Eeli Aalto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eeli Aalto
Eeli Aalto vuonna 1960
Eeli Aalto vuonna 1960
Henkilötiedot
Syntynyt 6. helmikuuta 1931 (ikä 87)
Viipuri
Kansallisuus suomalainen
Taiteilija
Ala kuvataiteilija

Eeli Alvar Aalto (s. 6. helmikuuta 1931 Viipuri) on suomalainen kuvataiteilija ja televisio-ohjaaja.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan aikana Eeli Aalto muutti vanhempiensa mukana sotaa pakoon Pohjois-Pohjanmaalle, ensin Liminkaan, ja sitten Ouluun.[1] Taiteeseen Aalto sai ensikosketuksen nähdessään kymmenvuotiaana liminkalaisen maalarin Vilho Lammen maalauksia.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto opiskeli Helsingissä Suomen Taideakatemiassa, ja myöhemmin Pariisissa André Lhoten akatemiassa.[1]

Aalto oli mukana muun muassa Lennart Segerstrålen apuna Rovaniemen kirkon freskotöissä.[2] Hän maalasi maisemia ja kaupunkikuvia. 1960-luvulla Aalto kokeili myös abstraktia maalaamista.[1] Oulussa hän oli mukana ajamassa kulttuurilaitosten, kuten yliopiston ja taidemuseon saamista kaupunkiin. 1962–1979 Aalto toimi Oulun yliopiston arkkitehtiosastolla plastisen sommittelun opettajana.

Maalauksien ja veistosten lisäksi Aalto teki Yleisradiolle lukuisia televisiodokumentteja, kuten tiernapojista kertova dokumentti Synti suuri surkia vuodelta 1980. Taiteilija Alpo Jaakolasta kertova dokumentti Piina (1977) palkittiin puolestaan parhaan tv-elokuvan Jussilla.[3] Vuonna 2012 Aalto sai ottaa vastaan oululaiselle kulttuurihenkilölle myönnettävän Kultainen kaulin -palkinnon.[4] Aalto on kirjoittanut kaksi taiteilijoista kertovaa kirjaa.

Eeli Aalto oli todistamassa vuonna 1987 Oulussa tapahtunutta Jumalan teatteri -esitystä, jossa yleisön päälle heitettiin virtsaa ja ulosteita.[5] Aalto oli ainoa, joka katsoi koko näytelmän loppuun ja otti valokuvia, joita sitten käytettiin oikeudessa todisteina. Aalto julkaisi internetissä helmikuussa 2009 ennenjulkaisemattomia valokuvia esityksestä.[5][6]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto asuu nykyään Kempeleessä.[7] Aallon poika Simo Aalto tunnetaan taikurina[8] ja lapsenlapset Saara ja Suvi Aalto ovat laulajia sekä Sari Aalto vatsastapuhuja.[9]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisio-ohjelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1966: Vilho Lampi - Lakeuden maalari; Kaupunki
  • 1967: Viimeinen tuomio; Eräs Im Memoriam; Haikara lensi ohi; Hiljaisen miehen maailma
  • 1968: Kuin kamee; Taulu; Lastentaidetta
  • 1969: Hei hei, tämä on totta; 36 000 päivää Oulussa; Elukka
  • 1970: Röijy
  • 1971: Hailuoto, hyvän haltijan saari; Myrrysmies; Kain tapper; Unelma paremmasta elämästä; C-G Lilius
  • 1972: Euroopan mestari; Afrikkalainen keskustelu
  • 1973: Reidarin värilliset aistimukse; Taakkasi on minun
  • 1974: Tyttökauppias
  • 1975: Maalaismaisema; Iso pieni tyttö, Anu Pentik
  • 1977: Kauko Rantalan mustavalkea maailma; Reima Pietilä; Piina
  • 1978: Tuhlaajapojan paluu; Anna-Leenan jouluaatto
  • 1979: Aurinkogalleria
  • 1980: Kerro kerro kuvasti - 6 osaa kuvataiteesta; Synti suuri surkia
  • 1981: Erämaakoira; Paluu Ithakaan; Merkillinen matkakertomus
  • 1982: Häät Kempeleen kirkossa; Mielipiteitä taidekasvatuksesta
  • 1983: Kissa vieköön; Dostojevskin galleria; Lentäjä Non Grata
  • 1984: Rakentamisen draama; Kirstinän runot heräävät; Oulu -10
  • 1985: Muistojeni albumi; Budapest-Rock; Mauno Haartman; Juhani Pallasmaa; Keijo Petäjä
  • 1986: Vuosisadan talvi; Oulun koulu; Yksin; Elämän äänet; Jouni Kesti; Oulun horisontista; Satu Huttunen - Vuoden nainen; Kesäyön oikkuja
  • 1987: Kirkkokatu 50; Punaiset kengät Sodankylässä; Tuhlaajapojan päiväkirja; Kirje maailman katolta; Paskajuttu
  • 1988: Kadonnutta tietoa etsimässä; Taiteen tähden - Veijo Hukka; Itsemurhat; Jorma Uotinen; Erotiikkaa etsimässä; Huippukokous mummolassa; Valmentajan muotokuva; Picasso Tukholmassa; Giorgio Morandi; Matti satujen talossa
  • 1989: Tekstiilin intiimi kosketus; Edvard Much; Simosalabim (5 osaa) 1989; Passikuva (4 OSAA); Tapaaminen Oulussa, Paavo Rintala; Uusikatu 1989
  • 1992: Helene Schjerfbeck Ateneumissa; Alberto Giacometti; Wiipurini; Tuhlaajapoika ja Sokrates
  • 1992-1994: Jokeri pokeri box (32 osaa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Eeli Aalto: 100 kuvaa Oulusta Oulun kaupunki. Viitattu 20.2.2014.
  2. Lennart Segerstråle 1892-1975 Eeli Aalto Blogi. 31.5.2012. Eeli Aalto. Viitattu 20.2.2014.
  3. Lindfors, Jukka: Alpo Jaakola oli Loimaan alkuvoimainen samaani Yle Elävä arkisto. 24.8.2009. Viitattu 20.2.2014.
  4. Kultainen kaulin -palkinto Eeli Aallolle 23.8.2012. Kaleva. Viitattu 20.2.2014.
  5. a b Laukka, Petri: Harvinaisia kuvia Oulun kakanheitosta Kaleva. 20.2.2009. Viitattu 20.2.2014.
  6. Jumalan teatteri 1987-01-17 Eeli Aalto Blogi. 18.2.2009. Eeli Aalto. Viitattu 20.2.2014.
  7. Mäkelä, Riitta: Kuvia Oulun ja Eeli Aallon juhlaan Kaleva. 2.8.2005. Viitattu 20.4.2013.
  8. Tie taikuriksi Simo Aalto Magic. Viitattu 20.2.2014.
  9. 10 yllättävää faktaa Saara Aallosta 30.8.2016. mtv.fi. Viitattu 19.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]