Tämä on lupaava artikkeli.

Jukka Tapanimäki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jukka Tapanimäki
Syntynyt 1961
Kuollut 2000
Kansalaisuus Suomi
Ammatti videopelisuunnittelija
Aktiivisena 1986–1991
Merkittävät teokset Netherworld (1988)
Moonfall (1991)

Jukka Tapanimäki (19612000[1][2]) oli 1980-luvun lopussa tunnetuin suomalainen tietokonepelien kehittäjä Stavros Fasoulasin ohella.[3] Tapanimäki kehitti pelinsä Commodore 64 -tietokoneelle, mutta niistä on olemassa käännöksiä myös muille laitteille. Tapanimäki toimi myös MikroBitti- ja C=-tietokonelehtien peliarvostelijana ja ohjelmointiartikkelien kirjoittajana. Hän julkaisi vuonna 1990 myös kirjan C-64 Pelintekijän Opas. Tapanimäeltä julkaistiin kaupallisesti neljä peliä, joista viimeiseksi jäi vuoden 1991 Moonfall.

Historia pelikehittäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hewsonin julkaiseman Netherworld-pelin kansi, jossa on kuvattuna pelin ohjelmoija Jukka Tapanimäki itse.[2]

Alun perin Tapanimäki oli kiinnostunut mainosgraafikon urasta ja opiskeli hetken myös kirjallisuustiedettä. Lopulta hän päätyi tietokoneiden pariin. Hän sai ensimmäisen tietokoneensa vuonna 1985 ja opiskeli ohjelmoinnin alkeet parissa kuukaudessa. Hänen ystävänsä mukaan Tapanimäki ei ollut aikaisemmin edes koskenut tietokoneisiin, mutta hallitsi Commodore 64:n 3–4 kuukauden perehtymisen jälkeen. Stavros Fasoulaksen kehittämä Sanxion sai Tapanimäen kokeilemaan pelien kehittämistä.[3][4]

Vuonna 1986 Tapanimäki sai valmiiksi Aikaetsivä-nimisen Infocomin peleistä inspiraationsa saaneen tekstiseikkailupelin, johon tamperelainen Triosoft varasi julkaisuoikeudet. Tapanimäki sai 400 markan palkkion puolen vuoden työstä.[3] Peli mainittiin lyhyesti MikroBitti-lehdessä tuohon aikaan ilmestyneellä Risto Siilasmaan toimittamalla ”Commodore sisäpiiri” -palstalla,[2] ja sitä mainostettiin sloganilla ”osta suomalainen peli!”.[5] Peliä ei kuitenkaan koskaan julkaistu, koska julkaisija ei katsonut siitä saatavan mahdollisen taloudellisen hyödyn kattavan edes markkinointikustannuksia. Suomen tekstipelien ja tieteiskirjallisuuden harrastajapiireissä Aikaetsivä sai hyvän vastaanoton, ja sitä verrattiin jopa peliksi tehtyyn romaaniin.[6]

Ensimmäinen Tapanimäeltä julkaistu peli oli MikroBitin numerossa 6–7/1986 julkaistu Monolith[7], jota seurasi C=-lehden numerossa 1/87 ohjelmalistaukseksi painettu Uridium-tyylinen räiskintäpeli Minidium, jonka teosta kerrottiin lehdessä seikkaperäisesti[8].

Tapanimäen ensimmäinen kaupallinen julkaisu oli vuoden 1987 Octapolis, joka muistutti Stavroksen Sanxionia. Tapanimäki oli lähettänyt pelin demon useille ulkomaisille julkaisijoille, joista Hewson, CRL ja English Software olivat lähettäneet hänelle tarjouksen kolmen pelin julkaisusopimuksesta. Tapanimäki suostui ensiksi English Softwaren tarjoukseen, mutta yritys meni pian konkurssiin Octapoliksen julkaisun jälkeen.[2] Octapolis jäi sen takia vähälle huomiolle.[9]

Hewsonin omistaja Andrew Hewson saapui Suomeen tapaamaan Tapanimäkeä ja päätti neuvotteluiden jälkeen julkaista Netherworldin ja kaksi muuta peliä. Netherworldin musiikin sävelsi Jori Olkkonen,[2] joka oli tunnettu demoskene-piireistä.[9] Tapanimäen kauan ideoima ja vuonna 1988 julkaistu Netherworld yhdisteli Boulder Dash -peliä ja räiskintää. Pelin alkuperäisessä kannessa piti olla karvainen kääpiö, joka viittoilee alamaailman portilla – kustantajan ja taiteilijan välille tuli kuitenkin riitaa, eikä kantta toteutettu. Tapanimäen tietämättä Hewson teki uuden kannen, jossa hyödynnettiin Tapanimäen omia kasvoja. Hewsonin mukaan kansikuvan piti välittää mielikuvaa siitä, että Tapanimäki oli kehittänyt koko maailman mielikuvituksessaan. Tapanimäki sai tietää kannesta vasta matkustettuaan Hewsonin lehdistötilaisuuteen Englantiin, ja omien sanojensa mukaan yllätys oli hänelle ”melkoinen shokki”. Netherworldin ongelmaksi muodostui myös piratismi, sillä pelin kehitysversio lähti kiertämään puoli vuotta ennen julkaisua.[2]

Vielä samana vuonna ilmestyi toimintapeli Zamzara, jonka kehityksen Tapanimäki oli aloittanut julkaisijan vaatimuksesta kolme kertaa alusta. Tapanimäen alkuperäisessä visiossa pelissä kerättiin geenejä, joista muodostettiin DNA-molekyylejä – Hewson piti ideaa sekavana. Toinen versio, kaikeasta ylimääräisestä riisuttu toimintaseikkailu taas oli julkaisijan mielestä tylsä. Kolmas versio oli suoraviivaisempi ammuntapeli, mutta julkaisija piti sen sisältöä suppeana. Tapanimäki mietti sopimuksen purkamista, mutta halusi kuitenkin välttää oikeudenkäynnin ja ennakkomaksun palauttamisen.[10][2]

Kun 1980-luvulla oli vielä ollut mahdollista kehittää pelejä itsenäisesti yhden miehen voimin, 1990-luvulle tultaessa teknisesti monipuolisemmat PC-koneet ja 16-bittiset tietokoneet tekivät kehittämisestä huomattavasti haastavampaa. Tapanimäen urakehitykselle kävi myös huonosti Hewsonin ajauduttua talousvaikeuksiin 1980–1990-lukujen vaihteessa ja lopulta konkurssiin.[11] Tapanimäen viimeiseksi jääneen pelin julkaisu venähtikin pari vuotta. Elitestä inspiraationsa saanut, 3D-vektorigrafiikalla toteutettu Moonfall ilmestyi vuonna 1991. Pelin julkaisijana toimi 21st Century Entertainment (Hewsonin uusi nimi). Juho Kuorikosken mukaan Moonfall olisi ollut 1980-luvulla julkaistuna ”käänteentekevä suomalaispeli”, mutta myöhästyneenä alkuperäisestä aikataulusta se epäonnistui kaupallisesti.[12] Petri Saarikosken mukaan Tapanimäen tapaus osoittaa, ”millaisiin hankaluuksiin nuoret ja lahjakkaat pelintekijät saattoivat joutua asioidessaan isojen peliyhtiöiden kanssa”.[13]

1990-luvun alussa Tapanimäki toimi vielä Pelit-lehden ja MikroBitin avustajana. Hän esimerkiksi piti MikroBitissä Konsolaatikko-nimistä palstaa, joka keskittyi konsolipeliarvosteluihin ja -uutisiin. Palstan tunnuksena oli aluksi Wallun tekemä piirros Tapanimäestä Mario -asussa, sitten piirros Tapanimäen kasvoista laatikon sisällä. Konsolaatikko sai lehdestä eniten huonoa palautetta, oletettavasti tietokonepelejä harrastaneilta lukijoilta. Tapanimäki lopetti palstalle kirjoittamisen kesällä 1992.[14]

Jukka Tapanimäki kuoli vuonna 2000.

Henkilökuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrew Hewsonin mukaan Tapanimäki oli uuttera ja hiljainen mies, joka ”kärsi kovasta änkytyksestä”. Hänen mukaansa Tapanimäki kirjoitti koodia siksi, että ”pystyi ilmaisemaan itseään peliensä kautta paremmin kuin puhumalla”. Puhevian vuoksi hänellä ei ollut juurikaan sosiaalisia kontakteja. Jori Olkkosen mukaan Tapanimäki oli ”nörtti henkeen ja vereen”.[2] Videopelien arvostelijana Tapanimäen tyyliin kuului ”arvosteltavien pelien asiantunteva taustoittaminen”.[15]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaistut pelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisemattomat pelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aikaetsivä (1986)

Muut pelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Monolith (julkaistu koodina MikroBitissä 6–7/1986)
  • Minidium (julkaistu koodina C=Lehdessä 1/1987)

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuorikoski, Juho: Finnish Video Games: A History and Catalog Google Books. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Kuorikoski s. 14
  3. a b c Kuorikoski s.13
  4. Saarikoski, s. 267
  5. Reunanen et al., s. 17
  6. Saarikoski, s. 267
  7. Rautanen, Niila: Suomen Commodore-arkisto : C-64 Peliohjelmat (I-M) Viitattu 8.7.2015.
  8. Voi niitä aikoja: kun pelitkin piti naputella ihan itse - Jukka Tapanimäki ja Minidium – Dome.fi dome.fi. Viitattu 7.7.2015.
  9. a b Saarikoski, s. 268
  10. Kuorikoski, s. 33–34
  11. Saarikoski, s. 268–269
  12. Kuorikoski s.46
  13. Saarikoski s. 269
  14. Suominen, Jaakko: Suomen ensimmäinen konsolipelibuumi 1988–1994 tietokonelehdistön ja pelaajien muistitiedon kautta tarkasteltuna Pelitutkimuksen vuosikirja. Viitattu 3.4.2016.
  15. Suominen, Jaakko: Pieni askel ihmiskunnalle, mutta jättiharppaus tietokoneistetuille roolipeleille. MikroBitti-lehden peliarvostelut pelaamisen historiatietoisuuden rakentajina 1984–2008 (PDF) Pelitutkimuksen vuosikirja 2010. 2010. Viitattu 9.7.2015.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]