Félicité (saari)
Félicité on yksi Seychellien saarista. Saaren pinta-ala on 268 hehtaaria ja se on Seychellien graniittisista saarista kuudenneksi suurin. Félicitén saari on lähes asumaton ja lähin merkittävämpi asuttu saari La Digue sijaitsee 3,2 kilometrin päässä. Praslinin saari sijaitsee puolestaan 8,6 kilometrin päässä. Félicitéllä toimii pieni matkailukeskus.[1]
Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pinnanmuodot, kallioperä ja maaperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Félicitén korkein kohta on 231,5 metriä merenpinnan yläpuolella, joskin suurin osa saaresta on alle 100 metrin korkeudessa. Pinnanmuodoiltaan saari on suurelta osin kallioinen ja kivikkoinen. Saaren pohjois- ja itäosassa on pienet, alavat tasangot, jotka koostuvat kalkkisedimenteistä sekä osittain marskimaasta ja jokien kasaamasta aineksesta. Saaren kallioalueilla maa-ainesta on vain kivien väleissä ja raoissa, vaikka ainakin puolet kallioalueesta on punaiseksi lateriittimaannokseksi kerrostuneen maa-aineksen peitossa. Félicitén kallioperä on samankaltaista punaharmaata graniittia kuin Praslinin saaren kallioperä. Félicitén saarella ei ole pysyviä vesistöjä, mutta lyhytikäisiä jokia esiintyy.[1]
Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Félicitén kasvillisuus koostuu pääasiassa mäkien metsistä, joissa kasvaa runsaasti luontaisia kasvilajeja. Muita kasvillisuustyyppejä ovat pensastot, jotka koostuvat pääasiassa saarelle tuodusta kultaluumusta, sekä kalliot, joilla kasvaa monia endeemisiä lajeja, joskin kultaluumut ovat vallanneet niiltä alaa monin paikoin. Saaren vanhat kookospalmu- ja hedelmäpuuviljelmät ovat nykyisin suurelta osin hylättyjä lukuun ottamatta matkailukeskuksen ympäristön kookospalmuja. Kookospalmut uusiutuvat ja leviävät nykyisin vieraslajeina saaren rannikkokaistaleilla.[1]
Félicitéllä on raportoitu kasvavan 187 eri kasvilajia. Niistä 11 on saniaisia, 175 koppisiemenisiä ja yksi paljassiemeninen kasvi, joka tosin on viljelyperäinen. Koppisiemenisistä muualta tuotuja lajeja on 86 ja luontaisia lajeja on 73, joista 23 on endeemisiä. Endeemisten lajien varsin suuri määrä heijastelee Félicitén pinnanmuotoja sekä historiaa. 1800- ja 1900-luvuilla osia saaresta oli metsänsuojelualuetta, minkä lisäksi saaren koko ja tiettyjen alueiden vaikeapääsyisyys auttoivat endeemisiä lajeja selviämään saarella maatalouden levittäytymisestä huolimatta. Tosin Seychelleillä endeeminen seychellienpalmu on tuotu saarelle muualta, mutta se on kuitenkin pystynyt vakiintumaan saarelle. Félicitéllä kasvavista muualta tuoduista 86 lajista 13 on voimakkaasti leviäviä vieraslajeja. Niistä runsaimpia ovat kultaluumu sekä ceyloninkaneli, joka on yksi yleisimmistä ja laajimmalle levinneistä puuvartisista vieraslajeista Seychelleillä. Kasvilajeista noin 23 lajia on koristekasveja, joista suurin osa on tuotu saarelle varsin hiljattain ja kasvaa hotellirakennusten ympäristössä.[1]
Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Selkärangattomista eläimistä Félicitéllä tavataan muun muassa muurahaisia, pihtihäntäisiä, perhosia, nilviäisiä, termiittejä, kaksisiipisiä ja pistiäisiä. Muurahaisista yleisin on Anoplolepis gracilipes, joka on levinnyt Seychelleille 1960-luvun alussa ja vuonna 1994 se oli levinnyt noin 60 % Félicitén saaresta.[1]
Matelijoita saarella on havaittu kahdeksan lajia, joista neljä oli gekkoliskoja, kaksi skinkkejä, yksi kilpikonna ja yksi käärme. Näistä havaituista lajeista gekkoliskot sekä skinkit olivat kotoperäisiä ja kilpikonna (aldabranjättiläiskilpikonna) sekä käärme (Indotyphlops braminus -sokkokäärme) muualta tuotuja lajeja. Havaittujen matelijoiden lisäksi saarella saattaa kuitenkin elää muitakin matelijalajeja. 1700-luvun lopulla saarella esiintyi luultavasti vielä luontaisia jättiläiskilpikonnia, mutta ne ovat hävinneet saarelta ennen vuotta 1875. Saarella ei myöskään ole havaittu kumpaakaan kahdesta Seychelleillä endeemisestä käärmelajista, vaikka Félicitén koko ja luonto huomioiden saari voisi olla niille sopivaa elinympäristöä. Maalla elävien matelijoiden lisäksi ainakin yksi merikilpikonnalaji pesii saarella.[1]
Félicitéllä on tavattu 12 Seychelleillä endeemistä lintulajia, joskin kymmenen niistä on nykyisin hävinnyt saarelta. Kahdesta saarella edelleen esiintyvästä endeemisestä lintulajista seychellienmedestäjä on hyvin yleinen ja seychelliensinikyyhky yleinen. Vuonna 2002 julkaistussa kartoituksessa saarella kuitenkin havaittiin endeemisistä lintulajeista mahdollisesti myös seychellienpöllönen ja seychellienparatiisimonarkki. Maa-alueilla elävien lintujen lisäksi Félicitéltä on havaittu kolme merilintua, joista kaksi todennäköisesti pesii saarella.[1]
Nisäkkäitä Félicitéllä havaittiin vuonna 2002 julkaistussa kartoituksessa neljä lajia, joista yksi oli Seychelleillä endeeminen hedelmälepakkolaji (seychellienlekko) ja loput kolme ihmisten mukana tulleita eläimiä (koira, kissa ja mustarotta). Aiemmin saarella eli myös nautoja, mutta ne on hävitetty saarelta 1980-luvun lopulla tai 1990-luvun alussa.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saaren on arveltu olevan aikoinaan varsin kuiva ja hedelmätön saari. Vuonna 1768 Marion Dufresnen johtama tutkimusretkikunta vieraili saarella. Seychellien pysyvän asuttamisen jälkeen Félicitén saaresta tuli yksityinen tila. 1800-luvulla tila kuitenkin hylättiin ja saari liitettiin Mauritiukselta johdetun siirtomaahallinnon alaisuuteen ennen vuotta 1866. Edward Newton vieraili Félicitéllä vuonna 1866 ja tuolloin saarelle oli jo levinnyt ihmisten mukana kissoja sekä rottia. Saari oli tuolloin vuokrattu pienviljelijöille, joita siirtomaahallinto valvoi. Vuonna 1895 saari vuokrattiin 30-vuotisella vuokrasopimuksella Harold Batylle, joka perusti saarelle kookospalmuviljelmän. Kolme vuotta myöhemmin Baty kirjoitti siirtomaahallinnolle saarella tuotettavan 30000 kookospähkinää kuukaudessa, minkä lisäksi hän oli alkanut viljellä saarella muitakin hyötykasveja, kuten mausteneilikkaa, parakautsupuita, madagaskarinkairapalmuja ja ryytipippuria. Kahvin viljely ei Batyn mukaan ollut kuitenkaan onnistunut.[1]
Vuonna 1908 Félicitéllä oli jäljellä enää noin 60 hehtaaria luontaista metsää. Vuonna 1910 saaren vuokralaiset saivat kuitenkin hakata osan metsäalueesta siirtomaahallinnon pitäessä kuitenkin oikeutensa puutavaraan. Hakatulle alueelle istutettiin myöhemmin kookospalmuja. Vuosina 1921–1924 siirtomaahallinto hakkasi itse osan öljypallopuumetsästä. Vuonna 1923 osa vuokralaisten työntekijöistä hakkasi puita luvatta siirtomaahallinnon suojametsäalueelta, minkä takia osa heistä siirrettiin muille Seychellien saarille ja osa Mauritiukselle.[1]
1930-luvulla vuokralainen Louis Bessin toi saarelle vuohia, jotka saivat elää ja laiduntaa saarella vapaasti. Vuonna 1934 maataloustoimen johtaja P. R. Dupont vieraili Félicitéllä ja huomasi, että saarelle jäljelle jääneet luontaiset metsät olivat varsin kärsineitä, ja niinpä ne kaadettiin. Vuoteen 1959 mennessä koko saarelle oli istutettu metsien tilalle kookospalmuja, joskin joitain muitakin puita oli säilynyt vielä elossa. Sittemmin myös saarelle 1930-luvulla tuotuja kotieläimiä on vähennetty ja vuonna 1984 saarella oli 33 eläintä.[1]
Nykyisin saarella on pieni ja korkeatasoinen matkailukeskus, jonka noin kymmenen työntekijää asuvat paikalla pysyvästi. Matkailukeskus sijaitsee saaren koillisosan pienellä tasankoalueella ja monet vanhat saaren viljelyaikojen rakennukset ovat nykyisin hylättyjä. Saarella kerätään nykyisinkin vielä hieman kookospähkinöitä erityisesti matkailukeskuksen ympärillä kasvavista kookospalmuista, mutta muuten saaren vanhat viljelmät on pääasiassa hylätty.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Félicité (saari) Wikimedia Commonsissa
