Georges Boulanger (kenraali)
Georges Ernest Jean-Marie Boulanger (29. huhtikuuta 1837 Rennes, Ranska – 30. syyskuuta 1891 Bryssel, Belgia)[1] oli ranskalainen kenraali ja kolmatta tasavaltaa vastustanut oikeistolainen poliitikko, joka keräsi ympärilleen vuonna 1888 kukoistaneen boulangismiksi kutsutun radikaalin nationalistisen, populistisen ja autoritaarisen liikkeen. Liike romahti vuonna 1889, jolloin Boulanger’n spekuloitiin yleisesti suunnittelevan vallankaappausta ja häntä syytettiin valtiopetoksesta, minkä seurauksena hän joutui pakenemaan maasta.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Boulanger valmistui upseeriksi Saint-Cyrin sotilasakatemiasta ja liittyi Ranskan armeijaan vuonna 1856. Hän palveli Italiassa, Algeriassa sekä Indokiinassa ja osallistui Ranskan–Saksan sotaan. Hän haavoittui Pariisin kommuunin kukistamisen yhteydessä vuonna 1871. Boulanger ylennettiin vuonna 1880 prikaatinkenraaliksi ja 1882 hänet nimitettiin jalkaväen komentajaksi. Vuonna 1884 hänet nimitettiin Tunisian joukkojen komentajaksi, mutta nimitys peruttiin, koska hänellä oli erimielisyyksiä kenraaliresidenttinä toimineen Paul Cambonin kanssa. Tämän jälkeen Pariisiin palannut Boulanger alkoi osallistua politiikkaan. Aluksi hän oli lähellä Georges Clemenceaun radikaalipuoluetta.[1]
Boulanger nimitettiin tammikuussa 1886 sotaministeriksi Charles de Freycinet’n hallitukseen ja hän saavutti kansansuosion toteuttamalla armeijassa uudistuksia, jotka hyödyttivät myös rivimiehiä. Häntä alettiin pitää miehenä, joka voisi kostaa Ranskan nöyryytyksen Saksalle vuosina 1870–1871 hävityssä sodassa. Tasavallan vastustajat näkivät Boulanger’ssa myös oman miehensä, ja Clemenceau veti vastaavasti pettyneenä tukensa pois häneltä. Freycinet’n hallitus kaatui joulukuussa 1886, mutta Boulanger säilytti sotaministerin paikkansa myös uudessa, René Goblet’n johtamassa hallituksessa.[1] Boulanger’n uhittelu aiheutti kriisin Ranskan ja Saksan suhteisiin, ja maiden välillä käytiin vuonna 1887 pieni rajaselkkaus. Saksan säädettyä uuden armeijalain ja kutsuttua reservinsä aseisiin Ranskan hallitus päätti kuitenkin perääntyä.[2] Toukokuussa 1887 pääministeriksi tullut Maurice Rouvier ei pariisilaisten painostuksesta huolimatta suostunut ottamaan Boulanger’ta hallitukseensa ja tämä lähetettiin komentajaksi Clermont-Ferrandiin. Tässä vaiheessa boulangistinen liike alkoi selvästi nousta esiin ja monet bonapartistit sekä rojalistit liittyivät Boulanger’n tukijoihin.[1]
Vuoden 1888 alussa Boulanger erotettiin armeijasta, koska hän oli tehnyt salaa matkoja Pariisiin ilman virallista lomaa sekä vieraillut Jérôme Napoleon Bonaparten luona Sveitsissä. Pian erottamisensa jälkeen hänet kuitenkin valittiin edustajainkamarin jäseneksi Nordin departementista. Kun kamari ei hyväksynyt Boulanger’n aloitteita perustuslain muuttamiseksi, hän erosi jo kesäkuussa 1888 sen jäsenyydestä. Koko vuoden 1888 Boulanger’n hahmo hallitsi Ranskan politiikkaa. Hän kävi henkilökohtaisen kiistan seurauksena 13. heinäkuuta pääministeri Charles Floquet’n kanssa kaksintaistelun, jossa Floquet onnistui haavoittamaan Boulanger’ta. Tämä nöyryytys sen enempää kuin huonot puhujanlahjat eivät kuitenkaan vähentäneet Boulanger’n kannatusta.[1]
Boulanger valittiin tammikuussa 1889 uudelleen edustajankamariin, tällä kertaa Pariisin vaalipiiristä. Hän voitti vastaehdokkaansa suurella enemmistöllä. Kannattajat odottivat hänen kaappaavan saman tien vallan, mutta Boulanger epäröi eikä tarttunut tilaisuuteen. Tämä osoittautui kohtalokkaaksi käännekohdaksi hänen urallaan. Uusi Pierre Tirardin johtama hallitus ja sisäministeri Ernest Constans päättivät syyttää Boulanger’ta oikeudessa, joten kaksi kuukautta vaalien jälkeen edustajainkamaria pyydettiin kumoamaan kansanedustajan koskemattomuus hänen osaltaan. Tällöin Boulanger tukijoidensa yllätykseksi pakeni maasta 1. huhtikuuta, ensin Brysseliin ja sitten Lontooseen. Ylimpänä oikeutena toiminut Ranskan senaatti totesi hänet poissaolevana syylliseksi valtiopetokseen ja 14. elokuuta hänet tuomittiin karkotukseen.[1]
Boulanger’n suosio romahti pian tämän jälkeen ja boulangistit kärsivät tappion vuosien 1889 ja 1890 vaaleissa. Boulanger teki vuonna 1891 itsemurhan kaksi kuukautta aiemmin kuolleen rakastajattarensa haudalla Ixellesin hautausmaalla Brysselissä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georges Boulanger Wikimedia Commonsissa
- Georges Boulanger (ranskaksi) Assemblée Nationale
| ||||||||||||||||||||||
