Koordinaatit: 32.658°N, 51.669°E

Esfahan

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Eṣfahān)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esfahan
(اصفهان, Eṣfahān)
Isfahan[1]
Kuvakollaasi Esfahanista.
Kuvakollaasi Esfahanista.

Esfahan

Koordinaatit: 32.658°N, 51.669°E

Valtio Iran
Provinssi Esfahan
Korkeus 1 574 m
Väkiluku (2011)  ([2]) 1 756 126
Aikavyöhyke UTC+3:30

Esfahan[1] eli Isfahan[1] (pers. ‏اصفهان‎, Eṣfahān) on Iranin kolmanneksi suurin kaupunki. Esfahan on myös Esfahanin provinssin pääkaupunki.[3] Kaupunki sijaitsee Teheranista 340 kilometriä etelään.[4] Vuonna 2011 siellä oli runsaat 1,7 miljoonaa asukasta.[2][5]

Nimestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ptolemaios mainitsi kaupungin 100-luvulla jaa. nimellä Aspadana, jonka on arveltu tulevan meediankielisestä sanasta aspadanam 'hevosten maa'. Toisen selityksen mukaan Esfahan tulee avestan kielen sanasta espahan, joka on monikko sanasta sepah 'armeija'.[6]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esfahanin kartta.

Monista muista Iranin ylängön asutuskeskuksista poiketen Esfahan sijaitsee jokitasangolla. Kaupungin läpi virtaa Zayandarudjoki, jonka rannoille on rakennettu jo muinaisilla ajoilla edelleen käytössäoleva keinokastelujärjestelmä. Kaupunki on historiallisesti ollut myös tärkeä taloudellinen keskus maantiellä, joka kulkee pohjois-eteläsuunnassa Zagrosvuorten ja Ison Suola-aavikon välissä. Esfahanin tasangon kesät ovat kuumia ja talvet kylmiä. Sadetta alueella tulee vain vähän ja ilmankosteus on alhainen. Viimeisen vuosituhannen aikana alueella ei ole tapahtunut suurempia maanjäristyksiä, jotka joissakin muissa kaupungeissa ovat tuhonneet monet historialliset rakennukset, jollaiset ovat Esfahanissa edelleen pystyssä.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esfahanin kaupunkikuvaa 1600-luvulla julkaisussa nimeämättömän piirtäjän teoksessa.

Esfahanin kaupungin perustamisesta kertovat useammat myyttiset legendat. Vanhan kansanperinteen mukaan kaupunki perustettiin jo ennen legendaarisen sankari Yaman tai Jamin aikoja. Zarahustralaisen perinteen mukaan kaupungin linnoituksen perusti kuningas Kay Kavus. Varhaiset muslimihistorijoitsijat liittivät kaupungin perustamisen puolestaan Aleksanteri Suureen. Ensimmäiset säilyneet historialliset maininnat kaupungista tehtiin nimellä Aspadana, joka on kreikkalainen käännös persialaisesta sanasta Spādāna. Antiikin Kreikan historijoitsijat käyttivät kaupungista myös nimeä Gabae. Strabonin mukaan Akhaimenidihallitsijoilla oli palatseja Persepoliksen ja Susan ohella myös Gabaessa. Kaupunki mainitaan muutamia kertoja myös Seleukidien ja Parthian aikakausina, mutta yksityiskohtaisempia tietoja löytyy vasta Sassanidien kaudelta. Sassanidien aikana Esfahan maakuntaa kuvaillaan suureksi ja siellä oli 3 000-5 000 kylää ja seitsemän kaupunkia. Varsinainen Esfahan koostui tuolloin kahdesta erillisestä kaupungista. Gay tai Shahristan sijaitsi nykyisen kaupungin itäosassa ja Juhudistan tai, or Yahudiyya-nimellä tunnettu juutalainen siirtokunta sijaitsi nykyisen kaupungin keskustassa. Juutalainen siirtokunta liitetään useimmiten Nebukadressar II:en (Babylonin vankeus), mutta joidenkin persialaisten lähteiden mukaan sen perusti Yazdegerd I juutalaisen vaimonsa ehdotuksesta.[7]

Persian muslimivalloituksen jälkeen 600-luvun puolivälissä Esfahan vaihtoi käsiä useaan otteeseen arabien, turkkilaisten kansojen, mongolien ja persialaisten valtakuntien välillä. Suuren osan tästä ajasta Esfahan oli tärkeä alueen hallinnollinen, taloudellinen ja kultuurillinen keskus. Arabikalifien aikaan kaupunki oli suuren osan muinaista Meediaa käsittäneen al-Jibalin maakunnan keskus. Abbasidien vallan väityttyä valtaan nousivat persialaiset Buyidit ja kaupunki kukoisti kaupan ja erityisesti silkkikaupan keskuksena. Vauraudessaan se hävisi vain Raylle eli nykyiselle Teheranille. Kaupungin väkiluku lienee tuolloin ollut noin 100 000. Persialainen matkailija ja runoilija Nasir Khusraw vieraili kaupungissa vuonna 1052 ja kuvaili sitä Persian kaupungeista suurimmaksi ja rikkaimmaksi.[7]

Turkkilaisten kansojen muuttolikkeiden myötä Persiassa nousivat valtaan Seldžukit ja 1000-luvulla Efahanista tuli Seldžukkien valtakunnan pääkaupunki. Kaupunki jatkoi kukoistustaan, kunnes Seldžukit muuttivat pääkaupunkinsa Khorasaniin. Laskusuhdanne jatkui mongolien ja Timuridien valtakausien ajan. Mongolit valloittivat kaupungin vuonna 1240 ja Timur Lenkin valloittaessa Esfahanin vuonna 1387 hän surmautti 50 000 sen asukasta. Kaupungin alamäki johtui myös kaupungin asukkaiden sisäisistä uskonnollisista kiistoista. Vuonna 1327 Ibn Battuta kirjoitti kaupunin olevan paljolti raunioina sunnalaisten ja šiialaisten välisten kiistojen takia.[7]

Esfahanin niin sanottu kultakausi alkoi vuodesta 1597, jolloin Safavidihallitsija Abbas I valitsi kaupungin pääkaupungikseen ja jälleenrakennutti sen.[7] Vanhakaupunki säilyi entisellään, mutta kaupungin eteläosaan rakenutettiin uusi kaupunginosa, jonne valmistui myös Unescon Maailmanperintökohteet Perjantaimoskeija (Masjed-e Jāmé)[8] ja Meidan Emam -aukio ympärivine historiallisine rakennuksineen.[9] Kaupunki kasvoi ja Safavidien valtakauden loppupuolella siellä oli yli miljoona asukasta. Kaupungissa vieraillut matkailija Jean Chardin kuvaili Esfahania orientin kauneimmaksi kaupungiksi ja kuvaili kaupunkia myös tarkemmin. Chardin mukaan kaupungissa oli esimerkiksi 273 kylpylää, 48 madrasaa ja 162 moskeijaa. Kaupunki oli myös šiialaisuuden keskuksia ja houkutteli näin uskonoppineita ympäri islaminuskoista maailmaa. Vuonna 1722 ghilzaiafgaanit valloittivat kaupungin kuusikuukautta kestäneen piirityksen jälkeen ja tuhosivat suuren osan sen infrastruktuurista. Seuraavina vuosikymmeninä kaupunki säilyi raunioina ja muut kaupungit kuten Mashhad, Shiraz ja lopulta Teheran ohittivat sen kehityksessä. Kaupungin uuteen alamäkeen vaikuttivat paitsi verilöylyt ja nälänhädät, mutta myös sen muuttunut taloudellinen asema. Perinteisesti tärkeät maalla kulkevat kauppareitit menettivät merkitystään merireittien merkityksen kasvaessa.[7]

Vuonna 1905 Esfahan oli yksi perustuslaillisen vallankumouksen keskuksia ja se alkoi toipua šaahi Reza Pahlavin valtakaudella. Kaupunkiin rakennettiin teollisuusalue ja Esfahanista tuli lopulta maan johtavia teollisia keskuksia teräs-, sementti-, ja asetehtaineen. Historiallisia rakennuksia entisöitiin ja kaupungista tuli myös turismin keskuksia. Kehitys jatkui myös Iranin vallankumouksen jälkeen. Kaupungin väestön räjähdysmäinen kasvu on tuottanut ongelmia esimerkiksi luvattoman rakentamisen kautta.[7]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin väkiluku on kasvanut seuraavasti: 254 708 (1956), 424 045 (1966), 661 510 (1976), 986 753 (1986), 1 127 030 (1991), 1 266 072 (1996), 1 602 110 (2006) ja 1 756 126 (2011).[2][5]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsitöitä käsityöläiskaupassa.

Esfahan on ollut monien muslimien ja persialaisten kulttuuri- ja uskonnollisten vaikuttajien koti. Ibn Sina (k. 1037) asui kaupungissa viimeiset neljätoista vuottansa ja kirjoitti useimmat merkittävät filosofian ja lääketieteen teoksensa siellä. Baabilaisuuden perustaja Bab kirjoitti osan teoksistaan Esfahanissa ja kaupunki onkin myöhemmin ollut yksi bahai-uskon keskusista. Johtaviin naispuolisiin islaminoppineisiin lukeutuva Hajieh Sayyideh Nosrat Begom Amin syntyi ja kuoli Esfahanissa ja julkaisi siellä 15-osaisen tutkielmansa Koraanista.[7] Seudulla valmistetut perinteiset matot luetaan Iranin arvostetuimpiin.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijannokkaan. Suomenkieliset ulkomaan paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet., s. 285. Taulukossa 2 (endonyymit) englanninkielisenä tai paikallisena nimimuotona mainitaan Esfahan (Eṣfahān). Paikkakunnan suomenkielinen nimi: kahden nimimuodon rinnasteisuutta kuvaava merkintä Isfahan~Esfahan(endonyymi). Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
  2. a b c Iran Statistical Yearbook 1390 (2011–2012) (Yli 100 000 asukkaan kaupungit taulukossa 2.10 julkaisun sivuilla 116–117) Statistical Centre of Iran (via ismat.info). Viitattu 10.12.2015. (englanniksi)
  3. Isfahan Encyclopædia Iranica, iranicaonline.org. Viitattu 10.12.2015. (englanniksi)
  4. Eṣfahān. Iran Encyclopædia Britannica, britannica.com. Viitattu 10.12.2015. (englanniksi)
  5. a b Thomas Brinkhoff: Iran: Major and Midsize Cities (Provinssit ja niiden hallintokaupungit kerrotaan kohdassa Provinces, kaupunkien tietoja kohdassa Contents: Cities. Aineistolähteeksi ilmoitetaan Iranin tilastokeskus.) citypopulation.de. Viitattu 10.12.2015. (englanniksi)
  6. Hakulinen, Kerkko 2006: Paikannimet, s. 222. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-27676-6
  7. a b c d e f g h Michael R. T. Dumper ja Bruce E. Stanley: Cities of The Middle East and North Africa, s. 147-149. ABC CLIO, 2007. ISBN 1-57607-919-8. (englanniksi)
  8. Masjed-e Jāmé of Isfahan whc.unesco.org. Viitattu 10.12.2015. (englanniksi)
  9. Meidan Emam, Esfahan whc.unesco.org. Viitattu 10.12.2015. (englanniksi)
  10. Eṣfahān carpet päivitetty 3.4.2015. Encyclopædia Britannica, britannica.com. Viitattu 10.12.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]