KNM Stord

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Norjan laivaston S-luokan hävittäjästä. Kobben-luokan sukellusveneestä on artikkeli KNM Stord (S308)
KNM Stord
KNM Stord
KNM Stord
Flag of Norway, state.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 25. helmikuuta 1942
Laskettu vesille 3. maaliskuuta 1943
Palveluskäyttöön 26. elokuuta 1943
Palveluskäytöstä romutettavaksi 1959
Tekniset tiedot
Uppouma 1 737 t (standardi)
2 439 t (max)
Pituus 110,5 m (kokonaispituus)
Leveys 10,9 m
Syväys 3 m
Koneteho 40 000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 180
Aseistus 4 x 4,7" QF Mk IX -tykkiä
2 x Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena Mk IV Hazemeyer -asennuksena
6 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä
8 x 21" torpedoputkea

KNM Stord (viirinumero G26) oli Norjan laivastossa toisessa maailmansodassa palvellut Britannian Kuninkaalliselta laivastolta lainattu S-luokan hävittäjä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: S-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 9. tammikuuta 1940 J. Samuel White and Companyltä Cowesista osana 5. hätälaivueen hankintaa. Köli laskettiin 25. helmikuuta 1942 ,ja alus laskettiin vesille 3. huhtikuuta 1943 nimellä HMS Success. Ennen aluksen valmistumista 3. syyskuuta se lainattiin 26. elokuuta Norjan laivastolle, joka nimesi sen KNM Stordiksi.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stord määrättiin 3. syyskuuta 1943 Kotilaivaston 23. hävittäjälaivueeseen. Lokakuun alus oli koulutettavana Scapa Flow'ssa, minkä jälkeen se liittyi laivueeseensa. Alus suojasi 2. marraskuuta Britannian kuninkaallisen laivaston HMS Onslowin, HMS Venuksen, Kanadan laivaston HMCS Haidan, Yhdysvaltain laivaston USS Cappsin ja USS Hobsonin kanssa taistelulaiva HMS Ansonia, lentotukialus HMS Formidablea ja risteilijä HMS Jamaicaa, jotka olivat Kuolan niemimaalta palaavan saattueen RA54 kaukosuojausosastona. Suojaustehtävästä vapauduttuaan Stord palasi 8. marraskuuta laivueeseensa.[1]

Alus liittyi 23. marraskuuta HMS Saumarezin, HMS Hardyn, HMS Savagen, HMS Scorpionin, HMS Scourgen, Venuksen ja HMS Vigilantin kanssa saattueeseen JW58B, josta se erosi 3. joulukuuta samojen alusten kanssa saavuttuaan Arkangeliin. Osasto aloitti paluumatkan Kotilaivastoon.[1]

Alus suojasi 7. joulukuuta HMS Zealousin, HMS Zambesin, Vigilantin, Savagen, HMS Serapiksen, HMCS Algonquinin, HMCS Siouxin kanssa lentotukialus HMS Implacablea, saattuetukialuksia HMS Trumpeteria ja HMS Premieriä, risteilijä HMS Diademiä iskettäessä Norjan rannikkomerenkulkua vastaan operaatio Urbanessa. Se suojasi 13. joulukuuta Savagen, Saumarezin ja Scorpionin kanssa taistelulaiva HMS Duke of Yorkia ja risteilijä Jamaicaa, jotka olivat Venäjälle matkaavien saattueiden JW55A ja JW55B sekä sieltä palaavan saattueen RA55A kaukosuojausosastona. Stord saapui 16. joulukuuta Kuolan niemimaalle Duke of Yorkin kanssa.[1]

Alus lähti 18. joulukuuta paluumatkalle suojaten edelleen Duke of Yorkia. Alus otti 26. joulukuuta osaa Barentsin meren taisteluun, jonka kuluessa se laukaisi yhdessä Savagen, Saumarezin ja Scorpionin kanssa torpedonsa kohti Saksan laivaston taisteluristeilijää Scharnhorstia. Hävittäjät vetäytyivät laukaisun jälkeen kauemmas voimakkaassa tykkitulessa. Seuraavana päivänä alus viipyi edelleen Kuolan alueella Duke of Yorkin suojana Scharnhorstin upottua. Alus saapui 31. joulukuuta osaston mukana Scapa Flow'hun.[1]

Stord suojasivat 16. tammikuuta 1944 Savagen kanssa saattueen JW5A matkaa Islantiin, mistä alus jatkoi 21. tammikuuta saattueen mukana Kuolan niemimaalle. Saattue joutui 25. tammikuuta sukellusveneryhmä Werewolfin kaksi päiväisen hyökkäyksen kohteeksi. Alus saapui 28. tammikuuta saattueen mukana Kuolaan, jossa se erkani suojanneiden hävittäjien mukana täydentääkseen perässä kulkeneen saattueen JW56B suojaa. Alus erkani saattueesta sen saavuttua Kuolaan 1. helmikuuta.[1]

Alus liittyi 6. helmikuuta Britteinsaarille lähtevään saattueeseen RA56 yhdessä HMS Inconstantin, HMS Mahrattan, HMS Milnen, HMS Meteorin, HMS Musketeerin, Scourgen ja HMCS Huronin kanssa. Saattue ei kohdannut matkan aikana vihollista ja Stord erkani 9. helmikuuta suojueen mukana saattueesta jo ennen Loch Eween saapumista.[1]

Alus liittyi 29. maaliskuuta saattueeseen JW59 matkalle Kuolaan. Saattue joutui seuraavana päivänä sukellusveneryhmien Thor, Blitz ja Hammer hyökkäyksen kohteeksi ja taistelut jatkuivat kolmen seuraavan päivän ajan. Saattuetukialusten HMS Trackerin ja HMS Activityn lentokoneet saivat lopulta sukellusveneet karkoitettua saattueen luota ja taisteluissa upotettiin kaikkiaan neljä sukellusvenettä. Stord erkani 4. huhtikuuta saattueesta saavuttuaan Kuolaan.[1]

Alus liittyi 7. huhtikuuta palaavaan saattueeseen RA58, josta se erkani 13. huhtikuuta ennen Loch Eween saapumista. Alus määrättiin toukokuussa 23. hävittäjälaivueen mukana tukemaan Normandian maihinnousua osana Force S:ää. Stordille ja Scorpionille määrättiin tulituen maalialueeksi Ouistreham.[1]

Alus siirtyi kesäkuun alussa Clydeen, josta se saattoi 3. kesäkuuta tulitukiosasto D:n alukset HMS Warspite, HMS Ramillies ja HMS Mauritius Solentiin, jonne osasto saapui 5. kesäkuuta. Osasto sai määränpäässä tiedon operaation viivästymisestä vuorokaudella. Stord siirtyi sillanpäähän suojaten saattuetta S6 Saumarezin ja HMS Swiftin kanssa. Alus osallistui 6. kesäkuuta tulivalmisteluun ennen maihinnousun aloittamista ja se tuki maihinnousun alettua joukkoja tykkitulella. Seuraavana päivänä alus siirrettiin itäisen taisteluosaston alueelle tukemaan joukkoja tykkitulella sekä suojaamaan sillanpäässä olevia aluksia.[1]

Saksan laivaston evakuoidessa Cherbourgia alus määrättiin 24. kesäkuuta estämään evakuointi, jolloin se joutui taisteluun suojanneiden E-veneiden kanssa. Heinäkuussa Stord vapautui operaatiosta ja se siirrettiin Portsmouthin telakalle korjattavaksi. Palvelukseen palattuaan alus siirtyi Scapa Flow'hun liittyäkseen laivueeseensa Kotilaivastossa.[1]

Alus suojasi 15. elokuuta lentotukialuksista ja raskaista pinta-aluksista koottua osastoa, joka pyrki 22. elokuuta tuhoamaan Kaafjordissa Norjan rannikolla piileksivän Saksan laivaston taistelulaivan Tirpitzin. Operaatiosta vapauduttuaan alus jatkoi palvelustaan laivueessaan. Alus suojasi Kotilaivastosta muodostettua taisteluosastoa, joka hyökkäsi 8. joulukuuta Hagesundiin.[1]

Stord liittyi 1. tammikuuta 1945 Kuolaan matkanneeseen saattueeseen JW63, josta se erkani 8. tammikuuta saavuttuaan Kuolaan. Alus liittyi 11. tammikuuta saattueeseen RA63, josta se erkani 21. tammikuuta myrskyisen kotimatkan jälkeen. Helmikuussa alus siirtyi Tyneen telakalle, mistä se palasi maaliskuun alussa laivueeseensa.[1]

Alus liittyi 11. maaliskuuta saattueeseen JW65 ja se liittyi 23. maaliskuuta palaavaan saattueeseen RA65, josta alus erkani 30. maaliskuuta ennen Scapa Flow'ta. Alus liittyi 18. huhtikuuta saattueeseen JW66, josta se erkani 25. huhtikuuta Kuolaan saavuttaessa. Alus liittyi 29. huhtikuuta saattueeseen RA66, josta se erkani 7. toukokuuta ennen Clydeä. Seuraavana päivänä alus liittyi jälleen laivueeseensa aloittaen palveluksen Kotilaivastossa.[1]

Stord ja HMS Broadway vastaanottivat 13. toukokuuta Saksan laivaston sukellusveneiden antautumisia Pohjanmerellä, josta ne ohjattiin Trondheimiin ennen Britteinsaarille siirtämistä. Alus saattoi 16. toukokuuta sukellusveneitä Trondheimiin.[1]

Alus saattoi 5. kesäkuuta operaatio Indestructiblessa kuningas Haakonia kuljettaneen risteilijä HMS Norfolkin Rosythistä Osloon yhdessä HMS Devonshiren, Onslowin ja HMS Orwellin kanssa. Osasto saapui 7. kesäkuuta Osloon.[1]

Operaatiosta vapauduttuaan alus jatkoi palvelustaan laivueessa odottaen siirtoa Norjan merivoimiin. Se osallistui erilaisiin miehitystehtäviin. Norja lunasti aluksen vuonna 1946 liittäen sen laivastoonsa, jossa se palveli aina vuoteen 1959 saakka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta KNM Stord.
  • English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]