Dejan Lovren
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Dejan Lovren | |
| Syntymäaika | 5. heinäkuuta 1989 | |
| Syntymäpaikka | Zenica, Jugoslavia | |
| Pelipaikka | puolustaja | |
| Pituus | 188 cm | |
| Seura | ||
| Seura | FK Zenit Pietari | |
| Junioriseurat | ||
| Karlovac | ||
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 2005–2010 2006–2008 2010–2013 2013–2014 2014–2020 2020– |
Dinamo Zagreb → Inter Zaprešić Lyon Southampton Liverpool FK Zenit Pietari |
37 (1) 50 (1) 72 (2) 31 (2) 131 (5) 50 (3) |
| Maajoukkue | ||
| 2009– | Kroatia | 78 (5) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 20. joulukuuta 2022.
| ||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Kroatia
| |||
| Miesten jalkapallo | |||
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Venäjä 2018 | Jalkapallo | |
 Pronssia |
Qatar 2022 | Jalkapallo | |
Dejan Lovren (s. 5. heinäkuuta 1989 Zenica, Jugoslavia) on kroatialainen jalkapalloilija. Hän edustaa tällä hetkellä Venäjän jalkapalloliigassa pelaavaa FK Zenit Pietaria ja on pelipaikaltaan puolustaja. Hän on aiemmin pelannut kotimaansa lisäksi 3,5 vuotta Ranskassa ja kuusi vuotta Englannissa. Hän on pelannut Kroatian maajoukkueessa vuodesta 2009.
Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lovren edusti kroatialaista Dinamo Zagrebia vuosina 2005−2010. Kausilla 2006−2008 hän oli tosin lainalla Inter Zaprešićissa. Hän voitti Dinamossa Kroatian-mestaruuden 2009 ja 2010 sekä Kroatian cupin 2009. Hän pelasi seurassa myös Mestarien liigan karsintoja ja Eurooppa-liigaa. Hän siirtyi tammikuussa 2010 ranskalaisseura Lyoniin 4½-vuotisella sopimuksella. Hänestä maksettiin 9,5 miljoonan euron siirtokorvaus. Hän teki ensiesiintymisensä joukkueessa 24. tammikuuta 2010 Ranskan cupin ottelussa Monacoa vastaan. Ensimmäisen pelinsä maan pääsarjassa hän pelasi 31. tammikuuta 2010 Paris Saint-Germainia vastaan. Seuraavalla kaudella hän debytoi Mestarien liigassa.[1]
Lovren pelasi Ranskassa neljä kautta ja oli voittamassa vuonna 2012 Ranskan cupia. Kesäkuussa 2013 hän siirtyi Englannin Valioliigassa pelaavaan Southamptoniin, joka maksoi Lyonille 8,5 miljoonan punnan siirtokorvauksen. Lovren teki Southamptonin kanssa nelivuotisen sopimuksen.[2][3] Hän siirtyi kuitenkin jo seuraavana kesänä Valioliigan Liverpooliin runsaan 25 miljoonan euron siirtosummalla.[1]
Lovren pelasi Liverpoolissa 24−29 valioliigaottelua kausilla 2014−2018. Seuraavalla kaudella ottelumäärä putosi kolmeentoista. Hän pelasi tappiollisissa Eurooppa-liigan loppuottelussa 2016 ja Mestarien liigan loppuottelussa 2018. Kaudella 2018−2019 hän pelasi vain kolmessa Mestarien liigan ottelussa ja oli vaihtopenkillä myös voitokkaassa loppuottelussa Tottenhamia vastaan. Hän pelasi kymmenen valioliigaottelua Liverpoolin mestaruuteen päättyneellä kaudella 2019–2020.[1]
Lovren siirtyi Venäjän jalkapalloliigan Zenitiin 12 miljoonalla eurolla kesällä 2020. Hän voitti kaudella 2020–2021 Venäjän-mestaruuden ja teki Venäjän Valioliigan 21 ottelussaan kaksi maalia. Seuraavalla kaudella hän voitti jälleen mestaruuden mutta pelasi vain 14 liigaottelua, koska hän oli kauden jälkipuoliskon sivussa peleistä nilkkavamman vuoksi.[1]
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lovren pelasi Kroatian 17−21-vuotiaiden maajoukkueissa vuosina 2004−2010. Hän oli mukana Kroatian maajoukkueessa ensimmäisen kerran 12. elokuuta 2009 ottelussa Valko-Venäjää vastaan, muttei päässyt pelaamaan. Ensimmäisen maaottelunsa hän pelasi Qataria vastaan saman vuoden lokakuussa. Ensimmäisen arvokilpailujen karsintaottelunsa hän pelasi muutamaa päivää myöhemmin MM-karsintaottelussa Kazakstania vastaan. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki EM-karsintaottelussa Maltaa vastaan syyskuussa 2011. Tämän jälkeen hän on tehnyt maalin maaliskuussa 2013 MM-karsintaottelussa Walesia, syyskuussa 2019 EM-karsintaottelussa Slovakiaa, syyskuussa 2020 Kansojen liigan ottelussa Ranskaa ja syyskuussa 2022 Kansojen liigan ottelussa Itävaltaa vastaan.[1]
Lovren joutui jäämään nilkkavamman takia pois EM-kilpailuista 2012. Hän pelasi Kroatian kaikki kolme ottelua MM-kilpailuissa 2014. Hän ei ollut Kroatian joukkueessa EM-kilpailuista 2016. Hän pelasi Kroatian jokaisessa ottelussa maan saavuttaessa hopeaa MM-kilpailuissa 2018. Hän pelasi täydet minuutit myös loppuottelussa Ranskaa vastaan. Kesällä 2021 pelatuissa EM-kilpailuissa Lovren pelasi täydet minuutit Kroatian toisessa ja kolmannessa alkulohko-ottelussa mutta sai molemmissa varoituksen ja niiden seurauksena pelikiellon neljännesvälieräotteluun, jonka Kroatia hävisi. MM-kilpailuissa 2022 Kroatia saavutti pronssia ja Lovren pelasi täydet minuutit joukkueensa kuudessa ensimmäisessä ottelussa mutta ei päässyt pronssiottelussa kentälle.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
29. kesäkuuta 2012 Lovren meni naimisiin Anita Sekulićin kanssa.[4] Heidän tyttärensä syntyi kaksi kuukautta myöhemmin.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Dejan Lovren Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
- ↑ Smith, Ben: Southampton sign Croatian defender Dejan Lovren from Lyon 14.6.2013. BBC Sport. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Davie, Chris: Southampton sign Lovren from Lyon Goal.com. 14.6.2013. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
- ↑ U tajnosti se vjenčali nogometaš Dejan Lovren i Anita Sekulić vecernji.hr. 3.7.2012. Večernji list. Viitattu 14.7.2015. (kroatiaksi)
- ↑ Anita Runje: Postao je otac: Dejan i Anita Lovren dobili djevojčicu Elenu 24sata.hr. 28.8.2012. 24 Sata. Viitattu 14.7.2015. (kroatiaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lovrenin tilastot Football Database -sivustolla (ranskaksi)
1 Lopes | 2 Diomandé | 3 Tagliafico | 4 Lukeba | 5 Lovren | 6 Caqueret | 7 Toko Ekambi | 8 Aouar | 9 Dembélé | 10 Lacazette | 11 Tetê | 12 Henrique | 15 Faivre | 17 Boateng | 18 Cherki | 20 Kumbedi | 21 Da Silva | 22 Reine-Adélaïde | 23 Mendes | 24 Lepenant | 26 Barcola | 27 Gusto | 30 Pollersbeck | 35 Riou | 40 Bonnevie | 88 Tolisso | Valmentaja Blanc
1 Livaković | 2 Vrsaljko | 3 Strinić | 4 Perišić | 5 Ćorluka | 6 Lovren | 7 Rakitić | 8 Kovačić | 9 Kramarić | 10 Modrić | 11 Brozović | 12 L. Kalinić | 13 Jedvaj | 14 Bradarić | 15 Ćaleta-Car | 16 N. Kalinić | 17 Mandžukić | 18 Rebić | 19 Badelj | 20 Pjaca | 21 Vida | 22 Pivarić | 23 Subašić | Valmentaja Dalić
1 Livaković | 2 Vrsaljko | 3 Barišić | 4 Perišić | 5 Ćaleta-Car | 6 Lovren | 7 Brekalo | 8 Kovačić | 9 Kramarić | 10 Modrić | 11 Brozović | 12 Kalinić | 13 Vlašić | 14 Budimir | 15 Pašalić | 16 Škorić | 17 Rebić | 18 Oršić | 19 Badelj | 20 Petković | 21 Vida | 22 Juranović | 23 Sluga | 24 Bradarić | 25 Gvardiol | 26 Ivanušec | Valmentaja Dalić
1 Livaković | 2 Stanišić | 3 Barišić | 4 Perišić | 5 Erlić | 6 Lovren | 7 Majer | 8 Kovačić | 9 Kramarić | 10 Modrić | 11 Brozović | 12 Grbić | 13 Vlašić | 14 Livaja | 15 Pašalić | 16 Petković | 17 Budimir | 18 Oršić | 19 Sosa | 20 Gvardiol | 21 Vida | 22 Juranović | 23 Ivušić | 24 Šutalo | 25 Sučić | 26 Jakić | Valmentaja Dalić