Vjatšeslav Menžinski

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vjatšeslav Menžinski vuonna 1926.

Vjatšeslav Rudolfovitš Menžinski (puol. Wiaczesław Mienżynski; 31. elokuuta (J: 19. elokuuta) 1874 Pietari10. toukokuuta 1934 Arhangelskoje, Moskovan alue)[1][2] oli puolalaissyntyinen bolševikki, joka toimi Neuvostoliiton turvallisuuspoliisi OGPU:n johtajana vuosina 1926–1934.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menžinskin isä oli Pietarin kadettikoulun historianopettaja.[2] Menžinski valmistui juristiksi Pietarin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1898. Hän toimi jo opiskeluaikanaan vallankumouksellisessa liikkessä ja liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1902.[3] Vuoden 1905 vallankumouksen aikana hän toimitti bolševikkien sotilasjärjestön Kazarma-lehteä.[1] Menžinski vangittiin vuonna 1906, mutta hän onnistui pakenemaan ulkomaille ja asui pääasiassa Länsi-Euroopassa vuoden 1917 helmikuun vallankumoukseen asti. Tänä aikana hän kuului niin sanottuun Vpered-ryhmään, joka arvosteli bolševikkien johtoa. Palattuaan Venäjälle Menžinski osallistui lokakuun vallankumoukseen Pietarissa.[3][2] Hän oli maaliskuuhun 1918 saakka Neuvosto-Venäjän ensimmäisenä valtiovarainasioiden kansankomissaarina, aluksi virkaatekevänä, sillä tehtävään alkuaan nimetty Ivan Skvortsov-Stepanov ei pystynyt hoitamaan sitä. Menžinskin johdolla Venäjän pankkitoiminta kansallistettiin kovaotteisesti.[4][2] Hän oli vuonna 1918 lyhyen aikaa Neuvosto-Venäjän pääkonsulina Berliinissä ja vuonna 1919 Rabkrinin edustajana Ukrainassa.[1]

Menžinski vuonna 1974 julkaistussa neuvostoliittolaisessa postimerkissä.

Menžinski työskenteli syksystä 1919 alkaen turvallisuuspoliisi Tšekassa, jonka nimi vaihtui myöhemmin OGPU:ksi. Hän oli vuodesta 1923 organisaation varajohtaja ja sen ensimmäisen johtajan Feliks Dzeržinskin kuoltua vuonna 1926 Menžinski kohosi hänen seuraajakseen.[3][2] Menžinski kuului myös kommunistisen puolueen keskuskomiteaan vuosina 1927–1930.[1] Menžinskin johtajakaudella OGPU järjesti puolueen pääsihteeri Josif Stalinin toiveesta muun muassa Šahty-oikeudenkäyntinä, Teollisuuspuolueen oikeudenkäyntinä ja ”menševikkien liittokeskuksen oikeudenkäyntinä” tunnetut näytösoikeudenkäynnit sekä osallistui maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä suoritettuun kulakkien tuhoamiseen.[2] Menžinskiä on luonnehdittu hienostuneeksi ja keikarimaiseksi älyköksi. Hänen on kerrottu muun muassa suorittaneen kuulusteluja silkkisohvalla makoillen.[3]

OGPU:n valta Neuvostoliitossa kasvoi Menžinskin johtajakaudella suunnattomaksi, mutta reistailevan terveytensä vuoksi hän itse menetti otteensa päätöksentekoon ja 1920-luvun lopulta alkaen hänen alaisensa Genrih Jagoda hoiti useimmat luottamukselliset tehtävät. Menžinski kärsi muun muassa angiinasta.[3] Hän kuoli datšallaan Moskovan lähellä vuonna 1934 ja hänet haudattiin Kremlin muuriin.[2] Vuoden 1938 Moskovan kolmannessa oikeudenkäynnissä Jagoda pakotettiin tunnustamaan myrkyttäneensä Menžinskin, mutta väitettä ei ole pidetty uskottavana.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Вячеслав Рудольфович Менжинский (venäjäksi) Советской военной энциклопедии (1978), Hrono.ru. Viitattu 19.2.2017.
  2. a b c d e f g Вячеслав Рудольфович Менжинский (venäjäksi) Империя Сталина. Биографический энциклопедический словарь (K. A. Zalesski, 2000), Hrono.ru. Viitattu 19.2.2017.
  3. a b c d e f Vyacheslav Menzhinsky (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 19.2.2017.
  4. Вячеслав Рудольфович Менжинский (venäjäksi) Политические деятели России 1917. биографический словарь (A. P. Šikman, 1997), Hrono.ru. Viitattu 19.2.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]