Otto Åkesson

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Otto Åkesson
Suomen oikeusministeri
Kallion I hallitus
14.11.1922–21.12.1923
Edeltäjä Frans Oskar Lilius
Seuraaja Elias Sopanen
Kansanedustaja
1.11.1917–31.3.1919
5.9.1922–30.4.1924
Tiedot
Syntynyt 14. lokakuuta 1872
Viipuri
Kuollut 29. marraskuuta 1939 (67 vuotta)
Helsinki
Puolue Maalaisliitto
Muut puolueet RKP (vuoteen 1919)
Koulutus yleinen oikeustutkinto (1893)
varatuomari (1896)
Ammatti asianajaja

Ernst Otto Åkesson (14. lokakuuta 1872 Viipuri29. marraskuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen asianajaja ja Maalaisliiton ministeri.

Åkessonin vanhemmat olivat hovineuvos, lääketieteen ja kirurgian tohtori Axel Eric Åkesson ja Boije af Gennäs -aatelissuvun vapaaherralliseen haaraan kuulunut Anna Mathilda Boije af Gennäs. Åkesson pääsi ylioppilaaksi 1890 ja hän suoritti yleisen oikeustutkinnon 1893 ja sai varatuomarin arvon 1896.[1]

Åkesson oli Viipurin kaupungin maistraatin notaarina 1901, mutta joutui sitten lähtemään maanpakoon vuosiksi 1903–1905 vastustettuaan venäläistämistoimia. Palattuaan Suomeen hän toimi maistraatin oikeusneuvosmiehenä 1906 ja raastuvanoikeuden nuorempana oikeusneuvosmiehenä 1906–1913 sekä Viipurin hovioikeuden apujäsenenä eri aikoina 1908–1912 ja Viipurin kaupunginvaltuuston notaarina 1910–1911. Hän oli vangittuna Pietarin Krestyn vankilassa yhdenvertaisuuslain vastustamisesta 1913–1914. Vapauduttuaan Åkesson oli asianajajana Helsingissä 1914–1917.[1] Åkesson osallistui sittemmin itsenäisyysaktivistien toimintaan. Hän kuului ruotsalaista kansanpuoluetta edustaen Aktiivisen Komitean johtoon. [2]

Suomen itsenäistyttyä Åkesson oli eduskunnan oikeusasiamiehen varamies 1921, Viipurin hovioikeuden sihteeri 1922, Rajajoen tuomiokunnan tuomari 1924–1932 ja viimeksi hän toimi asianajajana Helsingissä 1936–1939.[1]

Åkesson oli Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana Uudenmaan läänin vaalipiiristä 1917–1919 ja Maalaisliiton kansanedustajana Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä 1922–1924.[1] Åkesson oli oikeusministerinä Kallion I hallituksessa 1922–1923.[3]

Etsivä keskuspoliisi pidätti 3. elokuuta 1923 oikeusministeri Otto Åkessonin käskystä vuonna 1920 perustetun Suomen sosialistisen työväenpuolueen (SSTP) johtajat ja koko eduskuntaryhmän, kaikkiaan yli 200 ihmistä epäiltynä valtiopetoksen suunnittelusta. Lisäksi Etsivä keskuspoliisi takavarikoi SSTP:n arkiston ja sulki kirjapainot, jotka olivat tekemisissä puolueen kanssa. Teon yllättämä Kallion hallitus teki kyselyitä asiasta, mutta Åkesson ja Etsivän keskuspoliisin päällikkö Frans Klemetti lupasivat että todisteita, jotka sitoisivat puolueen vallankumoukselliseen ja epäisänmaalliseen toimintaan, löytyisi. Riittäviä todisteita ei kuitenkaan löytynyt.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Otto Åkesson Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. J.O. Hannula: Suomen Vapaussodan historia, s. 23, WSOY 1933
  3. Otto Åkesson Suomen ministerit. Valtioneuvosto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Frans Oskar Lilius
Suomen oikeusministeri
1922−1923
Seuraaja:
Elias Sopanen