Dominic Calvert-Lewin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dominic Calvert-Lewin syyskuussa 2017.

Dominic Nathaniel Calvert-Lewin (s. 16. maaliskuuta 1997 Sheffield) on englantilainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän edustaa Englannin Valioliigassa pelaavaa Evertonia.[1]

Calvert-Lewin nousi Sheffield Unitedin junioreista ykkösliigassa pelanneeseen edustusjoukkueeseen keväällä 2015. Hän oli lainalla alemmilla sarjatasoilla Stalybridge Celticissä ja Northampton Townissa sekä pelasi Sheffield Unitedissa ykkösliigaa vielä yhdeksän ottelun verran kaudella 2015–2016. Elokuussa 2016 Calvert-Lewin siirtyi valioliigaseura Evertoniin. Kaudella 2016–2017 hän pelasi Valioliigassa 11 ottelua ja teki maalin maaliskuussa 2017 Hull Cityä vastaan. Seuraavalla kaudella hän pelasi 32 liigaottelua ja teki niissä neljä maalia. Kaudella 2018–2019 hän pelasi 35 liigaottelua ja teki niissä kuusi maalia. Kaudella 2019–2020 hän teki 36 liigaottelussaan 13 maalia, joista kaksi voitto-ottelussa Chelseaa ja kaksi voitto-ottelussa Newcastle Unitedia vastaan joulukuussa. Syyskuussa 2020 hän teki Valioliigassa ensimmäisen hattutemppunsa West Bromwich Albionia vastaan. Hän pelasi kauden 2020–2021 aikana 33 valioliigaottelua ja teki niissä 16 maalia, millä hän oli liigan maalintekijätilaston kuudes.[1]

Calvert-Lewin on pelannut Englannin alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa 14 ottelua ja tehnyt kuusi maalia. Hän voitti alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden 2017; lopputurnauksessa hän pelasi Englannin kaikissa seitsemässä ottelussa ja teki maalin alkulohko-ottelussa Argentiinaa vastaan ja ainoan maalin loppuottelussa Venezuelaa vastaan. Alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa hän on pelannut 17 ottelua ja tehnyt seitsemän maalia. Alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2019 hän pelasi kaksi ottelua, jotka molemmat päättyivät Englannin tappioon.[1]

Calvert-Lewin pelasi Englannin A-maajoukkueessa ensimmäisen kerran lokakuussa 2020 ystävyysottelussa Walesia vastaan ja teki ottelussa joukkueensa avausmaalin. Hän teki marraskuussa 2020 maalin ystävyysottelussa Irlantia vastaan ja maaliskuussa 2021 kaksi maalia MM-karsintaottelussa San Marinoa vastaan. Hän on pelannut kaikkiaan 11 A-maaottelua, joista viisi ottelua avauskokoonpanossa. Kesän 2021 EM-kilpailuissa hän on päässyt vaihdosta kentälle alkulohko-ottelussa Kroatiaa vastaan lisäajalla ja puolivälieräottelussa Ukrainaa vastaan 73. minuutilla Englannin johtaessa 4–0.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.