Josip Jelačić
| Josip Jelačić | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. lokakuuta 1801 Petrovaradin, Sotilasraja |
| Kuollut | 20. toukokuuta 1859 (57 vuotta) Zagreb |
| Koulutus ja ura | |
|
|
|
Kreivi Josip Jelačić Bužimski (myös saksaksi Joseph Graf Jellachich von Bužim) (16. lokakuuta 1801 Petrovaradin, Sotilasraja – 20. toukokuuta 1859 Zagreb) oli kroatialainen upseeri ja valtiomies, joka Itävallan keisarikunnan alaisen Kroatian baanina auttoi murskaamaan unkarilaisten kapinan vuonna 1848. Häntä pidetään nykyään kroatialaisena kansallissankarina. Zagrebin keskusaukio on nimetty Jelačićin mukaan.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jelačić liittyi Itävallan armeijaan vuonna 1819 ja taisteli bosnialaisia vastaan vuonna 1845. Hänet nimitettiin Kroatian baaniksi maaliskuussa 1848 kroaattien anomuksesta, ja keisari ylensi hänet samalla kenraaliluutnantiksi, kun nationalistit olivat ottamassa Unkaria haltuunsa. Hän miehitti välittömästi Kroatian suurimman sataman Rijekan. Baanina Jelačić tuki uskollisesti Habsburgien monarkiaa eteläslaavilaista nationalismia korostamalla ja unkarilaisten valtaannousua vastustamalla. Samalla Jelačić torjui Ljudevit Gajin kannattaman itsenäistymisliikkeen illyrismin. Vaikka hänen separatistiset toimenpiteensä aiheuttivat aluksi epäluottamusta Itävallan keisarillisessa hovissa, niiden todellinen tavoite eli unkarilaisen nationalismin vastustaminen, tunnustettiin pian, ja Unkarin vallankumouksen väkivaltaisempien voimien noustua valtaan hänet palkittiin keisarikunnan yhtenäisyyden huomattavimpana puolestapuhujana. Hänen vaatimuksestaan Kroatian valtiopäivät julisti Kroatian itsenäiseksi Unkarin nationalistisesta hallituksesta. Itävallan hallitus kuitenkin tuomitsi tämän separatismin, ja 19. kesäkuuta Jelačić erotettiin virastaan. Kun keisarillinen hallitus sai voittoja Unkarin nationalisteja vastaan, keisari Ferdinand palautti hänet virkaansa.[1][3]
Syyskuussa 1848 Jelačić johti keisarilliset joukot Unkariin ja ylitti Dravan 40 000 kroaatin johdossa. Budan taistelun jälkeen hän solmi unkarilaisten kanssa kolmen päivän aselevon, jotta hän voisi avustaa marsalkka Alfred zu Windischgrätzia Wienin vallankumouksen kukistamisessa. Lokakuussa 1848 Schwechatissa hän kukisti Unkarin kansallismielisten joukkojen johtajan Artúr Görgeyn, mikä vaikutti suuresti vallankumouksen kukistamiseen. Talvella 1848–1849 hän johti Windischgrätzin alaisuudessa Itävallan joukkojen oikeaa siipeä, valloitti Mosonmagyaróvárin ja Győrin ja kukisti unkarilaiset Mórissa. Budan takaisinvaltauksen jälkeen hänet nimitettiin eteläisen armeijan ylipäälliköksi. Aluksi hän saavutti jonkin verran menestystä Józef Bemiä vastaan, mutta 14. heinäkuuta 1849 unkarilaiset löivät hänet Kishegyesin luona ja ajoivat hänet Tonavan yli. Hän ei osallistunut sodan loppuosaan, vaan palasi Zagrebiin hallinnoimaan Kroatiaa. Vuonna 1853 hänet nimitettiin Montenegroa vastaan lähetetyn armeijan ylipäälliköksi, ja vuonna 1855 hänestä tehtiin kreivi. Hänen muistelmansa julkaistiin Wienissä vuonna 1851.[1][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Jelačić, Josip Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 19.4.2023.
- ↑ Ban Jelačić Square izi.TRAVEL. 2023. Viitattu 19.4.2023.
- ↑ a b Jelačić, Josip Encyclopedia Britannica. 2023. Viitattu 19.4.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Josip Jelačić Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
