HMS Myngs (R06)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Z-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Myngs.
HMS Myngs
HMS Myngs
HMS Myngs
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 27. toukokuuta 1942
Laskettu vesille 31. toukokuuta 1943
Palveluskäyttöön 23. kesäkuuta 1944
Palveluskäytöstä Egyptin laivastolle 1955 nimellä El Qaher
upotettu 16. toukokuuta 1970
Tekniset tiedot
Uppouma 1730 t (kuiva)
2570 t (max)
Pituus 80,1 m (kokonaispituus)
Leveys 10,90 m
Koneteho 40000 hv (29,8 MW)
Nopeus 37 solmua
Miehistöä 286
Aseistus 4 4,5" tykkiä
5 40 mm ilmatorjuntatykkiä
8 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Myngs (viirinumero R06) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Z-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 12. helmikuuta 1942 Vickers Armstrongilta Newcastlesta osana 10. hätälaivuetta (engl. Emergency Flotilla). Sen köli laskettiin 27. toukokuuta 1942 telakkanumerolla 53 (työnumero J4542) ja alus laskettiin vesille 31. toukokuuta 1943. Alus valmistui seuraavana vuonna 23. kesäkuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Myngs aloitti 23. kesäkuuta vastaanottotestit ja varustautumisen, joiden päätyttyä heinäkuussa se siirtyi Scapa Flowhun Kotilaivastoon koulutettavaksi. Kuukautta myöhemmin koulutuksen päätyttyä alus liitettiin laivueeseensa Kotilaivastossa.[1]

Alus oli koulutettavana 8. elokuuta Norjan retkeä varten. Alus suojasi 10. elokuuta lentotukialus HMS Implacablea, saattuetukialuksia HMS Trumpeter ja HMS Nabob risteilijöiden HMS Devonshire ja HMS Kent sekä 26. hävittäjälaivueen hävittäjien HMS Zambesi, HMS Vigilant, HMS Verulam, HMS Virago, HMS Volage, HMS Scourge, HMCS Algonquin ja HMCS Sioux kanssa operaatio Offspringissä. Alus suojasi 15. elokuuta HMS Indefatigablea, HMS Formidablea, HMS Furiousia sekä samoja saattuetukialuksia Kotilaivaston hävittäjien kanssa iskettäessä operaatio Goodwoodissa Altavuonossa piileskelevää Saksan laivaston taistelulaivaa Tirpitziä. Ilmaisku peruutettiin 20. elokuuta huonon sään vuoksi.[1]

Alus suojasi 22. elokuuta osastoa, joka pyrki tekemään ilmaiskun Tirpitziä vastaan. Sukellusveiden ja ilmavoimien hyökätessä HMS Nabob vaurioitui U-354:n laukaisemasta torpedosta kärsien pahasti. HMS Myngs suojasi kuun lopulla vielä kolmatta iskuosastoa.[1]

HMS Myngs suojasi 11. syyskuuta HMS Furiousia laivueensa alusten kanssa tehtäessä miinoitus ja meriliikenteen häirintämatka Norjan rannikolle. Seuraavana päivänä operaatio Begonassa miinoitettiin Voskon saaren eteläpuolinen merireitti. Alus palasi 13. syyskuuta osaston mukana Scapa Flowhun.[1]

Alus suojasi 13. lokakuuta HMS Euryalusta ja HMS Fenceriä vastaavassa tehtävässä Norjan rannikolla. Seuraavana päivänä operaatio Lycidaksessa miinoitettiin Ristos saaren ja Aarumsundin kapeikon merireitit. 15. lokakuuta miinoitettiin vielä Ramsosund ja iskettiin Fro Havetille. Osasto palasi 16. lokakuuta Scapa Flowhun.[1]

Alus hyökkäsi 12. marraskuuta Saksan laivaston saattuetta KS357 vastaan Listervuonossa operaatio Counterblastissa. Osastoon Force 2 kuuluivat HMS Myngsin lisäksi HMS Verulam, HMS Zambesi, HMCS Algonquin sekä risteilijä HMS Kent. Osasto upotti rahtilaivat SS Cornosaillesin ja SS Griefin sekä niitä suojanneet miinanraivaajat M416 ja M427.[1]

HMS Myngs liittyi 1. tammikuuta 1945 saattueeseen JW63 , jonka mukana se saapui 8. tammikuuta Kuolaan. Matkan aikana ei ollut taistelukosketusta viholliseen. Alus liittyi 11. tammikuuta palaavaan saattueeseen RA63, jonka mukana se saapui 21. tammikuuta Loch Eween. Matkan aikana ollut myrsky oli pakottanut saattueen hakeutumaan suojaan Fär-saarille.[1]

Alus suojasi 10. helmikuuta HMS Zambesin ja HMS Savagen kanssa risteilijöitä HMS Norfolk ja HMS Dido pyrittäessä häiritsemään Budin meriliikennettä ja miinoittamaan Skateströmmen operaatio Seleniumissa. Alus suojasi 21. helmikuuta HMS Zambesin ja HMS Cavalierin kanssa risteilijä HMS Didoa ja saattuetukialuksia HMS Premieriä ja HMS Puncheria, jotka suojasivat Orkneyn koillispuolisen alueen miinanraivausta sekä miinoittivat Karminlahden operaatioissa Shred ja Groundsheet. HMS Myngs liittyi 25. helmikuuta samojen hävittäjien kanssa Murmanskista palaavaan saattueeseen RA64, josta se erkani 27. helmikuuta.[1]

HMS Myngs oli maaliskuun alussa huollettavana ja palvelukseen palattuaan alus jatkoi palvelustaan Kotilaivastossa. Alus liittyi 12. maaliskuuta saattueeseen JW65, joka joutui 20. maaliskuuta sukellusveneiden hyökkäyksen kohteeksi. Alus erkani saattueesta sen saavuttua Kuolaan. Se liittyi 23. maaliskuuta palaavaan saattueeseen RA65, josta alus erkani 30. maaliskuuta palaten Kotilaivastoon.[1]

Alus siirrettiin toukokuussa 4. hävittäjälaivueeseen. Se osallistui laivueen mukana takaisin valtaukseen ja erilaisiin suojaustehtäviin. HMS Myngs osallistui HMS Zestin ja HMS Zealousin kanssa Euroopan sotatoimien päättymisjuhlallisuuksiin Woolwichissa Lontoossa.[1]

Alus siirrettiin elokuussa 1948 3. saattajalaivueeseen Portlandiin. Laivue nimettiin vuotta myöhemmin 2. koulutuslaivueeksi sijoituspaikan säilyessä. Syyskuussa 1954 alus siirrettiin reserviin odottamaan muuttamista tyypin 15 fregatiksi. Muutostöiden viivästyessä alus sijoitettiin myyntilistalle ja se myytiin 1955 Egyptille.[1]

Egyptin laivaston El Qaher[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus myytiin 1955 Egyptille. Se oli ennen luovutusta huollettavana J. Samuel White and Companyllä Cowesissa. El Qaheriksi nimetty alus lähti 28. elokuuta 1956 Egyptiin. Alus oli J. Samuel Whiten telakalla toukokuusta 1963 seuraavan vuoden heinäkuuhun modernisoitavaksi. Israelin ilmavoimien lentokoneet upottivat aluksen 16. toukokuuta 1970.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]