Elias Sopanen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Elias Walfrid (E.W.) Sopanen (28. syyskuuta 1863 Savonlinna8. huhtikuuta 1926 Kangaslampi) oli eteläsavolainen kihlakunnantuomari ja maanviljelijä joka toimi nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana sekä oikeusministerinä 1920-luvulla.

Sopasen vanhemmat olivat kauppias Adolf Albin Sopanen ja Maria Tarasoff. Hän pääsi ylioppilaaksi 1882 ja suoritti yleisen oikeustutkinnon 1886 saaden varatuomarin arvon 1889. Sopanen oli asianajajana ja kaupunginvaltuuston sihteerinä Savonlinnassa 18871900 ja sen jälkeen Viipurin hovioikeudessa kanslistina 19001907, ylimääräisenä viskaalina 19021904, varakanneviskaalina 1904 ja 19061907 sekä asessorina 19041906 ja 19071908. Sopanen toimi Leppävirran tuomiokunnan tuomarina 19081910 ja Rantasalmen tuomiokunnan tuomarina 19101926. Maanviljelijänä Sopanen oli vuodesta 1897 lähtien.

Sopanen oli nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana Mikkelin läänin vaalipiiristä 19141917. Edistyspuoluetta edustanut Sopanen oli oikeusministerinä Kallion I hallituksessa 1923–1924 noin kuukauden verran. Kunnallispolitiikassa Sopanen oli mukana Kangaslammin kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Suomen sisällissodassa Sopanen toimi Varkauden tutkijalautakunnan puheenjohtajana joka tuomitsi 87 ihmistä kuolemaan epäselvissä olosuhteissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Teppo Ovaskainen: Professori: Mannerheimilla ”synkkä varjo” – 6 min/kuolemantuomio Uusi Suomi. 28.1.2014. Viitattu 28.1.2014.
Edeltäjä:
Otto Åkesson
Suomen oikeusministeri
19231924
Seuraaja:
Frans Oskar Lilius