Octapolis

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Octapolis
Octapolis-commodore-64-front-cover.jpg
Julkaisija English Software
Suunnittelija Jukka Tapanimäki
Säveltäjä Wally Beben
Julkaistu 1987
Lajityyppi shoot 'em up, tasohyppely
Alusta Commodore 64
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Octapolis on suomalainen vuonna 1987 julkaistu tietokonepeli. Sen suunnitteli Jukka Tapanimäki ja julkaisi English Software Commodore 64:lle. Peli yhdistää tasohyppelyä ja jaetun ruudun lentoalusräiskintää.[1]

Octapolis on Tapanimäen ensimmäinen kaupallinen julkaisu. Sen alusvaihe muistutti Stavros Fasoulaksen Sanxionia, joka sai Tapanimäen kokeilemaan pelien kehittämistä.[2][3] Tapanimäki oli lähettänyt pelin demon useille ulkomaisille julkaisijoille, joista Hewson, CRL ja English Software olivat lähettäneet hänelle tarjouksen kolmen pelin julkaisusopimuksesta. Tapanimäki suostui ensiksi English Softwaren tarjoukseen, mutta yritys meni pian konkurssiin Octapoliksen julkaisun jälkeen.[4] Octapolis jäi sen takia vähälle huomiolle.[5] Pelin musiikin sävelsi Wally Beben. [1]

Octapoliksen nimi vihjaa siihen, että pelissä on kahdeksan kaupunkia, joista kukin sisältää lyhyen avaruusalus-vaiheen sekä pidemmän tasohyppelyvaiheen. Alusvaiheessa on Sanxionin tapaan kaksi ruutua, joista näkee näkymät sekä aluksen yläpuolelta että sivulta. Pelikenttä pyörii laskeutumisalustan yläpuolella. Oma alus ampuu automaattisesti vasemmalle tai oikealle liikkumissuunnan mukaan. Nopeutta voi säädellä painamalla liikkumissuuntaan tai vastakkaiseen suuntaan useamman kerran. Tietty ääniefekti kertoo, milloin voi laskeutua laskeutumisalustalle ja siirtyä tasohyppelyvaiheeseen. Mitä paremmin alusvaiheessa pärjää, sitä helpommalla pääsee tasohyppelyvaiheessa.lähde?

Tasohyppelyosuus koostuu astronautilta näyttävän hahmon ohjailusta yksiruutuisissa (ei-skrollaavissa) huoneissa, joissa on edettävä aina huoneen poikki ulospääsyyn. Pelaajalla on ase ja hän voi hypätä yläviistoon. Osan vihollisista voi ampua, toisia on väistettävä. Haasteena on usein ampua jo hyvissä ajoin huoneen toisella puolella odottavat viholliset ja katsoa kuolemattomien vihollisten liikeradat tarkkaan, jotta pelaaja voi pujahtaa eteenpäin sopivasta raosta. Kun tarpeeksi monta huonetta on selvitty, on kaupunki pelattu läpi. Jos kaikki kahdeksan kaupunkia pääsee läpi, alkaa peli yhä vaikeampana alusta.lähde?

C-lehti antoi sille arvostelussaan täydet viisi tähteä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuorikoski, Juho: Sinivalkoinen pelikirja – Suomen pelialan kronikka 1984–2014. Saarijärvi: Fobos Kustannus, 2014. ISBN 978-952-67937-1-9.
  • Saarikoski, Petri: Koneen lumo. Mikrotietokoneharrastus Suomessa 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin. Saarijärvi: Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 83, Jyväskylän yliopisto, 2004. ISBN 951-39-1948-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Dome, 1.11.2013, Jukka O. Kauppinen, (katsottu 21.11.2015) Suomalaisen pelialan varhaiset vuodet ja ensimmäiset suomalaiset pelit
  2. Kuorikoski s.13
  3. Saarikoski, s. 267
  4. Kuorikoski s. 14
  5. Saarikoski, s. 268

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]