NKVD

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta GUGB)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emblema NKVD.svg

NKVD (ven. Народный комиссариат внутренних дел, Narodnyi komissariat vnutrennih del Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?), sisäasiainkansankomissariaatti (käytännössä sisäasiainministeriö) perustettiin Neuvosto-Venäjällä vuonna 1918. Aluksi sen tehtäviin kuuluivat maan sisäiset asiat, muun muassa poliisitoimi, mutta salaisen poliisin Tšekan seuraaja GPU toimi sen osana 1922–1923.

GPU:n johtajana toimi vuosina 1926–1934 Vjatšeslav Menžinski (1874–1934). Menžinski oli myös bolševikkipuolueen keskuskomitean jäsen. Hänen seuraajansa oli Genrih Jagoda, joka syrjäytettiin vuonna 1936. Hänen tilalleen tuli Nikolai Ježov, joka vastasi käytännössä suuren puhdistuksen johtamisesta vuosina 1936–1938 kunnes tuli itse puhdistetuksi 1940.[1]

Venäjän NKVD lakkautettiin vuonna 1934, jolloin perustettiin Neuvostoliiton NKVD. Tällöin myös GPU:n seuraaja OGPU siirtyi osaksi NKVD:tä ja sai uuden nimen Valtion turvallisuuspäähallinto (GUGB). 1930-luvulla Josif Stalinin johtaman suuren terrorin aikana NKVD nousi valtioksi valtion sisällä ja sen lonkerot ulottuivat syvälle yhteiskuntaan kaikille elämänalueille. Stalin käytti NKVD:tä terrorin työvälineenä, ja se teloitti ja vei gulag-vankileireille miljoonia ihmisiä[2].

Suuren vankimäärän ansiosta NKVD saattoi ryhtyä suurten julkisten rakennushankkeiden urakoitsijaksi, kuten Stalinin kanavan rakentamisen. Rakentamisen tarkoituksena ei ollut pelkästään tuottaa pakkotyöllä halpaa perusrakennetta kansantalouteen, vaan myös tappaa itsenäisiksi talonpojiksi eli kulakeiksi luokitellut vangit. Stalin oli julistanut tammikuussa vuonna 1930, että kulakit oli tuhottava yhteiskuntaluokkana.[3]

Salainen poliisi toimi aktiivisesti myös ulkomailla. GUGB:n agentit kidnappasivat venäläisemigranttien valkoisen armeijan komentajan, kenraali Jevgeni K. Millerin Pariisissa vuonna 1937. Miller teloitettiin myöhemmin Moskovassa. GUGB:n agentti murhasi marxilaisen toisinajattelijan Lev Trotskin Meksikossa vuonna 1940.lähde?

Toisen maailmansodan aikana 1941 NKVD:sta erotettiin sotilaallista turvallisuutta varjeleva osa, joka alistettiin maa-armeijalle ja laivastolle. Valtiollinen turvallisuus erotettiin omaksi Valtion turvallisuuskansankomissariaatiksi (NKGB). Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon NKGB:stä sekä maa-armeijan ja laivaston turvallisuusosista tuli uudelleen GUGB ja osa NKVD:tä. Vuonna 1943 nämä elimet erotettiin jälleen NKVD:sta ja nimettiin taas NKGB:ksi sekä Smeršiksi (smert špionam – kuolema vakoojille). Sodan aikana Stalin käytti salaisen poliisin yksiköitä rintamakarkureiden ja vihollisen kaukopartiomiesten pysäyttämiseen (ja teloittamiseen) sekä laajojen väestön pakkosiirtojen toteuttamiseen.lähde?

NKVD pani sodan aikana toimeen useita vankiteloituksia, kuten Katynin joukkomurhan. Sodan jälkeen se hallinnoi miehitetyssä Saksassa NKVD:n erikoisleirejä.

Vuonna 1946 Neuvostoliiton kansankomissariaatit nimettiin ministeriöiksi, jolloin NKGB:stä tuli valtion turvallisuusministeriö (MGB) ja NKVD:sta sisäasiainministeriö (MVD). Ne yhdistettiin jälleen 1953 Stalinin kuoltua mutta erotettiin lopullisesti 1954, jolloin ministeriön tilalle perustettiin Valtion turvallisuuskomitea KGB. Sisäministeriölle jäivät rikospoliisi, rangaistuslaitokset ja palokunnat.[4]

NKVD:n univormujen ”aselajiväri” eli arvomerkkien taustan ja lakin osien väri oli tummahko sininen. Lakin päällys oli kokonaisuudessaan tätä väriä ja siksi NKVD-miehiä kutsuttiin puhekielessä ”sinilakeiksi”.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Markku Salomaa: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 231, 323–324. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5.
  2. Stephen Weir: Maailmanhistorian huonoimmat päätökset ja ihmiset niiden takana, 2008) Suom. Veijo Kiuru. Schildts 2010. s. 138
  3. Rautkallio, Hannu: Suuri viha. Stalinin suomalaiset uhrit 1930-luvulla, s. 22–23. WSOY, 1995. ISBN 951-0-19970-2.
  4. TL's History of the Ch.K.-OGPU-NKVD-KGB (englanniksi)
  5. NKVD:n ja MVD:n päähineet Under the Red Star (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Butler, Rupert: Neuvosto-Venäjän mustat vuodet: Salainen poliisi tsaarinajoista nykypäivään. (Stalin’s instruments of terror: Cheka, OGPU, NKVD, KGB from 1917 to 1991, 2006.) Suomentanut Päivi Paju. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2008. ISBN 978-952-492-147-3.
  • Solženitsyn, Aleksandr: Vankileirien saaristo 1918-1956: Taiteellisen tutkimuksen kokeilu, kirjat 1–3. (Arhipelag GULAG). Suomentanut Esa Adrian. Tukholma, Tampere: Wahlström & Widstrand, Kustannuspiste, 1973, 1976, 1978. ISBN 91-46-12142-0, ISBN 951-95191-5-7, ISBN 951-95192-7-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]