Finlandia-hymni
Finlandia-hymni on Jean Sibeliuksen vuosina 1899 ja 1900 orkesterille säveltämän Finlandia-sävelrunon osa. Sibelius sovitti myöhemmin hymnin erilliseksi teokseksi kuorolle (op. 26 ja op. 113 no. 12). Laulettuna esitettävän kappaleen nykyään käytössä olevat sanat kirjoitti V. A. Koskenniemi.
Sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sibelius ei alun perin tarkoittanut Finlandiaa laulettavaksi. Hymniin tehtiin kuitenkin alusta asti sanoituksia, eikä Sibelius katsonut voivansa sitä tai teoksen laulamista estää.[1]
Ensimmäisen, käytännössä tuntemattomaksi jääneen sanoituksen hymniin laati Jalmari Finne, joka lähetti sen 23. syyskuuta 1907 nimettömänä kirjeenä Sibeliukselle ja Heikki Klemetille.[2]
Amerikansuomalainen toimittaja ja musiikkimies Yrjö Sjöblom kirjoitti hymniin sanat New Yorkissa vuonna 1919, ja amerikansuomalaiset kuorot esittivät sitten hymniä Sjöblomin sanoituksilla.[3]
Tenori Wäinö Solan tehtyä oman sanoituksensa vuonna 1937 Sibelius taipui sovittamaan Finlandia-hymnin mieskuorolle. Sekä Sola että Sibelius olivat vapaamuurareita ja teoksen ensiesitys oli Helsingissä Pyhä Johannes -loosissa 21. huhtikuuta 1938.[1] Vapaamuurarillisissa tilaisuuksissa hymni lauletaan edelleen yleensä Solan sanoin. Tämä ensimmäinen kuorosovitus sisältyy viimeisenä osana Sibeliuksen opukseen nro 113, Vapaamuurarirituaalimusiikkia.
Mieskuoro Laulu-Miehet tilasi vuonna 1940 sanoituksen runoilija V. A. Koskenniemeltä ja tämä kirjoitti nykyään yleisesti käytössä olevat sanat. Sibelius hyväksyi myös tämän version.[1] Sen ensiesitys oli Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalissa Martti Turusen johdolla 7. joulukuuta 1940.[4] Sibelius sovitti kappaleen vielä erikseen sekakuorolle vuonna 1948.[1] Koskenniemen sanat heijastelevat sävellyksen alkuperäistä suomalaiskansallista henkeä sortovallan vastaisessa taistelussa. Joel Rundt sanoitti hymnin ruotsiksi.
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matti Hyökki esitti vuonna 2003 väitöskirjatutkimuksessaan, että Sibelius olisi lainannut Finlandia-hymnin alkutahtien sävelkulun ja soinnutuksen käytännössä suoraan Emil Genetzin vuonna 1881 säveltämästä isänmaallisesta kuorolaulusta Herää Suomi!. Tämä laulu oli tuohon aikaan hyvin tunnettu, joten Hyökin mukaan lainaus lienee ollut tietoinen ele, vaikka Sibelius ei sitä koskaan missään yhteydessä myöntänyt.[5]
Asema Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallisen symboliarvonsa vuoksi Finlandia-hymniä ehdotetaan aika ajoin Suomen kansallislauluksi Maamme-laulun tilalle.[5][6][7]
Käyttö elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finlandia-hymni soi musiikkina muun muassa Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa Tuntematon sotilas (1955). Anssi Tikanmäki orkestereineen teki hymnistä elokuvaan Arvottomat (1982) rock-tyyppisen instrumentaaliversion, jonka yhtye on myös levyttänyt.
Virtenä ”Be Still, My Soul” (alun perin saksankielinen Katharina von Schlegelin sanoitus Stille meine Wille, dein Jesus hilft siegen) hymni soi elokuvan The Awakening (2011) taustalla kahdessa kohtauksessa sekä tv-sarjassa Bletchelyn nelikko: San Francisco (The Bletchley Circle: San Fransisco, 2018) ensimmäisen kauden toisessa jaksossa ”Valvojaiset” (Wake).lähde?
Käyttö muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finlandia-hymni valittiin afrikkalaisen, Nigeriasta 1967 irtautuneen Biafran valtion kansallislauluksi nimellä ”Land of the Rising Sun”[8]. Verisen sisällissodan ja katastrofaalisen nälänhädän jälkeen Nigeria valtasi Biafran takaisin vuonna 1970. Melodiaan on kirjoitettu myös uusia sanoja ja sitä käytetään virsien ”Be Still, My Soul” ja ”This Is My Song” sävelenä. Myös Islannin kirkon virsikirjassa Finlandian sävelmä esiintyy virsisävelmänä (virret 13 ”Þú Guð ert mikill annað allt er smátt”, teksti Sigurjón Guðjónsson ja 304 ”Vér treystum því, sem hönd Guðs hefur skrá”, jonka on kirjoittanut Tómas Guðmundsson)[9]. Kapellimestari Leopold Stokowski tiettävästi ehdotti melodiaa koko maailman kansallislauluksi[1].
Peter, Paul and Mary ja Joan Baez tekivät Finlandia-hymnistä rauhanlaulun A song of peace.[10] Wigwam-yhtye soitti Finlandia-hymniä konserteissaan vuosina 1972–1974. Teoksen konserttitallenne vuodelta 1972 on julkaistu yhtyeen albumin Fairyport vuoden 2003 painoksella.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Finlandia Sibelius.fi.
- Miten Sibeliuksen Finlandia-hymnin kuoroversio sai nykyisen muotonsa? (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Finlandia Sibelius.fi. Viitattu 27.11.2011.
- ↑ Helmi Krohn: Ystäviäni kirjeittensä valossa. Otava 1945.
- ↑ Kuka kirjoittikaan Finlandia-hymniin sanat?, Kaleva 3.10.2007
- ↑ Häyrynen Antti: Laulu-Miesten vuosisata SKS 2014.
- ↑ a b Finlandian alkutahdit ovat kopio Kaleva. 2.12.2003. Viitattu 26.5.2016.
- ↑ Sirén, Vesa: Finlandia kansallislauluksi? – Kansalaisaloite hämmentää Sibeliuksen sukua Helsingin Sanomat. 9.12.2014. Viitattu 27.5.2016.
- ↑ Lassila, Anni: Kokoomus haluaa vaihtaa Maamme-laulun Finlandiaan – äänestä omaa suosikkiasi Helsingin Sanomat. 27.5.2016. Viitattu 27.5.2016.
- ↑ American Idol -tähti veti Finlandiaa! MTV3. 4.6.2008. Viitattu 11.4.2010.
- ↑ Sálmabók íslensku kirkjunnar. Reykjavík: Skálholtsútgáfan i úmboði kirjuráðs. ISBN 9979-826-77-0., 1997.
- ↑ Hautala, Harri: Sointi, joka herätti Suomen. Aamulehti, 6.12.2017, s. B27.