hän pysyy mieluummin varjoissa, ja monet ihmiset luulevat hänen olevan vain myytti. (Tämä todistuu, kun kreivi Olaf katsoo häntä ja sanoo: "Olet siis oikea ihminen! Minä kun pidin sinua aina taruolentona, sellaisena kuin yksisarvinen tai Giuseppe Verdi." Klaus vastaa tähän heti: "Giuseppe Verdi ei ole taruolento. Hän on oopperasäveltäjä!") Rehti on VPK:n jäsen tulipaloa vastaan taistelleiden puolella.

Rehti ystävystyy Baudelairien kanssa ja voittaa heidän luottamuksensa lainaamalla runoa, jonka heidän isänsä tiesi. Rehti vie lapset ulos ja paljastaa heille hänen salaisen luokitelmansa. Kuitenkin heidän palatessaan hotelliin he löytävät sieltä odottavan kreivi Olafin, joka alkaa uhkailla Rehtiä harppuunalla. Baudelairet yrittävät pelastaa hänet seisomalla hänen edessään ja kävelemällä kohti Olafia yrittäen pakottaa hänet antamaan harppuunan heille. Kun herra Poe saapuu, kreivi Olaf heittää harppuunan Baudelaireille, ja he pudottavat sen. Harppuuna laukeaa ja haavoittaa Rehtiä. Harppuuna sydämessään Rehti kompuroi takaisin ulos ja putoaa lampeen. Hänen viimeinen sanansa Baudelaireille juuri ennen hänen hukkumistaan on "Kit."

Rehdin kuoleman jälkeen kertomus vihjaa, että hän on Kit Snicketin pian syntyvän tyttölapsen isä. Lapsesta tulee kuitenkin myös orpo Kitin kuoltua synnytyksessä viimeisessä kirjassa Loppu. Rehti, kuten monet muut VPK:n jäsenistä, menettivät vanhempansa tulipalossa, joka tuhosi heidän kotinsa.

Rehti on alikirjastonhoitaja, ja hänen nimensä viittaa luultavasti Deweyn luokitusjärjestelmään, jota käytetään monissa kirjastoissa.

Sunny Baudelaire

Pääartikkeli: Sunny Baudelaire

Violet Baudelaire

Pääartikkeli: Violet Baudelaire

Muut VPK:n jäsenet

Gustav Sebaldin sisko Sally Sebald saattaa olla jäsen, lisäksi C. M. Kornbluth -nimisen miehen on sanottu olevan järjestön jäsen. Myös Quagmiren vanhemmat ovat järjestön jäseniä.