Eila Kivikk’aho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eila Kivikk’aho vuonna 1940.

Eila Sylvia Kivikk’aho (oik. Sammalkorpi, o.s. Lamberg; 8. helmikuuta 1921 Sortavala21. kesäkuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja suomentaja.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikk’ahon vanhemmat olivat Juho Lamberg ja Ida Maria Laukkanen. Hän kävi Sortavalan tyttökoulun ja tuli sen jatkoluokilta ylioppilaaksi 1940. Kivikk’aho työskenteli erilaisissa toimistotehtävissä Sortavalassa, Porissa, Lahdessa, Helsingissä sekä Porin kaupunginkirjastoissa ja Sirkka-lehdessä.[1]

Hänen puolisonsa oli vuodesta 1948 arkkitehti Risto Sammalkorpi ja hänen tyttärensä oli Yleisradion kulttuuritoimittaja Tarleena Sammalkorpi (1949–2016).[2]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikk’aho ansioitui runoilijana ja lastenkirjallisuuden ja runouden suomentajana. Esikoiskokoelman Sinikallio (1942) runo Nocturno nousi suosituksi kaipausta ilmaisevaksi runoksi.

Runoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinikallio, 1942
  • Viuhkalaulu, 1945
  • Niityltä pois, 1951
  • Venelaulu, 1952
  • Parvi, 1961
  • Ruusukvartsi, 1995
  • Kootut runot, 2001, sisältää Eila Pennasen artikkelin

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”Eila Kivikk’aho”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 584–592. Porvoo: WSOY, 1947.
  2. Eila Kivikk'aho Biografiasampo

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]