Siirry sisältöön

Eppu Nuotio

Wikipediasta
Eppu Nuotio
Eppu Nuotio Helsingin kirjamessuilla 2011.
Eppu Nuotio Helsingin kirjamessuilla 2011.
Henkilötiedot
Koko nimi Eija-Riitta Nuotio
Syntynyt13. helmikuuta 1962 (ikä 63)
Iisalmi
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, näyttelijä
Puoliso Kurt Nuotio
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Eija-Riitta ”Eppu” Nuotio (o.s. Silvennoinen,[1] ent. Rantanen, s. 13. helmikuuta 1962 Iisalmi[2]) on suomalainen kirjailija ja näyttelijä. Hän työskentelee myös ilmaisutaidon opettajana, suomentajana, ohjaajana ja näytelmäkirjailijana.

Nuotion kirjallinen tuotanto sisältää lastenkirjoja, tv-ohjelmia, kuunnelmia, näytelmiä, musikaaleja, konserttikäsikirjoituksia ja romaaneja. Hänen aikuisille suunnattua tuotantoaan ovat esimerkiksi Varkaus-sarja ja toimittaja Pii Marinista kertovat jännitysromaanit. Nuotio on kirjoittanut myös kolumneja ja jatkokertomuksia eri lehtiin. Hän on ollut vuodesta 2002 alkaen Unicefin hyvän tahdon lähettiläs.[3] Nuotio on osuuskuntamuotoisen Crime Time -kustantamon perustajajäsen.lähde?

Nuotio on näytellyt muun muassa teattereissa ja televisiosarjoissa Tuliportaat (1998), Kesäkerttu (1998–1999) ja Sisaret (2003).

Eppu Nuotio Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2007.

Nuotio valmistui ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta 1981. Hän työskenteli Rauman Kaupunginteatterissa 1981 ja Jyväskylän kaupunginteatterissa 1988–1992.[4] Hän näytteli vuonna 1985 ilmestyneessä Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas -elokuvassa lotta Kotilaista. Lisäksi hän on näytellyt muun muassa käsikirjoittamassaan sarjassa Sisaret (2003) ja draamasarjassa Tuliportaat. Vuosina 1998 ja 1999 Nuotio esiintyi televisiossa sanavalmiina tähtitoimittaja Kerttu Ströminä viihdesarjassa Kesäkerttu ja haastatteli ihmisiä eri aloilta pilke silmäkulmassa.

Nuotion kirjallinen tuotanto ulottuu romaaneista musiikkivideoiden ja konserttien käsikirjoituksiin.

Lasten- ja nuortenkirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 Nuotion lastenkirja Etsivätoimisto Jalka & Lamppu ja ihmeellinen tapaus oli Finlandia Junior -palkintoehdokkaana.[5]

Nuotio on tehnyt paljon yhteistyötä Tuutikki Tolosen kanssa. Vuonna 2005 he dramatisoivat Oulun kaupunginteatteriin lastennäytelmän Mestaritontun seikkailut Aili Somersalon samannimisen kirjan pohjalta.[6] He ovat kirjoittaneet nuortenkirjat Unienvaihtaja (2005) ja Kuunsulka (2006), monikulttuurisen ja -kielisen Pensionaatti Onnela -sarjan sekä kaksi Sari Airolan kuvittamaa, pienestä Leonardo-pojasta kertovaa kirjaa, Leonardo Leijonavauva (2008) ja Leonardon työt (2009).

Vuonna 2010 Nuotio sai Otavan kirjasäätiön Kaarina Helakisa -palkinnon monipuolisesta työstä lasten- ja nuortenkirjailijana.[7]

Varkaus-sarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuotion vuosina 2003–2005 ilmestynyt kolmiosainen Varkaus-sarja kertoo Annukka Lehmuksesta, joka on syntynyt samana päivänä, kun Marilyn Monroe kuolee. Ensimmäinen osa, Peiton paikka (2003), käsittelee Annukan lapsuutta 1960-luvun Varkaudessa. Toinen osa, Neitsytmatka (2004), keskittyy Annukan teinivuosiin. Viimeinen osa, Onnellinen loppu (2005), kertoo Annukan elämästä neljänkympin kriisin varjossa 2000-luvun alun Helsingissä.

Pii Marin -kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Nuotio debytoi jännityskirjailijana romaanilla Musta. Siinä lounaissuomalaiseen pikkukaupunkiin muuttanut tummaihoinen naistoimittaja Pii Marin seikkailee sarjamurhaajan jäljillä. Teoksia on verrattu Leena Lehtolaisen ja Liza Marklundin tuotantoon.[4]

Kuusiosaisen sarjan muut osat ovat Kosto (2007), Maksu (2008), Varjo (2009), Paine (2010) ja keväällä 2011 ilmestynyt sarjan päättävä Loppu. Toisessa osassa liikutaan tositelevision maailmassa ja kolmannessa selvitetään lapsenryöstöä ja Kirkkonummen metsissä tapahtunutta pahoinpitelyä. Neljännen osan tapahtumat käynnistyvät kun nuori musliminainen löydetään surmattuna hääpuvussaan ja sarjan viidennessä osassa käsitellään piinaavaa parisuhdetta. Sarjan viimeisessä osassa Henna ja Mikko ostavat unelmiensa talon, joka osoittautuu homepesäkkeeksi. Kun kauppiasta aletaan etsiä, hänen huomataan kadonneen jäljettömiin.

Nuotio on kirjoittanut yhteistyössä Tiina Brännaren kanssa musikaalit kuten Marilyn, Delilah, Liz ja Huone 112, jotka on käännetty englanniksi ja saksaksi. Heitä edustaa suuri saksalainen teatteriagentuuri Gallissas.[1]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuotio on naimisissa muusikko ja ohjaaja Kurt Nuotion kanssa. Heillä on kolme lasta.[4] Perhepiiriin kuuluvat myös Kurt Nuotion aikuiset pojat. Nuotiot asuivat pitkään Kemiönsaaren kunnassa Hiittisten saaristossa, josta muuttivat 2014 Berliiniin.[8] Vuonna 2019 he muuttivat takaisin Suomeen.[9]

Etsivätoimisto Jalka & Lamppu (kuvittanut Liisa Kallio)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Etsivätoimisto Jalka & Lamppu ja ihmeellinen tapaus, Tammi 1997 (ISBN 951-31-1062-1)
  • Etsivätoimisto Jalka & Lamppu ja kadonnut enkeli, Tammi 2000 (ISBN 951-31-1803-7)
  • Etsivätoimisto Jalka & Lamppu ja kuuluisat kultarahat, Tammi 2004

Villilä-sarja (julkaistu Kirjava Kukko -sarjassa, kuvittanut Katri Kirkkopelto)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kingi-sarja (kuvittanut Katri Kirkkopelto)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Koko saaren kingi, Otava 2007 (ISBN 978-951-1-21729-9)
  • Kingi kalassa, Otava 2008
  • Kingi karkuteillä, Otava 2009
  • Kingi ja ponteva pentu, Otava 2010
  • Kingi ja kaverit, Otava 2011
  • Kingi ja joulujen joulu, Otava 2012

Pensionaatti Onnela -sarja (yhdessä Tuutikki Tolosen kanssa)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Delfinan matka-arkku, Otava 2007
  • Täytettyjen tomaattien talvi, Otava 2008
  • Kaukaisten rakkauksien kirja, Otava 2010
  • Delfinan kellokesä, Otava 2011
  • Taikurin poika, Otava 2013

Tämä vai tuo? (kuvittanut Aino Louhi)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Viljan syntymäpäivät, Bazar 2015 (ISBN 978-952-2-79213-6)
  • Matkakuumetta, Bazar 2016
  • Toripäivä, Bazar 2017
  • Metsäretki, Bazar 2019

Typy (yhdessä Sanna Iston kanssa, kuvittanut Sari Airola)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Typy ja topakka tonttu, Bazar 2015
  • Typy ja muriseva mörkö, Bazar 2016
  • Typy ja kelju keiju, Bazar 2017
  • Typy ja paukutteleva peikko, Bazar 2018
  • Typy ja nokkela noita, Bazar 2020

Pikkusaari-sarja (kuvittanut Saara Vallineva)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä, Bazar 2018
  • Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi, Bazar 2019
  • Paola Pääsky ja kadonnut soittorasia, Bazar 2020

OHO-sarja (kuvittanut Liisa Kallio)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Oho, miten hyvää!, WSOY 2021
  • Oho, miten taitavasti!, WSOY 2021
  • Oho, mitä tapahtuu?, WSOY 2022
  • Oho, nyt harmittaa!, WSOY 2023

Nuortenkirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venla T (yhdessä Anna Nuotion kanssa)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Venla T:n rakkaudet, Otava 2014 (ISBN 978-951-1-27935-8)
  • Venla T:n se ainoa oikea, Otava 2015
  • Ihana Venla T, Otava 2016

Varkaus-sarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pii Marin -romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ellen Lähteen tutkimuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raakel Oksa ratkaisee

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellit novellikokoelmissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pidä huoli tavaroistasi, novellikokoelmassa Etsijät: Novelleja nuorille, Tammi 2011
  • Tykki, CrimeTime 2011
  • Paketti, novellikokoelmassa Taksi – 14 dekkaria kumijalasta, CrimeTime 2012
  • Kylmä rakastaja, novellikokoelmassa Rikospaikka Pasila, CrimeTime 2012
  • Rikospaikka Tampere – 16 novellia, CrimeTime 2016
  • Illallinen kahdelle, novellikokoelmassa Kill Your Darlings: 10 tapaa murhata ystävä, CrimeTime 2025

Sadut satukokoelmissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ei höyheniä, satukokoelmassa Vuosituhannen sadut, Ulkoasiainministeriö 2007
  • Romuvuori, satukokoelmassa Vuosituhannen sadut, Ulkoasiainministeriö 2007
  • Käpsäkkä, satukokoelmassa Unten maille, WSOY 2007

Käsikirjoittajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[2]

  1. a b Eppu Nuotio gallissas-verlag.de. Gallissas. Viitattu 30.6.2023. (saksaksi)
  2. a b Eppu Nuotio elonet.fi. Elonetissä. Viitattu 30.6.2023.
  3. Suomen UNICEFin hyvän tahdon lähettiläät unicef.fi. Unicef. Viitattu 30.6.2023.
  4. a b c Eppu Nuotio otava.fi. Otava. Viitattu 1.1.2015.
  5. Aiemmat voittajat kirjasaatio.fi. Suomen Kirjasäätiö. Viitattu 30.6.2023.
  6. Nuotio, Eppu Kirjasampo.fi. Viitattu 1.1.2015.
  7. Otava palkitsi Nuotion ja Päkkilän TS.fi. 30.3.2010. Viitattu 30.6.2023.
  8. Aatela, Eija: ”Berliinissä vietämme kuherruskuukautta”, Oma Aika 3/2014 s. 6–14.
  9. Talvitie, Liisa: Eppu ja Kurt Nuotio muuttivat Suomeen Apu.fi. 27.7.2020. Viitattu 30.6.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]