Tyyppi 15 -fregatti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Type 15
HMS Relentless (F185) broadside view.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 2337 t (normaali)
2743 t (kuormattu)
Pituus 109 m (kokonaispituus)
Leveys 11,51 m
Syväys 4,42 m
Koneteho 40000 shp
Nopeus 31 solmua
Miehistöä 174
Aseistus
Meritorjunta 1 x 4" Mk XIX kaksiputkinen tykkitorni
2 x Squid-sukellusveneentorjuntaheitintä
Ilmatorjunta 2 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä yhtenä kaksiputkisena Mk V asennuksena

Tyyppi 15 oli 23 aluksen muodostama Britannian Kuninkaallisen laivaston sukellusveneentorjuntafregattiluokka, jonka alukset olivat alun perin olleet toisen maailmansodan aikaisia hävittäjiä.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan lopulla vuonna 1945 täydennyshävittäjät olivat vanhentuneita tehtävässään johtuen niiden pienehköstä koosta ja puutteellisesta aseistuksesta. Myöhemmin valmistetut alukset olivat suurempia, kuten Battle- ja Daring-luokka. Saksan laivaston sukellusveneiden nopea kehitys, kuten 17 solmun nopeuteen kykenevä Tyyppi XXI ja jopa 19 solmun nopeuteen kykenevä Tyyppi XXVI, muuttivat jopa uusimmat Britannian kuninkaallisen laivaston saattajat kyvyttömiksi torjumaan niiden aiheuttamaa uhkaa. Neuvostoliitto loi haltuun ottamansa saksalaisen teknologian avulla Whiskey-luokan sukellusveneet.[1]

Kuninkaallinen laivasto suunnitteli ja valmisti uhan torjumiseksi uuden nopean sukellusveneentorjuntafregattisukupolven tyyppien 12 (Whitby- ja Rothesay-luokat) ja 14 alukset (Blackwood-luokka). Uusien alusten palvelukseensaamisen viiveiden ja niiden kalleuden aiheuttamien lukumääräleikkausten eliminoiseen käytettiin 47 palveluksessa olevan täydennyshävittäjän käyttöä. Osa palveluksessa olevista aluksista oli lähes uusia ja niiden muuttamista uusiin tehtäviin pidettiin mahdollisena.[1]

Muutostyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen muutostyön alkamista alusten kansirakenteet, aseistus, mastot ja laitteet poistettiin sekä koneisto huollettiin. Etukantta pidennettiin kohti komentosiltaa ja ainoastaan pieni puolikansi jäi, mikä mahdollisti paremmat majoitustilat. Aluksille asennettiin uusi yksikerroksinen kansirakenne ja sen osana valmistettu komentosilta, taistelunjohtokeskus ja kaikuluotainoperaattorin tilat. Uusi kansirakenne mahdollisti taistelutoiminnan sisätiloissa, mikä oli erityisen tärkeää ydinaseita käytettäessä. Aluksille asennettiin uusi verkkomasto, johon asennettiin erilaisia saattajan tarvitsemia tutkia, HF/DF ja viestivälineitä. HMS Troubridgelle, HMS Ulsterille ja HMS Zestille asennettiin uusi silta, joka piti asentaa kaikkiin uusiin fregatteihin. Sillassa oli leikatut kulmat ja viistot ikkunat, mitkä mahdollisti hyvän näkyvyyden kaikkiin suuntiin ja vähensi valon näkymistä ulos öisin.[1]

Alukset varustettiin nopeiksi sukellusveneentorjuntaan soveltuviksi saattajiksi. Aseistuksena oli kaksi kolmeputkista Mark 10 Limbo -sukellusveneetorjuntaheitintä, jotka oli kehitetty toisen maailmansodan lopulla käyttöönotetusta Squid-heittimestä. Heittimet kykenivät laukaisemaan heitteensä kaikkialle aluksen ympäristöön ja ne olivat täysin automaattisia. Lisäksi aluksille asennettiin putket uusien sukellusveneidentorjuntaan suunniteltujen Mark 20E -torpedojen laukaisemiseen, mutta ase todettiin toimimattomaksi ja se poistettiin käytöstä. HMS Rapid, HMS Roebuck sekä V- ja W-luokkien alukset varustettiin varojen puutteen vuoksi Squideilla. Omasuojana aluksilla oli takakannella kaksi 4 tuuman tykkiä kaksiputkisena Mark XIX asennuksena ja siihen liitetty MRS-1-tulenjohtojärjestelmä, johon kuului tyypin 262 tulenjohtotutka. Sillan takana oli kaksiputkinen Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuuna Mark V -asennuksena, jonka tulenjohtojärjestelmänä oli STD (engl. Simple Tachymetric Director).[2]

Useita tyypin 15 aluksia käytettiin koululaivoina, jolloin Boforsit poistettiin ja sillan ylipuolelle tehtiin avoin lisäsilta. HMS Undaunted varustettiin lentokannella, kun se oli helikopterien käytön koealuksena.

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypin 15 fregatit[3]
Nimi Viirinumero Muutostyöt Kohtalo
R-luokan hävittäjistä muutetut
HMS Rapid (H32) F138 Alexander Stephens and Sons 1952-1953 tuhoutunut maalilaivana 1981
HMS Rapid (H32) F138 Alexander Stephens and Sons 1952-1953 tuhoutunut maalilaivana 1981
HMS Relentless (H85) F185 Portsmouthin telakka 1949-1951 romutettu 1971
HMS Rocket (H92) F193 Devonportin telakka 1949-1951 romutettu 1967
HMS Roebuck (H95) F195 Devonportin telakka 1952-1953 romutettu 1968
T-luokan hävittäjistä muutetut
HMS Troubridge F09 Portmouthin telakka 1952-1953 Romutettu 1970
U-luokan hävittäjistä muutetut
HMS Grenville (R97) F197 1953–1954 Romutettu 1981
HMS Ulster (R83) F83 Chathamin telakka 1953–1956 Romutettu 1980
HMS Ulysses (R69) F17 Devonportin telakka 1952-1953 Romutettu 1970
HMS Undaunted (R53) F53 J. Samuel White, Cowes 1953–1954 Uponnut Exocet-ohjus ja Tigerfish-torpedo maalina 1978
HMS Undine (R42) F141 John I. Thornycroft, Woolston 1954 Romutettu 1965
HMS Urania F08 Harland and Wolff, Liverpool 1953–1954 Romutettu 1971
HMS Urchin (R99) F196 Barclay Curle, Glasgow 1952–1954 Romutettu 1966
HMS Ursa (R22) F200 Palmers Shipbuilding, Jarrow 1953–1954 Romutettu 1967
V-luokan hävittäjistä muutetut
HMS Venus (R50) F50 Devonportin telakka 1952–1954 Romutettu 1972
HMS Verulam F29 Portsmouthin telakka 1952 Romutettu 1972
HMS Vigilant (R93) F93 John I. Thornycroft, Woolston 1951–1952 Romutettu 1965
HMS Virago (R75) F76 J. Samuel White, Cowes 1951–1952 Romutettu 1972
HMS Volage (R41) F41 Chathamin telakka 1952–1953 Romutettu 1972
W-luokan hävittäjistä muutetut
HMS Wakeful F159 Scotts Shipbuilders, Greenock 1952–1953 Romutettu 1971
HMS Whirlwind F187 1953–1954 tuhoutunut maalilaivana 1974
HMS Wizard (R72) F72 Devonportin telakka 1954 Romutettu 1967
HMS Wrangler (R48) F157 Harland and Wolff, Belfast 1951–1952 uponnut maalilaivana 1976
W-luokan hävittäjistä muutetut
HMS Zest F102 Chathamin telakka 1954–1956 Romutettu 1970

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marriott, Leo: Royal Navy Frigates 1945-1983. Lontoo, Englanti: Ian Allan Ltd, 1983. ISBN 0-7110-1322-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Marriott, Leo s. 33
  2. Marriott, Leo s. 34
  3. Marriott, Leo s. 38