Eila Kivikk’aho

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eila Kivikk’aho vuonna 1940.

Eila Sylvia Kivikk’aho (oik. Sammalkorpi, o.s. Lamberg; 2. helmikuuta 1921 Sortavala21. kesäkuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja suomentaja.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikk’ahon vanhemmat olivat Juho Lamberg ja Ida Maria Laukkanen. Hän kävi Sortavalan tyttökoulun ja tuli sen jatkoluokita ylioppilaaksi 1940. Kivikk’aho työskenteli erilaisissa toimistotehtävissä Sortavalassa, Porissa, Lahdessa, Helsingissä sekä Porin kaupunginkirjastoissa ja Sirkka-lehdessä.[1] Hänen puolisonsa oli arkkitehti Risto Sammalkorpi vuodesta 1948, ja hänen tyttärensä on Yleisradion kulttuuritoimittaja Tarleena Sammalkorpi.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikk’aho ansioitui runoilijana ja lastenkirjallisuuden ja runouden suomentajana. Esikoiskokoelman Sinikallio (1942) runo Nocturno nousi suosituksi kaipausta ilmaisevaksi runoksi.

Runoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinikallio, 1942
  • Viuhkalaulu, 1945
  • Niityltä pois, 1951
  • Venelaulu, 1952
  • Parvi, 1961
  • Ruusukvartsi, 1995
  • Kootut runot, 2001, sisältää Eila Pennasen artikkelin

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”Eila Kivikk’aho”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 584–592. Porvoo: WSOY, 1947.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]