Flower-luokka (korvetti)
| Flower-luokka | |
|---|---|
.jpg) |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 940 t |
| Pituus | 62,48 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 10,06 m |
| Syväys | 3,51 m |
| Koneteho | 2 750 ihp (2,05 MW) |
| Nopeus | 16 solmua |
| Miehistöä | 85 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
1 × BL 4" Mk IX -tykki 2 × Mk II -syvyyspomminheitintä ja 2 × kiskoa, joihin 40 x syvyyspommia |
| Ilmatorjunta |
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääriä 2 × Lewis .303" ilmatorjuntakonekivääriä |
Flower-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston toisen maailmansodan aikainen alusluokka, johon kuului kaikkiaan 267 korvettia. Luokka koostui tosiasiassa kahdesta alaluokasta eli 225 vuosina 1939 ja 1940 tilattua Flower-luokan alusta ja 69 vuosina 1940 ja 1941 tilattua parannellun Flower-luokan alusta. Parannellut alukset olivat hieman suurempia ja paremmin aseistettuja. Alukset kunnostautuivat erityisesti sukellusveneidentorjuntakykyisinä saattajina taistelussa Atlantista. Osa aluksista siirrettiin Yhdysvaltain laivastolle, jossa ne nimettiin joko Temptress- (Flower) tai Action-luokan (paranneltu Flower) partiotykkiveneiksi.
Pääosa aluksista palveli Britannian ja Kanadan laivastoissa, mutta aluksia siirrettiin myös liittolaisille Vapaan Ranskan, Alankomaiden, Norjan, Intian, Kreikan, Uuden-Seelannin laivastoille sekä heti sodan päätyttyä Etelä-Afrikan laivastolle sekä useille Etelä-Amerikan laivastoille. Ainoastaan yksi luokan aluksista, HMCS Sackville, on museoitu.
Korvetti ?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korvetti on alun perin ranskalainen termi pienelle purjealukselle, joka oli sijoitettu fregatin ja sluupin välimaastoon. 1830-luvulla Kuninkaallinen laivasto otti termin käyttöön kuvaamaan suurin piirtein samankokoista alusta, jonka erityistehtävänä oli meriliikenteen suojaaminen. Höyrykoneiden käyttöönottamisen myötä rakennettiin ensin siipiratas- ja myöhemmin potkurilla varustettuja korvetteja saattajiksi, joiden koko ja aseistus kasvoi ajan myötä. Laivasto hylkäsi 1877 korvetin nimityksenä, jolloin korvetit ja fregatit luokiteltiin uuteen luokkaan risteilijöiksi.
Muutamien sotaa edeltävien kuukausien aikana laivasto joutui luomaan uudelleen pienehkön saattajaksi sopivan alustyypin. Flower-luokan alukset pohjautuivat kalastusalukseen ja lopulta Winston Churchill nimitti ne korveteiksi palauttaen termin laivastoterminologiaan, joten aiempien korvettien ja risteilijöiden välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuvuodesta 1939 sodan uhka Euroopassa kasvoi ja Amiraliteetille kävi selväksi saattajien tarve suojaamaan meriliikennettä sukellusveneiden aiheuttamalta uhalta. Erityisesti tarvittiin kaikissa Pohjois-Atlantin olosuhteissa toimimaan kykeneviä pitkän toimintamatkan omaavia saattajia eli alusten tuli olla suurempia, paremmin aseistettuja ja nopeampia kuin troolarit, mutta kuitenkin edullisia valmistaa ja niiden valmistus tuli olla mahdollista pienillä kaupallisilla telakoilla. Suuremmat telakat oli jo varattu rahtialusten ja suurempien sotalaivojen korjauksiin ja valmistukseen.
Vaatimusten mukaisena Smiths Dock Company tarjosi suunnittelemansa 700 tonnin, 16 solmun nopeuteen kykenevän valaanpyyntialuksen Southern Priden uudeksi saattajatyypiksi. Tarjottu alus oli nopea valmistaa ja se soveltuisi kevyeksi rannikkoalueiden saattajaksi. Uusi alustyyppi oli laivaston mielestä kuitenkin tarkoitettu Atlantille.
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Luettelo Flower-luokan korveteista
Ensimmäinen kahdenkymmenenkuuden aluksen tilaus tehtiin 25. heinäkuuta 1939 osana vuosien 1939–1940 laivasto-ohjelmaa. Tilaus jakaantui yhdelletoista telakalle, joista kukin sai kahdesta kolmeen alusta valmistettavakseen. Toinen 30 aluksen tilaus tehtiin 31. elokuuta eli hieman ennen sodan puhkeamista. Tilaus jaettiin jälleen yhdelletoista telakalle, joista pääosa sai kaksi tai kolme alusta valmistettavakseen. Poikkeuksena oli Smiths Dock Company, joka sai seitsemän aluksen tilaukset.[1]
Kymmenen seuraavan aluksen tilaus 21. syyskuuta jaettiin kuudelle telakalle, mutta pari päivää aiemmin oli tehty kahdenkymmenen aluksen tilaus Harland and Wolffille, mikä oli suurin yksittäinen alusluokan tilaus yhdelle telakalle ja samalla ainoa niin sanotulle merkittävälle telakalle tehty korvettitilaus. Seuraavat tilaukset tehtiin joulukuussa ja huhtikuussa 1940, jolloin tilausten yhteismäärä nousi jo 120 alukseen.[1]
Näiden lisäksi Ranska tilasi Britannian telakoilta kuusitoista alusta, joita täydennettiin kuudella Ranskasta tilatulla aluksella. Näistä 22 aluksesta ainoastaan yksi otettiin palvelukseen Ranskan laivastossa. Britteinsaarilla valmistetut lunasti Britannian Amiraliteetti liittäen laivastoon ja Ranskassa valmisteilla olleet joutuivat Saksalle.[2]
Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan merivoimat tilasi syyskuussa 1939 kuusi Flower-luokan alusta Saint-Nazairen telakalta hieman ennen Ranskan antautumista. Alukset joutuivat Saksan haltuun ja kolme niistä valmistettiin palvelemaan Saksan laivastossa. Alukset saatiin palvelukseen 1943–1944 nimettyinä PA1, PA2 ja PA3. Neljäskin alus PA4 laskettiin vesille, mutta se ei koskaan valmistunut.
Alusten lokikirjat ovat kadonneet, mutta oletetaan niiden palveluksen koostuneen rannikkopartioinnista sekä saattuepalveluksesta. PA4 upotettiin sulkulaivana ja loput kolme tuhoutuivat liittoutuneiden ilmahyökkäyksissä.
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| PA1 (ex-Arquebuse | Saint-Nazaire | - | 16. lokakuuta 1940 | - | palveli 15 Vorposten Flottillessa uponnut ilmahyökkäyksessä 15. kesäkuuta 1944 Le Havressa |
| PA2 (ex-Hallebarde | Saint-Nazaire | - | 22. marraskuuta 1940 | - | palveli 15 Vorposten Flottillessa uponnut ilmahyökkäyksessä 15. kesäkuuta 1944 Le Havressa |
| PA3 (ex-Sabre | Saint-Nazaire | - | 29. marraskuuta 1940 | - | palveli 15 Vorposten Flottillessa uponnut ilmahyökkäyksessä 15. kesäkuuta 1944 Le Havressa |
| PA4 (ex-Poignard | Saint-Nazaire | - | 29. marraskuuta 1940 | - | upotettu keskeneräisenä elokuussa 1944 Nantesissa sulkualukseksi |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Preston, Antony & Raven, Alan: Flower Class Corvettes. Lontoo, UK: Arms and Armour Press, 1982. ISBN 0-85368-559-2. (englanniksi)
- Friedman, Norman: British Destroyers & Frigates – The Second World War and After. Barnsley, Englanti: Seaforth Publishing, 2008. ISBN 978-1-84832-015-4. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lentotukialukset |
Courageous • HMS Argus • HMS Hermes • HMS Eagle • HMS Ark Royal • Illustrious • HMS Unicorn • Implacable • ColossusC • MajesticC • AudaciousC • MaltaX • CentaurC |
|---|---|
| Saattuetukialukset |
HMS ArcherA • HMS Audacity • AvengerA • AttackerA • RulerA • HMS Activity • HMS Pretoria Castle • Nairana |
| Taistelulaivat |
HMS Centurion • HMS Iron Duke • Queen Elizabeth • Revenge • Nelson • King George V • LionX • HMS VanguardC |
| Taisteluristeilijät | |
| Raskaat risteilijät | |
| Kevyet risteilijät |
C • Danae • Emerald • Leander • Arethusa • Town • Dido • Crown Colony • Minotaur |
| Miinalaivat | |
| Laivueenjohtajat | |
| Hävittäjät |
R • S • V&W • TownA • HMS Ambuscade • HMS Amazon • A • B • C • D • E • F • G • H • I • Tribal • J • Hunt • K • L • M • N • O • P • Q • R • S • T • U • V • W • Z • Ca • C • Battle • Weapon • GX • DaringC |
| Fregatit | |
| Korvetit | |
| Sluupit |
24 • Bridgewater • Hastings • BanffA • Shoreham • Grimsby • Bittern • Egret • Black Swan |
| Miinanraivaajat | |
| Sukellusveneet |
H • L • Odin • Parthian • Rainbow • S • River • Grampus • T • U • P.611 • V • Amphion • X • XE |
| Monitorit | |
| Vesilentokoneiden emälaivat | |
| Troolarit | |
| Muut |
MAC-alukset • Katapulttialukset • AMC-alukset • Maihinnousualukset • Moottoritorpedoveneet • Moottoritykkiveneet |
| A Amerikassa valmistettu X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä |