Epikharmos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Epikharmos
Ἐπίχαρμος
Epikharmos, kuvitelma vuodelta 1828.
Epikharmos, kuvitelma vuodelta 1828.
Henkilötiedot
Syntynytn. 540 eaa.
Kos
Kuollutn. 450/443 eaa.
Ammatti näytelmäkirjailija, filosofi
Kirjailija
Tuotannon kielimuinaiskreikka (klassinen)
Aikakausi klassinen kausi
Tyylilajit komedia
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Epikharmos (m.kreik. Ἐπίχαρμος ὁ Κῷος, Epikharmos ho Kōos, lat. Epicharmus; n. 540450/443 eaa.) oli antiikin kreikkalainen komediakirjailija, joka luetaan usein myös pythagoralaisten esisokraattisten filosofien joukkoon. Hän oli sisilialaisen tai doorilaisen komedian merkittävin edustaja.[1]

Epikharmoksen komediat sisälsivät filosofisia aineksia. Hänen maineensa pythagoralaisena filosofina on kuitenkin myöhempää perua, ja se on saattanut saada alkunsa juuri komedioiden sisällöstä. Hänen nimiinsä laitetut filosofiset teokset on todennäköisesti kirjoittanut joku muu. Ne käsittelevät luontoa ja lääketiedettä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epikharmos oli kotoisin Kosin saarelta. Antiikin lähteet ajoittavat hänen syntymänsä 60. olympiadiin eli vuoteen 540 eaa. Hänen isänsä oli asklepiadeihin kuulunut lääkäri Helothales (tai Elothales), jonka sanotaan olleen Pythagoraan tuttavia. Epikharmos vaikuttaa itsekin harjoittaneen jonkun aikaa lääketiedettä, samoin kuin hänen veljensä.[1]

Epikharmos muutti jossakin vaiheessa Megara Hyblaiaan Sisiliaan. Eräiden lähteiden mukaan tämä olisi tapahtunut jo hyvin varhain lapsena, toisten mukaan vasta paljon myöhemmin mutta ennen vuotta 484 eaa. Kyseisenä vuonna (tai 483 eaa.) Gelon tuhosi kaupungin, ja Epikharmos muutti muiden megaralaisten tavoin Syrakusaan. Hän vietti lopun elämäänsä siellä Hieronin hovissa. Hovissa toimi samaan aikaan myös muun muassa tragediakirjailija Aiskhylos, jolla oli vaikutusta hänen kirjailijantoimeensa.[1]

Epikharmoksen arvellaan saaneen komediavaikutteensa Megara Hyblaiassa. Se oli nimittäin Megaran siirtokunta, ja kyseisen kaupungin asukkaat kiistelivät ateenalaisten kanssa siitä, kummasta komedia oli peräisin, sillä vanhan attikalaisen komedian perustajana pidetty Susarion oli kotoisin Megaran puolelta. Megarassa tunnettiin omanlaisensa komedian muoto viimeistään 500-luvun eaa. alkupuolella. Se saattoi olla luonteeltaan enemmän lyyristä kuin dramaattista. Tällaiseen komediaan Epikharmos ilmeisesti tutustui Sisilian Megara Hyblaiassa. Hänen sanotaan antaneen sille uuden muodon yhdessä Formiksen kanssa.[1]

On epäselvää, missä vaiheessa Epikharmos tarkkaan ottaen alkoi kirjoittaa komedioita. Aristoteleen (tai hänen tekstiään myöhemmin toimittaneen) mukaan Epikharmos olisi elänyt jo ”kauan ennen” Khionidestä (toimi n. 487–460 eaa.).[1][2] Teoksen Komediasta anonyymin kirjoittajan mukaan hän kirjoitti kuitenkin 73. olympiadin eli vuoden 488 eaa. aikoihin. Tämän kanssa sopii yhteen se, että Sudan mukaan hän kirjoitti kuusi vuotta ennen persialaissotaa. Näin vaikuttaa siltä, että Epikharmos oli jo suhteellisen iäkäs aloittaessaan toimensa komediakirjailijana. Tämä sopii hyvin yhteen hänen näytelmiensä filosofisen luonteen kanssa. Ainoa Epikharmoksen näytelmä, joka voidaan ajoittaa tarkasti, on Saaret (Nāsoi) vuonna 477 eaa.[1]

Näin Epikharmoksen elämä voidaan ilmeisesti jakaa kahteen vaiheeseen: ensimmäinen vaihe Megara Hyblaiassa, jolloin hän opiskeli filosofiaa ja luonnontieteitä, vuoteen 484 eaa. saakka, sekä tätä seurannut toinen vaihe, jolloin hän toimi komediakirjailijana Syrakusassa. Jossakin vaiheessa Epikharmos opiskeli ilmeisesti filosofiaa Pythagoraan oppilaana.[1]

Epikharmos kuoli Syrakusassa 90-vuotiaana vuonna 450 eaa., tai Lukianoksen mukaan[3] 97-vuotiaana eli vuonna 443 eaa. Kaupunkilaiset pystyttivät hänen kunniakseen patsaan, johon Theokritos teki kaiverruksen.[4]

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epikharmoksen sanotaan eri antiikin lähteissä kirjoittaneen joko 35 (tai 36) tai 52 komediaa. Ainakin säilyneitä otsikoita on 35 (tai toisella laskutavalla 36), joista suurin osa tunnetaan Athenaioksen kautta.[1] Epikharmoksen näytelmät olivat omaperäisiä, ja yhdistelivät vanhan megaralaisen komedian pilkantekoa pythagoralaisen filosofian viisauksiin. Hänen kielensä on eleganttia, ja sisältää paljon filosofisia maksiimeja (γνωμαί, gnōmai) ja pitkiä, spekulatiivisia keskusteluja. Runomitoista Epikharmos käytti erityisesti trokeista tetrametriä, mutta myös jambi- ja anapestimittoja.[1]

Epikharmoksen näytelmät ovat kadonneet, mutta niistä on säilynyt suhteellisen paljon katkelmia. Näytelmistä tunnetaan nimeltä seuraavat:[1]

Komediat mytologisista aiheista

Suurin osa Epikharmoksen näytelmistä perustui mytologisiin aiheisiin, ja ne ovat todennäköisesti muistuttaneet varsin paljon ateenalaisten satyyrinäytelmiä.[1]

  • Alkyon (Ἀλκύων, Alkyōn)
  • Amykos (Ἄμυκος)
  • Bakkhantit (Βάκχαι, Bakkhai)
  • Busiris (Βούσιρις, Būsiris)
  • Deukalion (Δευκαλίων, Deukaliōn)
  • Dionysokset (Διόνυσοι, Dionysoi)
  • Filoktetes (Φιλοκτήτης, Filoktētēs)
  • Haaksirikkoutunut Odysseus (Ὀδυσσεὺς ναυαγός, Odysseus nauagos)
  • Heben häät (Ἤβης γάμος, Hebēs gamos)
  • Hefaistos (Ἤφαιστος, Hēfaistos) eli Juhlijat (Κωμασταί, Kōmastai)
  • Kyklooppi (Κύκλωψ, Kyklōps)
  • Logos ja Logeina (Λόγος καὶ Λογείνα)
  • Odysseus karkulainen (Ὀδυσσεὺς αὐτόμολος)
  • Seireenit (Σειρῆνες, Seirēnes)
  • Skiron (Σκίρων, Skirōn)
  • Sfinksi (Σφίγξ, Sfinks)
  • Troijalaiset (Τρῶες, Trōes)

Komediat muista kuin mytologisista aiheista

Epikharmos kirjoitti myös komedioita, joiden aiheet olivat poliittisia, moraalisia ja tapoihin liittyneitä, tai perustuivat ihmisluonteisiin, muistuttaen tässä viimeksimainitussa jossakin määrin attikalaista uutta komediaa. Muun muassa uuden komedian vakiohahmoihin kuulunut parasiitti esiintyy ensimmäisen kerran Epikharmoksella.[1]

  • Difilos (Δίφιλος)
  • Epinikios (Ἐπινίκιος)
  • Harpagai (Ἁρπαγαί)
  • Herakleitos (Ἡράκλειτος, Hērakleitos)
  • Juhla (Ἑορτὰ, Heorta)
  • Katsojat(?) (Θεᾶροι, Thearoi)
  • Kuukaudet (Μῆνες, Mēnes)
  • Maa ja meri (Γᾶ καὶ θάλασσα, Gā kai thalassa)
  • Maalainen (Ἀγρωστῖνος, Agrōstinos)
  • Makkara(?) (Ὀρύα, Orya)
  • Megaralainen nainen (Μεγαρίς, Megaris)
  • Muita parempi (Περίαλλος, Periallos)
  • Persialaiset (Πέρσαι)
  • Pikkuapina (Πίθων, Pithōn)
  • Ruukut (Χύτραι, Khytrai)
  • Saaret (Νᾶσοι, Nāsoi) (477 eaa.)
  • Tanssijat (Χορεύοντες, Khoreuontes)
  • Toivo (Ἐλπὶς) eli Rikkaus (Πλοῦτος, Plūtos)
  • Triakades (Τριακάδες)

Muut työt?

Jotkut antiikin lähteet laittavat Epikharmoksen nimiin erillisiä filosofisia runoja. Nämä ovat kuitenkin mitä todennäköisimmin olleet otteita hänen komedioistaan. Jotkut laittoivat Epikharmoksen nimiin niiden kreikkalaisen kirjaimiston kirjainten keksimisen, jotka yleensä laitettiin joko myyttisen Palamedeen tai runoilija Simonideen nimiin.[1]

Jälkimaine ja vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epikharmokselle ominainen komedia ei saanut juurikaan suoria jatkajia, lukuun ottamatta hänen poikansa tai oppilaansa Deinolokhos. Attikalaisessa komediassa Epikharmosta jäljitteli kuitenkin ainakin Krates. Roomalaisessa näytelmäkirjallisuudessa häntä jäjitteli puolestaan Plautus.[1][5]

Epikharmoksen näytelmät olivat usein aiheena eteläitalialaisen keramiikan vaasimaalauksissa, ja niistä tunnetaan yksityiskohtia tätä kautta.[1] Muun muassa Platon ja Cicero ilmaisevat arvostusta hänen näytelmiään kohtaan.[1][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p Smith, William: ”Epicharmus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio.
  2. Aristoteles: Runousoppi 3, 1448a30–35.
  3. Lukianos: Pitkäikäiset (Macrobii) 25.
  4. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 8.78; Claudius Aelianus: Varia Historia 2.34; Paroslainen kronikka (Marmor Parium) 55.
  5. Horatius: Kirjeet (Epistulae) 2.1.58.
  6. Platon: Theaitetos 152e; Cicero: Keskusteluja Tusculumissa 1.8, Ad Atticum 1.19.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Epikharmos: Fragmentteja. (Suomeksi tulkinnut Mika Saranpää) Niin & näin, 1996, nro 4, s. takakansi. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]