Vapaasatama

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vapaasatama (porto franco) on satama tai sen osa, joka käsittää maa- ja merialueen. Se on erotettu siihen liittyvän maan tullialueesta, ja se on samassa asemassa kuin ulkomaat. Vapaasatamassa maahantuotuja tavaroita voi purkaa, varastoida, pakata uudelleen ja luvan perusteella jalostaakin[1] sekä myös viedä edelleen muihin maihin ilman tullikäsittelyä. Vapaasataman tarkoitus on edistää kauttakulkuliikennettä ja -kauppaa.[2]

Vapaasatamajärjestelmä syntyi Italiassa 1500-luvulta alkaen. Livorno oli historian ensimmäinen vapaasatama 1547. Sitä seurasivat Genova (1596), Napoli (1633) ja Venetsia (1661). Marseille perustettiin Ranskan vapaasatamaksi vuonna 1669, mutta kansalliskokous (1792–1795) lakautti sen.

Suomen ainut vapaasatama on Hanko. Ruotsissa vapaasatamia olivat Tukholma (v:een 1995), Göteborg ja Malmö. Tanskassa on vielä Kööpenhamina. Baltiassa Riika, Ventspils ja Klaipeda. Saksassa vapaasatamia (Freihafen) ovat Bremerhaven, Cuxhaven, Deggendorf, Duisburg ja Hampuri. Muita tunnettuja vapaasatamia Euroopassa ovat esimerkiksi Barcelonan, Triesten ja Giurgiuleștin vapaasatamat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vapaasatama, Taloussanomat
  2. WSOY Iso tietosanakirja 10, s. 139, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.