Elite

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee avaruustaistelu- ja kaupankäyntipeliä. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Elite
Kehittäjä David Braben, Ian Bell
Julkaisija Acornsoft (en), Imagineer (en) ja Firebird Software (d)
Julkaistu
  • 20. syyskuuta 1984
Lajityyppi space flight simulation game (en), avoin pelimaailma ja avaruuskaupankäynti- ja taisteluvideopeli (d)
Pelimuoto yksinpeli
Alusta Acorn Archimedes, Amiga, Amstrad CPC, Apple II, Atari ST, BBC Micro, Commodore 64, DOS, MSX, NES, Tatung Einstein, ZX Spectrum
Jakelumuoto C-kasetti, levyke, pelimoduuli ja digitaalinen lataus
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Elite on David Brabenin ja Ian Bellin kehittämä avaruussimulaatiopeli, joka julkaistiin 20. syyskuuta 1984[1] BBC Micro- ja Acorn Electron -mikrotietokoneille.[2] Elite käännettiin myöhemmin useille muille alustoille kuten Amigalle, Atari ST:lle, Acorn Archimedekselle, Amstrad CPC:lle, Apple II:lle, Commodore 64:lle, Commodore Plus 4:lle, IBM PC:lle, MSX:lle, Nintendo Entertainment Systemille ja ZX Spectrumille. Pelistä tehtiin käännökset 17 alustalle.[3]

Eliten alkuperäinen versio BBC Micro -tietokoneella. 16-bittisiä versioita lukuun ottamatta kappaleiden pinnat olivat läpinäkyviä. Kuvassa pyörivä Coriolis-avaruusasema.

Elite oli yksi ensimmäisistä reaaliaikaista 3D-grafiikkaa käyttävistä kotitietokonepeleistä, jossa oli piiloon jäävän osan poistaminen.[4][5] Yleisemmin videopeleihin ehti ensin Atarin kolikkopeli Battlezone.[3][5]

Braben teki myös kaksi jatko-osaa pelille (Frontier: Elite II, 1993, ja Frontier: First Encounters, 1995). Sarjan uusin peli on vuonna 2015 julkaistu Elite Dangerous.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajan lentämän avaruusaluksen tyyppi oli Cobra Mk III, jota pelaaja pystyi muokkaamaan ja parantelemaan erilaisilla varustuksilla.[6] Muiden pelissä olevien alusten joukossa oli pieniä, ketteriä hävittäjiä sekä valtavia rahtialuksia. Pelaajan alus oli muihin nähden keskikokoa suurempi rahtialus.

Pelin vaarallisimmat viholliset olivat ihmisten kanssa sodassa olevia thargoid-nimisiä olentoja.[6] Thargoidien kahdeksankulmaiset lentävää lautasta muistuttavat taistelualukset laukaisivat pieniä hävittäjiä Cobra-pilotin pään menoksi.

Peli noudattaa realistista fysiikkaa siten, että pelaajan on ensin käännettävä alus ja sen jälkeen käytettävä moottoreita haluttuun suuntaan matkaamiseen.[6] Myös planeettojen painovoimaa voi käyttää hyödyksi.[6]

Peli on avoimen pelimaailman peli, jossa ei ollut varsinaista juonta, vaan pelaaja oli vapaa etenemään haluamallaan tavalla pelissä.[7] Pelissä voi käydä kauppaa, tuhota piraatteja ja ryöstää rahtialuksia, sekä käydä kauppaa laillisilla ja laittomilla rahdeilla.[8] Pelissä oli myös muutamia erikseen ohjelmoituja erikoistehtäviä, joiden määrä ja laatu vaihteli eri versioiden mukaan.[9]

Planeetoilla on oma sosiologinen ja biologinen luokituksensa, sekä hallitus ja talous.[10][11] Planeetoille ei voinut laskeutua vaan ainoastaan vierailla kiertoradalla ja avaruusasemilla.

Braben on pelikehittäjien konferenssissa pitämässään esityksessä kertonut että he eivät halunneet perinteistä kolikkopelien käyttämää pistelaskujärjestelmää pelissään ja päätyivät kaupankäyntiin soveltuvaan valuuttaan.[3] Edistymisen osoittamisena peliin tuli kuitenkin arvonimi, joista korkein oli "elite".[3][6] Lisäksi oli maine, joka oli yksi kolmesta: "clean", "offender" ja "fugitive".[6] Maine vaikutti "galaktisen poliisin" toimintaan.[6] Merkittävänä neronleimauksena pidetään ajatusta yhdistää kaupankäyntipeli avaruuslentosimulaatioon yhdeksi peliksi.[12]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin sanotaan saaneen inspiraatiota Traveller ja Space Opera -nimisistä roolipeleistä.[13][9][10] Lisäksi inspiraatiota on saatu Arthur C. Clarken ja Isaac Asimovin tieteiskirjallisuudesta.[9]

Peli käytti proseduraalista generointia tähtijärjestelmien ja planeettojen luomiseen.[2] Braben tutki aluksi tietojen kompressointia mahdollisimman paljon mutta siirtyi generoimiseen, joka mahdollisti suuret tähtijärjestelmät pelissä.[14] Generointi yleistyi muissa peleissä vasta vuosikymmentä myöhemmin.[14] Tallentamalla alkuarvo kuuteen tavuun oli mahdollista tuottaa suuria määriä tähtijärjestelmiä ja planeettoja.[3][14] Siemenarvosta voitiin johtaa planeettaa kuvaavat tiedot.[15] Menetelmä mahdollisti suuren pelimaailman, mutta joka päädyttiin rajaamaan kahdeksaan galaksiin, joissa on 256 planeettaa.[7][15] Kokonaisia galakseja karsittiin sopimattomien sanojen vuoksi.[16]

Tietokoneen muistimäärän vähyyden vuoksi pelin tekstit tallennettiin kirjainpareina tokenointimenetelmällä jolloin säästettiin huomattavasti muistia.[3] Myös käytettyjä sanoja muutettiin toisiksi jotta muistia saataisiin vielä vapaaksi.[3] Koska BBC Microssa käytetty suoritin ei tukenut kerto- ja jakolaskua piti ohjelmassa käyttää vaihtoehtoisia menetelmiä.[3] Viivojen piirtämiseen oli vaihtoehtoisia toteutuksia muun muassa viivan pituuden mukaan piirtämisen nopeuttamiseksi.[3] Pelissä käytetty tutkanäkymä päätettiin muuttaa lopulliseen muotoonsa vielä juuri ennen julkaisua kun peli oli jo ollut valmis ja testattuna sekä ohjekirja tehtynä.[3]

Braben ja Bell halusivat välttää perinteisen pistelaskujärjestelmän ja pohtivat vaihtoehtoisia tapoja pelaajan motivoimiseen.[17] Lähtökohdaksi muodostui päivityksien hankkiminen pelaajan avaruusalukseen ja pisteiden sijaan pelaaja sai rahaa, jota pystyi käyttämään useaan eri tarkoitukseen.[17][3] Mielivaltaisien tavoitteiden sijaan valinta motivaatiosta jäi pelaajalle.[15]

Julkaiseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisijaa etsiessään Thorn EMI hylkäsi pelin tekniikkademona, jossa olisi julkaisijan mielestä pitänyt olla kolikkopelien kaltaisesti kolme elämää, pistelaskuri ja noin 10 minuutin pelierät.[8]

Sopiessaan julkaisusta Acornsoftin kanssa Bell ja Braben vaativat elokuvaoikeuksia itselleen ja saivat samalla oikeudet muille alustoille tehtäviin käännöksiin.[8] Julkaisua varten huvipuisto Thorpe Parkissa Surreyssä varattiin julkaisutapahtumaa varten, joka ei ollut vielä tavallista pelijulkaisuiden yhteydessä.[15]

Pelipakkauksessa oli runsaasti oheismateriaalia kuten pelin ohjekirja, novelli ja tarroja.[15] Peli julkaistiin uudessa hintaluokassa, jota useat jakelijat ja jälleenmyyjät eivät halunneet hyväksyä.[3] Pelin myyntimenestyksen myötä tilanne muuttui.[3] Myyntimenestyksen myötä oikeudet julkaista muille alustoille huutokaupattiin, jolloin Firebird sai julkaisuoikeuden.[3][4]

Pelistä julkaistiin käännöksiä useille aikakauden suosituille alustoille.[3][18] Mega -lehden mukaan peli oli tulossa myös Sega Mega Drivelle, mutta käännöstä ei ole koskaan julkaistu.[19]

Eliten inspiroimat pelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elite 2 - Frontier (Amiga). Asutuskeskuksia kupujen alla, ilmakehältään hapettoman kuun pinnalla. Taustalla kaasuplaneetta, jota kyseinen kuu kiertää.

Eliten sanotaan vapauttaneen pelisuunnittelun: pelin julkaisun jälkeen markkinoille tuli hyvin erilaisia pelejä ja uusia lajityyppejä varsinaisten avaruuspelien lisäksi.[1][8] Peliä pidetään 1980-luvun tärkeimpänä videopelinä.[20]

Monet pelitalot sekä harrastajat pyrkivät luomaan itse vastaavanlaisia pelejä. Eräitä "elitentappajiksi" pyrkivistä peleistä oli FOFT: Federation of Free Traders.[21] Tuon ajan johtaville pelikoneille, Amigalle ja Atari ST:lle, julkaistut Warhead, Starglider 2 sekä Damocles olivat sen sijaan erittäin onnistuneina pidettyjä ja klassikoksi muodostuneita avaruussimulaatioita, mutta peli-idealtaan ne olivat hieman erilaisia kuin vapaamuotoista kaupankäyntiä painottanut Elite. Jukka Tapanimäen viimeiseksi jäänyt peli Moonfall sai myös inspiraatiota Elitestä.

Muita inspiraatiota saaneita pelejä ovat Echelon, Space Rogue ja Freelancer.[20][10] Lisäksi Elite popularisoi pelisuunnittelun elementtejä, joita on käytössä peleissä kuten Wing Commander: Privateer ja World of Warcraft.[20]

Muun muassa Egosoftin X-pelisarja sekä CCP Gamesin EVE Online ovat saaneet kehittäjiensä mukaan insipiraatiota muun muassa Elitestä.[22][23]

Myös Grand Theft Auton tehtävärakenne on saanut vaikutteita Elitestä.[24][20]

MikroBitin aprillipila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokonepelimaailman mullistava elitentappaja oli aiheena myös MikroBitti-lehden vuoden 1989 aprillipilassa. Pilassa esiintyneen kuvitteellisen pelin nimi oli Illuminatus ja sen oli suunnitellut kuvitteellinen "Jürgen Sternreise".[25] Todellisuudessa artikkelin oli laatinut pääasiassa Niko Nirvi.[25] Myöhemmin suomalaisen demoryhmän Future Crew'n jäsenet rupesivat tekemään peliä tuon artikkelin innoittamina, mutta projekti jäi heiltä kesken.

Oikeusjutut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ian Bellin ja David Brabenin välillä on vuosien varrella ollut useita lakiteknisiä välienselvittelyjä, joista tuorein on vuodelta 2005 Brabenin vaatiessa, että Bell poistaa kotisivuiltaan Elite-tiedostot, joita hänellä ei ole lupa levittää.[26][4]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zzap!64 -lehti antoi pelin Amiga-versiolle arvosanaksi 98/100 pistettä.[27]

The One -lehti antoi pelin Amiga-versiolle arvosanaksi 85/100 pistettä.[28] Sama lehti antoi Atari ST -versiolle arvosanaksi 86/100 pistettä.[29]

CU Amiga -lehti antoi pelin Amiga-versiolle arvosanaksi 83/100 pistettä.[30]

ACE-lehti antoi MSX-versiolle arvosanaksi 80/100 ja samassa yhteydessä Atari ST -versiolle 84/100.[31]

Peliä pidetään yhtenä parhaimmista videopeleistä ja se esiintyy useilla parhaimpien pelien luetteloissa.[18]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golden Joystick Awards
Best Original Game of the Year (1984)[32]

Myynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brabenin mukaan pelin on myynyt miljoona kappaletta.[3][4][8] Peli on Atari ST:n parhaiten myyneiden pelien luettelossa neljäntenä.[33] BBC Micro -versio myi noin 150 000 kappaletta, yhden lähes jokaista myytyä BBC Micro -tietokonetta kohti.[4][15]

Seuraajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä Elite Plus on myyty samaa peliä uudelleenjulkaistuna budjettiversiona Amigalle sekä VGA-päivitettynä versiona DOS-koneille.[34][35][18]

Pelille on julkaistu seuraajat Frontier: Elite II (1993, Amiga, Atari ST) ja Frontier: First Encounters (1995, IBM PC) sekä Elite: Dangerous (2015). Frontier-pelit käyttivät täytettyä vektorigrafiikkaa rautalankamallien sijaan. Lisäksi planeetoille pystyi laskeutumaan ja fysiikkamallinnusta oli parannettu.[18] Frontier: First Encounters julkaistiin talouspaineiden vuoksi ilman riittävää testaamista ja oli julkaisuhetkellä huomattavan buginen, jota useat päivitykset pyrkivät korjaamaan.[18][4]

Frontier: Elite II oli julkaisuvuonna Euroopan parhaiten myynyt peli ja myi noin 500 000 kappaletta.[4] Gametek julkaisi Frontier: First Encountersin ennenaikaisesti ja Braben haastoi yhtiön oikeuteen sekä voitti tämän kanteen.[4]

Kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustatarinaksi pelille julkaisija tilasi Robert Holdstockilta kirjan The Dark Wheel.[9][36]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mark Walton: Elite: Remembering the Original Open-World 2.6.2014. GameSpot. Viitattu 22.2.2019.
  2. a b Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p David Braben: Classic Game Postmortem - ELITE gdcvault.com. 2011. Viitattu 20.2.2019.
  4. a b c d e f g h IP Profile: Elite 1.8.2008. MCV. Viitattu 20.2.2019.
  5. a b Alison Gazzard: The Platform and the Player: exploring the (hi)stories of Elite Game Studies. Viitattu 22.2.2019.
  6. a b c d e f g Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier (sivu 4) 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  7. a b Richard Moss: Roam free: A history of open-world gaming 25.3.2017. Ars Technica. Viitattu 27.5.2017.
  8. a b c d e Adam Lusher: Elite: the game that changed the world 24.8.2014. Telegraph. Viitattu 20.2.2019.
  9. a b c d Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier (sivu 3) 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  10. a b c Elite 19.1.2017. Encyclopedia of Science Fiction. Viitattu 20.2.2019.
  11. Lee Hutchinson: Growing up gaming: The five space sims that defined my youth 30.4.2015. Ars Technica. Viitattu 20.2.2019.
  12. Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier (sivu 2) 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  13. Konrad Lischka: How old-school role-playing influenced Elite konradlischka.info. 14.7.2013. Viitattu 20.2.2019.
  14. a b c Dean Takahashi: How computing legend David Braben schemed to create Elite: Dangerous and Raspberry Pi 7.7.2016. Venturebeat. Viitattu 20.2.2019.
  15. a b c d e f Francis Spufford: Masters of their universe 18.10.2003. The Guardian. Viitattu 3.3.2019.
  16. Emma Boyes: Q&A: David Braben--from Elite to today 22.11.2006. GameSpot. Viitattu 23.2.2019.
  17. a b Brandon Boyer: Next-Gen Narrative: The David Braben Interview 9.1.2008. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  18. a b c d e Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier (sivu 5) 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  19. Mega, heinäkuu 1994, s. 6. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 23.2.2019.
  20. a b c d Remembering 'Elite', the Most Important Game of the Early 80s 27.5.2015. Vice. Viitattu 22.2.2019.
  21. The Federation of Free Traders Gremlinarchive. Viitattu 18.2.2019.
  22. DEV INTERVIEW WITH EGOSOFT 24.1.2016. Alpha Orbital. Viitattu 20.2.2019.
  23. Jim Rossignol: Interview: Evolution and Risk: CCP on the Freedoms of EVE Online 23.9.2005. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  24. Tristan Donovan: The Replay Interviews: Gary Penn 31.1.2011. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  25. a b ILLUMINATUS - Ei enää peli, vaan elämäntapa. MikroBitti. Viitattu 20.2.2019.
  26. David Braben's Legal Threat to the Elite Home Page iancgbell.clara.net.
  27. Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019.
  28. Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019.
  29. Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019.
  30. Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019.
  31. Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019.
  32. "C&VG's Golden Joystick Awards" (June 1985). Computer and Video Games (44). Future Publishing. Viitattu 13 January 2012. 
  33. The top-selling Atari ST games (all figures in millions of units sold-through since launch). vgchartz.com. Viitattu 23.7.2017. (englanniksi)
  34. Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019.
  35. Elite Plus Classic Reload. Viitattu 20.2.2019.
  36. Elite: The Dark Wheel Goodreads. Viitattu 20.2.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]