Dysautonomia
Dysautonomia on autonomisen hermoston toimintahäiriö. Se voi olla synnynnäinen tai puhjeta missä tahansa iässä vähitellen tai äkillisesti. Dysautonomia vaihtelee vaikeusasteeltaan lievästä vakavaan ja voi harvinaisissa tapauksissa johtaa kuolemaan. Vakavissa tapauksissa komplikaationa voi ilmetä esimerkiksi hengitysvajaus tai keuhkokuume.[1]
Itsenäisenä ilman taustalla olevaa sairautta voi kehittyä primaarinen dysautonomia. Tällainen dysautonomia voi olla useiden sairauksien ja häiriöiden taustalla. Yleisimmin primaari dysautonomia ilmenee neurokardiogeenisen synkopeen muodossa. Muita primaarisia dysautonomiasairauksia ovat posturaalinen ortostaattinen takykardiaoireyhtymä, familiaalinen dysautonomia, monisysteemiatrofia ja puhdas dysautonomia. Toisaalta dysautonomia voi olla sekundaarista, jolloin se johtuu jostain muusta perussairaudesta. Tällaisiin sairauksiin kuuluvat diabetes, Parkinsonin tauti, nivelreuma, systeeminen lupus erythematosus, Sjögrenin oireyhtymä, sarkoidoosi, Crohnin tauti, haavainen paksusuolentulehdus, keliakia, Charcot–Marie–Toothin tauti, Arnold–Chiarin epämuodostuma, amyloidoosi, Guillain–Barrén oireyhtymä, Ehlers–Danlosin oireyhtymä, Lambert–Eatonin myasteeninen oireyhtymä, B12-vitamiinin puutos, E-vitamiinin puutos, HIV/AIDS ja Lymen tauti.[1]
Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dysautonomian oireet ovat moninaisia ja vaihtelevia. Ne voivat esiintyä ajoittaisina. Yleinen merkki dysautonomiasta on se, että seisominen pitkään aiheuttaa huimausta ja heikotusta. Mahdollisia dysautonomian oireita on paljon. Niihin kuuluvat tasapainovaikeudet, ääni- ja valoherkkyys, hengenahdistus, rintakipu, huimaus, ruumiinlämmön vaihtelu, väsymys, näköhäiriöt, dysfagia, pahoinvointi, oksentelu, ummetus, bradykardia, takykardia, sydämentykytykset, aivosumu, verenpaineen suuret vaihtelut, mielialanvaihtelut, pyörtyminen, tajuttomuus, hypohidroosi, univaikeudet, migreeni, dehydraatio, virtsa- ja ulosteinkontinenssi, kasvanut virtsaamistarve, erektiohäiriö, matala verensokeri ja heikentynyt fyysisen rasituksen sieto.[1]
Dysautonomian oireita voivat laukaista myös alkoholi, dehydraatio, stressi ja kuumuus. Oireiden lievittämiseen voidaan pyrkiä monin keinoin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Dysautonomia Cleveland Clinic, viitattu 4.8.2023