Flygflottilj 19

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Svenska frivilligflottiljen i Finland
(F 19)
Finnish air force roundel 1934-1945 border.svg
Toiminnassa 19391940
Valtio  Suomi
Puolustushaarat ilmavoimat
Sodat ja taistelut talvisota
Vuosipäivät 12. tammikuuta
F19:n Gloster Gladiator Mk.1 Kauhavalla 30. maaliskuuta 1940 lähdössä Ruotsiin talvisodan päätyttyä.
Brittiläisvalmisteinen kevyt 1930-luvun pommituskone Hawker Hart Keski-Ruotsin ilmailumuseossa Linköpingissä Suomen ilmavoimien tunnuksin.
F19:n pääkalusto: Gloster Gladiator I
F19:n muistokivi Oulun Äimärautiolla

Flygflottilj 19 (F19) (Lentolaivue 19[1], Lentorykmentti 19) oli ruotsalainen vapaaehtoinen lento-osasto, joka osallistui Suomen talvisotaan. Yksikkö lensi Kemin Veitsiluotoon 10. tammikuuta 1940. Osastoa johti majuri Hugo Beckhammar. Laivueen kokoisen osaston vahvuus oli noin 270 henkilöä, joista kaksi oli naista. [2]

F19:n lähtöä valmisteltiin Suomessa ja Ruotsissa 8.–28. joulukuuta 1939 talvisodan alettua 30. marraskuuta. Toisessa vaiheessa rakennettiin tukikohtia 29. joulukuuta – 11. tammikuuta 1940. Tämän jälkeen F19 harjoitti taistelu- ja tiedustelutoimintaa Pohjois-Suomessa, minkä jälkeen se purettiin ja palautettiin Ruotsiin vastaamaan Ruotsin tehostuneesta valmiudesta, mikä oli seurausta Saksan hyökkäyksestä Tanskaan ja Norjaan.

Huollollisesti F19 oli Suomen sotatalouden kannalta omavarainen, koska se sai polttoaineensa, ammuksensa ja varaosansa Ruotsista.

Osastolla oli kaksitoista Gloster Gladiator I -hävittäjää sekä viisi Hawker Hart -tiedustelukonetta sekä joitain yhteistoimintakoneita. Se piti tukikohtanaan Veitsiluodon lentokenttää Kemissä ja työkenttinään Rovaniemen Olkkajärven jäälentokenttä, Hirvasjärven, Kemijärven, Oulun, Vaalan ja Posion lentokenttiä.

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 12. tammikuuta Gloster Gladiator I F:llä lentävä vänrikki Ian Iacobi ampui alas Märkäjärvellä 145 IAP:n Polikarpov I-15bis -hävittäjän. Tämä oli kaikkien aikojen ensimmäinen Ruotsin ilmavoimien lentäjän ilmavoitto. 145 IAP:n hävittäjät ampuivat alas Hawker Hart I Z:n Märkäjärvellä. Lentäjä vänrikki Fritz Färnström ja ampuja alikersantti Thure Hansson pelastuivat. Heidät löysi suomalainen partio seuraavana päivänä Räisälän kylän alueelta.[3]
  • Hawker Hart I X ja Hawker Hart I Y törmäsivät toisiinsa Märkäjärvellä viimeisen rynnäkköhyökkäyksen jälkeen Sallan eteläpuolella.[3] Y:n lentäjä luutnantti Per Sterner joutui vangiksi ja tähystäjä luutnantti Anders Zachau kuoli. X:n lentäjä vänrikki Arne Jung joutui vankeuteen, mutta ampuja ylikersantti Matti Sundsten selvisi. Sallan pataljoonan partio löysi 16. tammikuuta nääntyneen ja väsyneen Sundstenin Märkäjärven eteläpuolelta.[3] Kolme neuvostoliittolaista I-15:ä tuhottiin kentälleen.[4] Per Sterner ja Arne Jung vapautuivat sotavankeudesta toukokuussa 1940.[3]
  • Hawker Hartit onnistuivat 12. tammikuuta pommittamaan neuvostoliittolaisia marssivia rivistöjä Märkäjärvellä melko hyvin tuloksin. Parakkeja ja ajoneuvokeskityksiä oli pommitettu tuleen. Osasto kokonaisuudessaan onnistui neljän I-15-hävittäjän tuhoamisessa, joista kolme jäälle ja yksi ilmassa.
  • 17. tammikuuta neljä Gloster Gladiator -hävittäjää tiedusteli päivällä Neuvostoliiton 9. armeijan vetäytymistä Joutsijärveltä Sallan suuntaan Märkäjärven ja Sallan alueilla. Gloster Gladiator I F:llä lentänyt vänrikki Per-Johan Salwén Kuolajärvellä ja Gloster Gladiator I C:llä lentänyt vänrikki Roland Martin Märkäjärvellä ampuivat kumpikin alas yhden 145 IAP:n I-15bis-hävittäjän. Varmistus näihin kahteen ilmavoittoon saatiin vasta seuraavana päivänä suomalaisen radiotiedustelun siepattua venäläisten raportin kahden venäläiskoneen tuhoutumisesta.[5]
  • 22. tammikuuta kaksi Hart-konetta pommitti venäläisen 145. hävittäjälentorykmentin tukikohtaa Kairalassa.[6]
  • 23. tammikuuta hävittäjät partioivat Märkäjärven alueella estääkseen neuvostoliittolaisten matalahyökkäykset. Ilmataistelussa Gloster Gladiator I B putosi ja vänrikki J. Sjökvist sai surmansa.[7]

Helmikuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. helmikuuta Gloster Gladiator I F:llä lentänyt vänrikki P-J Salwén pudotti neuvostoliittolaisen SB-2-pommikoneen Rovaniemen yläpuolella.[8]
  • 4. helmikuuta rykmentin koneet suorittivat yöhyökkäyksen Sallaan.
  • 16. helmikuuta F19 sai yhden Hawker Hart -koneen lisää.[9]
  • 18. helmikuuta kaksi Hawker Hart -konetta pommitti neuvostoliittolaisten Kairalan tukikohtaa Kuolajärvellä. Kolmen seuraavan päivän aikana osasto suojasi ruotsalaisen vapaaehtoisjoukon, Svenska Frivilligkårenin, siirtoa rautateitse Kemistä Kemijärvelle.[9]
  • 20. helmikuuta Gloster Gladiator -hävittäjä tavoitti DB-3-lentueen Vaalan lähistöllä ja vaurioitti yhtä. Oulussa Gloster Gladiator I E meni ympäri laskussa vaurioituen.[9]
  • 21. helmikuuta kahden Gloster Gladiator -hävittäjän partio kohtasi Rovaniemen läheisyydessä DB-3-laivueen, josta ampuivat alas yhden ja vaurioittivat toista.[9]
  • 22. helmikuuta kaksi Hawker Hart -hävittäjää pommitti neuvostoliittolaisten ryhmityksiä Märkäjärvellä.[9]
  • 28. helmikuuta Svenska Frivilligkåren otti rintamavastuun Sallan Märkäjärvellä ja suomalaisjoukot siirrettiin Kannaksen rintamalle Viipurinlahdelle.

Maaliskuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 7. maaliskuuta Gloster Gladiator I:llä Vaalasta startannut vänrikki Einar Tehler pudotti kaksi neuvostoliittolaista SB-2-pommikonetta.[9]
  • 10. maaliskuuta Gloster Gladiator I:llä lentävä vänrikki Gideon Karlsson hyökkäsi Rovaniemen yläpuolelle lentäneitä kuutta nelimoottorista TB-3-pommikonetta vastaan. Yksi koneista vaurioitui ja joutui tekemään pakkolaskun Kemijärven itäpuolelle.[10] Pakkolaskeutuneen TB-3:n kaikista moottoreista löytyi Karlssonin ampumien luotien osumia. Rovaniemeä ei pommitettu.[3] Myöhemmin samana päivänä insinööriluutnantti Åke Hildingerin ohjaama Gloster Gladiator I D tuhoutui koelennolla syöksyen jäihin Veitsiluodossa. Lentäjä sai surmansa.
  • 11. maaliskuuta kaksi Hawker Hartia pommitti Märkäjärveä. Toinen osui polttoaineenkuljetusautoon, toinen ei löytänyt maalia.[11]

Lentokoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokone Rekisteri Tappio Voitto Voitto 2 Voitto 3 Ohjaaja Tähystäjä/Pommittaja
Gloster Gladiator I A
Gloster Gladiator I B 23.1. neuvostolentokone J. Sjöqvist
Gloster Gladiator I C 17.1. Polikarpov I-15bis
Gloster Gladiator I D 10.3. tuhoutui laskussa insinööriluutnantti Åke Hildinger
Gloster Gladiator I E 20.2. laskussa tai paloi lumimyrskyssä
Gloster Gladiator I F 12.1. Polikarpov I-15bis 17.1. Polikarpov I-15bis 1.2. SB-2
Gloster Gladiator I G
Gloster Gladiator I H
Gloster Gladiator I I 7.3. 2x SB-2 10.3. TB-3 laskeutumaan vänrikki Einar Theler/vänrikki Gideon Karlsson
Gloster Gladiator I J
Gloster Gladiator I K
Gloster Gladiator I L
Hawker Hart I M (täydennyskone)
Hawker Hart I R => N
Hawker Hart I X 12.1. törmäys Y:hyn vänrikki Arne Jung ylikersantti Matti Sundsten [3]
Hawker Hart I Y 12.1. törmäys X:ään luutnantti Per Sterner luutnantti Anders Zachau
Hawker Hart I Z 12.1. alasammuttu vänrikki F. Färnström korpraali Ture Hansson
Junkers F 13 SE-ACK/OH-SUO=>JU-120
Waco ZQC-6 SE-AHM/OH-SLA
Raab-Katzenstein RK-26 Tigerschwalbe

Lentokentät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tukikohta Aika Sijainti Kunta
Nora 17.1.1940−30.1.1940 Hirvasjärvi Kemijärvi
Nora 2 30.1.1940− Kemijoki Kemijärvi
Oskar 11.1.1940− Olkkajärvi Rovaniemi
Svea 18.1.1940− Ahola Posio
Ulrik 15.1.1940− Oulunlahti Oulu
Ulrik 2 2.3.1940− Nimisjärvi Vaala
Veitsiluoto 10.1.1940− Ajos Kemi

Lapin Lennosto ja Lapin Lennoston Kilta ovat tuoneet muistotaulut Ulrik- ja Ulrik 2- ja Veitsiluoto-tukikohtien paikoille 1990. Oskarille pystytettiin muistomerkki 12. tammikuuta 1990.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Falk, Greger: En krönika om F19 − F19:n kronikka. Tukholma: Svensk flyghistorisk förening, 1988. ISSN 0345-3413.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pentti Airio: Sallan suunnan taistelut 1939–1940
  2. http://surfcity.kund.dalnet.se/sweden_f19.htm
  3. a b c d e f g Huhtamo, Ari: Lentorykmentti 19 Talvisodassa Lapin taivaalla (PDF) (s. 6) Lapin nuija. 1/2000. Rovaniemi: Lapin reservipiirit. Viitattu 8.10.2009.
  4. Falk 1988 s. 188
  5. Falk 1988 s. 97−98
  6. Falk 1988 s. 102
  7. Falk 1988 s. 119
  8. Falk 1988 s. 121
  9. a b c d e f Falk 1988 s. 189
  10. Falk 1988 s. 129−135
  11. Falk 1988 s. 190

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]