HMS Kempenfelt (R03)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta W-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Kempenfelt.
HMS Kempenfelt
HMS Kempenfelt
HMS Kempenfelt
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku 24. kesäkuuta 1942
Laskettu vesille 8. toukokuuta 1943
Palveluskäyttöön 25. lokakuuta 1943
Palveluskäytöstä Jugoslavialle lokakuussa 1956 nimellä Kotor
romutettavaksi 1971
Tekniset tiedot
Uppouma 1730 t (kuiva)
2570 t (max)
Pituus 110,57 m (kokonaispituus)
Leveys 10,90 m
Syväys 3,0 m
Koneteho 40000 hv (29,8 MW)
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 225
Aseistus 4 x 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk IX -tykkiä CP Mk XXII -asennuksina
1 x neliputkinen 2 naulan QF Mk VIII -ilmatorjuntatykki
1 x Bofors 40 mm MK III -ilmatorjuntatykki
2 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena Mk V -asennuksena
1 x 2 naulan QF Mk XVI -ilmatorjuntatykki
8 x 21" (533 mm) torpedoputkea
2 x kiskoa ja 4 x heitintä 70 syvyyspommille

HMS Kempenfelt (viirinumero R03) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston W-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: W-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin joulukuussa 1941 John Brown and Companyltä Clydebankista osana 9. hätälaivuetta. Sen köli laskettiin 24. kesäkuuta 1942 HMS Valentinena. Alus nimettiin uudelleen osana hävittäjäluokkien nimien rationalisointia. Alus laskettiin vesille 8. toukokuuta 1943 nimellä HMS Kempenfelt. Alus valmistui 25. lokakuuta 1943.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Kempenfeltin valmistuttua se aloitti 25. lokakuuta 1943 vastaanottotestit, joiden päätyttyä marraskuussa se siirtyi varustamisen ja asejärjestelmien kalibroinnin jälkeen Scapa Flowhun Kotilaivastoon koulutettavaksi. Koulutuksen päätyttyä alus lähti joulukuussa Välimerelle liittyäkseen 24. hävittäjälaivueeseen. Alus sai määräyksen laivueen mukana tukea Anzion maihinnousua, operaatio Shingleä.[1]

Alus liittyi Pohjoisen maihinnousuosaston suojaus- ja tukiryhmään (TF Peter) toimittaakseen maihin brittiläisen 1. jalkaväkidivisioonan. Alus lähti 2. tammikuuta 1944 Napolista maihinnousulaivaston mukana. Se tulitti 21. tammikuuta HMS Inglefieldin ja Vapaan Ranskan laivaston Le Malinin kanssa Gaetaa. Seuraavana päivänä alus suojasi hävittäjäosaston mukana risteilijöitä HMS Orion ja HMS Spartan, jotka olivat maihinnousun tulituessa. Alus tulitti 27. tammikuuta junaa lähellä Formiaa.[1]

Vapauduttuaan operaatiosta HMS Kempenfelt palasi keskisen Välimeren saattueiden suojaksi. Alus lähti toukokuussa Britteinsaarille liittyäkseen 26. hävittäjälaivueeseen tukemaan Normandian maihinnousua. Alus osallistui maihinnousuharjoituksiin. Se liitettiin Force J:hin tulittamaan rannikkopuolustusta Lagrune sur Merissä.[1]

Alus liittyi kesäkuun alussa Solentissa Force J:hin, josta se lähti 5. kesäkuuta saattueen J10 mukana ylittämään kanaalia. Saattueen muodostivat Force J2:n esikunta-alus fregatti HMS Waveney, yhdeksän maihinnousualusta (LSI), kolme moottoritykkivenettä ja kaksi Yhdysvaltain rannikkovartioston kutteria sekä suojauksena HMS Kempenfelt, HMS Bleasdale ja Norjan laivaston KNM Glaisdale. Saattueen saavuttua seuraavana aamuna sillanpäähän HMS Kempenfelt liittyi risteilijöiden HMS Belfastin ja HMS Diademin sekä hävittäjien HMS Faulknorin, HMS Venuksen, HMS Furyn, HMS Vigilantin, HMCS Algonquinin, HMCS Siouxin, HMS Bleasdalen, KNM Glaisdalen, HMS Stevenstonen ja La Combattanten muodostamaan tulitukiosasto Force E:hen, jonka mukana alus osallistui tulisuunnitelman mukaisiin ammuntoihin. Tulituesta vapauduttuaan alus lähti HMS Diademin kanssa tukemaan Beny sur Merin maihinnousua.[1]

12. kesäkuuta alus oli jälleen tukemassa maihin nousseita joukkoja tulittamalla rannikon kohteita sekä estämässä Saksan laivaston pääsyn maihinnousualueelle. Vapauduttuaan heinäkuussa operaatiosta HMS Kempenfelt palasi laivueeseensa Kotilaivastoon Scapa Flowhun. Se määrättiin Cardiffiin huollettavaksi ja valmistautumaan siirtoon Itäisen laivaston 27. hävittäjälaivueenjohtajaksi.[1]

HMS Kempenfelt suojasi 22. elokuuta HMS Myngsin, HMCS Siouxin, HMS Vigilantin, HMCS Algonquinin ja KNM Stordin kanssa HMS Indefatigablea, HMS Furiousta, HMS Formidablea, HMS Duke of Yorkia, HMS Devonshireä ja HMS Berwickiä tehtäessä ilmaisku Norjan rannikolla Kaavuonossa piileskelevää Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitziä vastaan operaatio Goodwoodissa. Vapauduttuaan tehtävistä Kotilaivastossa alus lähti 24 elokuuta Cardiffiin telakalle, josta se palasi palvelukseen lokakuussa koeajojen päätyttyä.[1]

Alus lähti Gibraltarille, josta se jatkoi matkaansa 14. lokakuuta kohti Ceylonia. Alus saapui Trincomaleehen, jossa se liittyi 22. marraskuuta laivueensa kanssa Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon. Alus lähti 17. joulukuuta Trincomaleesta laivaston mukana iskeäkseen Sumatran öljykentille operaatio Outflankissä.[1]

HMS Kempenfelt suojasi operaatio Outflankissa HMS Wranglerin, HMS Whirlwindin, HMS Wessexin ja HMS Wakefulin kanssa HMS Illustriousia, HMS Indomitablea, HMS Black Princeä, HMS Argonautia, HMS Newcastlea muodostaen Brittiläisen Tyynenmeren laivaston osaston Force 67. Seuraavana päivänä alus kohtasi huolto-osasto Force 69:n, jonka muodosti RFA Wave King suojanaan HMS Whelp ja HMS Wager. Force 67 saapui 20. joulukuuta iskualueelle 60 merimailia pohjoiseen Malakansalmesta, josta koneet nousivat ilmaan iskien öljynjalostamoihin Belawan Deliin ja Pangkalaniin Sumatralla, lentotukikohtiin Sabangilla ja Oleelhoessa sekä KOta Rajan satamaan (operaatio Robson). Alus palasi osaston mukana 22. joulukuuta Trincomaleehen.[1]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]