Fiumen vapaavaltio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stato libero di Fiume
Fiumei Szabad Állam
Freistaat Fiume
19201924
Flag of the Free State of Fiume.svg  
Valtiomuoto tasavalta
Riccardo Zanella (1921-1922)
Giovanni Giuriati(1922-)
Gaetano Giardino(1923-1924)
Presidentti
Sotilasjuntta
Pääkaupunki Fiume
Virallinen kieli italia
unkari
saksa
Edeltäjä(t) Italian kuningaskunta
Seuraaja(t) Jugoslavian kuningaskunta

Fiumen vapaavaltio, toiselta nimeltään Rijekan vapaavaltio (kroatiaksi Slobodna Država Rijeka, ital. Stato libero di Fiume oli vuosina 19201924 itsenäinen vapaavaltio, joka sijaitsi Fiumessa eli nykyisessä kroatialaisessa Rijekan kaupungissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rijeka saavutti ensimmäisen kerran autonomian vuonna 1719, kun se julistettiin vapaasatamaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Kaarle VI:n määräyksellä. Arkkiherttuatar Maria Teresian valtakaudella kaupungin sai vuonna 1779 corpus separatum -aseman. Tästä aina vuoteen 1924 saakka Rijeka oli enemmän tai vähemmän autonominen alue, jolla oli valtiollisia piirteitä.

Kaupunki menetti autonomiansa vuonna 1848 jouduttuaan ban (varakuningas) Josip Jelačićin miehittämäksi, mutta sai sen takaisin vuonna 1868 liittyessään Unkarin kuningaskuntaan, jälleen corpus separatum -asemassa.

1800-luvulla kaupunkia asuttivat italialaiset, kroaatit, unkarilaiset ja muut kansat. Kansallisuusmerkinnät vaihtelivat väestönlaskennasta toiseen, koska tuolloin kansallisuus määriteltiin pääasiallisesti sen mukaan, mitä kieltä kukin puhui. Kaupungin erityisasema kahden valtakunnan välissä johti siihen, että suurimmalle osalle fiumelaisista kehittyi paikallinen identiteetti. Virallisina kielinä käytettiin unkaria ja saksaa, kun taas liikekirjeenvaihto toimitettiin italiaksi. Suurin osa perheistä käytti italian kieltä. Kaduilla käytettiin yleisesti fiumen kieltä, joka oli oikeastaan venetsian kielen murre. Kaupunkia ympäröivällä maaseudulla puhuttiin kroatian murretta.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen maailmansota ja Itävalta-Unkarin hajoaminen tekivät Rijekan asemasta kansainvälisen ongelman. Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan (myöhempi Jugoslavian kuningaskunta) sekä Italian kuningaskunnan välisen kiistan ollessa kiivaimmillaan sodan voittajavaltiot esittivät itsenäisen puskurivaltion perustamista. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson ryhtyi asiassa välittäjäksi. Hän ehdotti, että Rijeka voisi olla itsenäinen valtio ja mahdollisesti toimia Kansainliiton organisaation sijoituspaikkana.

Eteläslaavilaisen kansalliskomitean ja Italian kansallisneuvoston välinen kiista suisti kaupungin laittomuuteen, mikä johti lopulta siihen, että brittiläiset ja ranskalaiset joukot valtasivat kaupungin. Tätä hämmentävää tilannetta käytti hyväkseen italialainen runoilija Gabriele D'Annunzio, joka otti anarkofasistisen liikkeensä joukkojen voimin kaupungin hallintaansa 15 kuukaudeksi 12. syyskuuta 1919. Vuotta myöhemmin, epäonnistuttuaan neuvotteluissaan Italian hallituksen kanssa, D'Annunzio julisti voimaan Carnaron italialaisen hallinnon.

Fiumen vapaavaltio 1920-1924

12. marraskuuta 1920 Italian kuningaskunta sekä Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta allekirjoittivat Rapallon sopimuksen, jossa kumpikin osapuoli myöntyi tunnustamaan "täydellisen vapauden ja itsenäisyyden Fiumen valtiolle ja sitoutumaan sen kunnioittamiseen ikuisesti". Näin syntyi "Fiumen vapaavaltio", joka tuli olemaan itsenäisenä valtiona noin vuoden de facto ja neljä vuotta de jure. Vastaperustetun valtion tunnustivat heti Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia. Kun D'Annunzio ei suostunut hyväksymään sopimusta, Italian vakinainen armeija hääti hänen joukkonsa "Verisenä jouluna" 24.–30. joulukuuta 1920.

Huhtikuussa 1921 järjestettiin maan ensimmäiset parlamenttivaalit. Niissä olivat vastakkain autonomian kannattajat ja italialaismielinen Kansallinen liittoutuma. Autonomiapuolue, jota tukivat useimmat kroaatit, sai 6 558 ääntä, kun Kansallinen liittoutuma, joka koostui Fasistipuolueesta, Liberaalipuolueesta ja Demokraattisesta puolueesta, sai ääniä 3 443. Autonomiapuolueen johtajasta Riccardo Zanellasta tuli presidentti.

3. maaliskuuta 1922 fasistit tekivät vallankaappauksen, ja laillinen hallitus pakeni Kraljevicaan.

Tammikuussa 1924 Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta suostui Rooman sopimuksen perusteella siihen, että Italia ottaisi kaupungin hallintaansa. Tämä toteutettiin 16. maaliskuuta. Vapaavaltion pakolaishallitus piti sopimusta pätemättömänä ja ei-sitovana kansainvälisen oikeuden edessä, ja jatkoi toimintaansa.

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian antauduttua toisessa maailmansodassa Rijekan kysymys nousi taas ajankohtaiseksi. Vuonna 1944 ryhmä asukkaita julkisti "Liburnia Memorandumin", jossa esitettiin liittovaltion muodostamista Rijekan, Sušakin ja Bistrican maakunnista sekä Krkin, Cresin ja Lošinjin saarista. Pakolaishallituksen presidentti Zanella tavoitteli kuitenkin yhä vapaavaltion uudelleenperustamista.

Kommunistisen Jugoslavian viranomaiset, jotka vapauttivat kaupungin Saksan miehityksestä 3. toukokuuta 1945, torjuivat nämä hankkeet. Vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen perusteella Rijeka ja Istria liitettiin virallisesti osaksi Kroatiaa ja Jugoslaviaa.

Virtuaalinen Rijekan vapaavaltio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtuaalinen Rijekan vapaavaltio on Rijekaan (nyky-Kroatiaan) perustettu nykyaikainen mikrovaltio, joka pyrkii elvyttämään perinteet ja saamaan alkuperäisen Fiumen vapaavaltion perustetuksi uudelleen.

Suuri määrä Rijekan asukkaita lähti aikoinaan maanpakoon kansallisista tai aatteellisista syistä. He ovat perustaneet Vapaa Rijeka -kaupunkeja ympäri maailman.

Rijekan kaupungin symboli, kaksipäinen kotka, jonka käyttö oli kielletty sekä fasistisen että kommunistisen hallinnon aikana, otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1998.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]