Debora Vaarandi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Debora Vaarandin hautakivi Pärnamäen hautausmaalla.

Debora Vaarandi (o.s. Trull, 1936–1939 Hint; 1. lokakuuta 1916, Võru28. huhtikuuta 2007[1] Tallinna) oli virolainen runoilija ja kielenkääntäjä. Hän syntyi postivirkailijan tyttärenä Võrussa, Liivinmaalla (nykyisessä Etelä-Virossa) mutta vietti lapsuutensa suurimmaksi osaksi Saarenmaalla. Hän kävi alakoulua Tallinnassa ja Saarenmaalla vuosina 19241929 ja Saarenmaan yhteislukiota Kuressaaressa vuosina 19301935.

Vaarandi tutustui saarenmaalaisissa kirjallisuusiltamissa vasemmistolaiseen opettajaan ja myöhemmin kirjailijaan Aadu Hintiin. Avioiduttuaan he muuttivat Tarttoon, jossa silloinen Debora Hint opiskeli Tarton yliopiston filosofisessa tiedekunnassa vuosina 19361940. Debora ja Aadu Hintin avioliitto päättyi eroon 1939 heidän ainoan lapsensa kuoltua.

Neuvostoliiton miehityksen aikana hän työskenteli ensin Rahva Häälen kulttuuriosaston toimittajana heinäkuusta syyskuuhun 1940 ja sen jälkeen Sirp ja Vasaran toimittajana vuosina 1940–1941 ja 1944–1946. Debora oli tutustunut silloiseen Sirp ja Vasar -lehden päätoimittajaan Anton Vaarandiin, jonka kanssa hän solmi avioliiton. Uuden aviomiehensä innostamana Debora liittyi Viron kommunistiseen puolueeseen jo ennen sotaa, jolloin siinä oli jäseniä vain kourallinen.

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 Vaarandi pakeni muiden punaisten tavoin Saksan armeijaa Neuvostoliittoon, jona aikana vuosina 19421944 hän työskenteli Rahva Häälen toimituksessa Moskovassa ja Pietarissa. Sodan aikana myös hänen toinen avioliittonsa hajosi. Sodan päätyttyä Debora Vaarandi palasi takaisin Viroon toimien Sirp ja Vasar -lehden vastaavana toimittajana. Vuodesta 1946 alkaen hän toimi vapaana kirjailijana. Vuonna 1971 hänestä tuli Viron sosialistisen neuvostotasavallan kansankirjailija.[2][3]

Vuonna 1952 Vaarandi avioitui kirjailija Juhan Smuulin kanssa, ja liitto kesti aina vuonna 1971 tapahtuneeseen Smuulin kuolemaan asti.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaarandin kirjailijanura alkoi hänen lukioaikoinaan kirjoittamastaan runostaan Udus, joka julkaistiin Eesti Naisessa vuonna 1936. Eesti Kirjandus ja Postimees julkaisivat hänen kirja-arvostelujaan vuosina 19361940. Hänen esikoisteoksensa on vuonna 1945 ilmestynyt runoteos Põleva laotuse all.[3] Kyseessä oli Neuvostoliitossa sota-aikana koti-ikävää ja luontoa kuvaavaa runokokelma, jossa oli tosin ajalle tyypillistä Stalin-ylistystä. Varsinainen läpilyöntiteos oli Unistaja aknal eli suomennettuna Haaveilija ikkunalla vuodelta 1959. Tällöin Neuvosto-Virossa elettiin Nikita Hruštšovin suojasään aikaa eli runoissa ei ollut pakko tuoda esiin poliittisuutta. Vaarandi näytti kykynsä tällöin luonto- ja rakkausrunoilijana. Hänet tunnetaan myös Saarenmaan valssin sanoittajana sekä kääntäjänä. Kesällä 2006 ilmestyivät runoilijan nuoruudenmuistelmat, jotka saivat kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton. [4]

Runoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Debora Vaarandilta on julkaistu seuraavat runoteokset:

  • Põleva laotuse all, 1945
  • Kohav rand, jossa julkaistiin Saarenmaan valssin alkuperäisteksti "Talkoot Löönen suolla", 1948
  • Selgel hommikul, 1950
  • Luuletused, 1956
  • Unistaja aknal, 1959
  • Rannalageda leib, 1965
  • Tuule valgel, 1977
  • See kauge hääl, 2000.

Vaarandin muita teoksia ovat

  • Uuenevate mälestuste linnad, 1964
  • Välja õuest ja väravast, 1970.

Käännösteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Debora Vaarandi käänsi viroksi runsaasti suomen-, saksan- ja venäjänkielistä kirjallisuutta. Hänen kääntämänään on julkaistu mm. Bertolt Brechtin, Alfred Adlerin, Aleksei Tolstoin, Vera Inberin, Juri Nagibinin, Mihail Prišvinin, Eduard Bagritskin, Viktor Nekrasovin, Maksim Gorkin, Olga Bergholtzin, Anna Ahmatovan, Katri Valan, Eino Leinon, Aleksis Kiven, Georg Traklin, Benedicta Idefeltin ja Laila Hirvisaaren tuotantoa.[3]

  • Muhtar Auezov: Abai, 1951, useita kääntäjiä
  • Pentti Saarikoski: Hämara tantsud, 1989, useita kääntäjiä
  • Eino Leino: Kaunimad laulud, 1972, useita kääntäjiä
  • Endel Mallene (toim.): Kui palju on maailmas värve, 1983, suomalaista nykyrunoutta, useita kääntäjiä
  • Kuidas sünnivad kurgaanid, 1967, novelleja neuvostokirjallisuuden alkuajoilta, useita kääntäjiä
  • Lastele Leninist, 1985
  • Sergei Jesenin: Loojumatu tund, 1966, useita kääntäjiä
  • Bertolt Brecht: Luulet, 2007, useita kääntäjiä
  • Sergei Jesenin: Luulet, 1981, useita kääntäjiä
  • Aleksis Kivi: Luulet, 1976
  • Sergei Jesenin: Luuletused, 1970
  • Galina Nikolajeva: Lõikus, 1952, useita kääntäjiä
  • Paavo Rintala: Mina, Grünewald, 1994, romaani, useita kääntäjiä
  • Vassili Grossman: Mõned kurvad päevad, 1967
  • Bertolt Brecht: Näidendid, 1977, useita kääntäjiä
  • Konstantin Paustovski: Pillikeel, 1983
  • Vitali Sjomin: Seitsmekesi majas, 1966
  • Väino Ilus (toim.): Sõjajutud, 1978, novellikokoelma, useita kääntäjiä
  • Lassi Nummi: Taeva ja maa märgid, 2002, runokokoelma, useita kääntäjiä
  • Laila Hietamies: Tormipilved, 1996, romaani
  • Laila Hietamies: Valged akaatsiad, 1996, romaani
  • Veera Panova: Valja. Volodja. Serjoža. 1979, useita kääntäjiä
  • Benedicta Idefelt: Viiburist Vatikani, 1994
  • Laila Hietamies: Vürstitar Sonja, 1995, romaani
  • Aleksandr Blok: Ööbikuaed, 1972, runokokoelma, useita kääntäjiä
  • Laila Hietamies: Ööbikusalu, 1998, romaani
  • Elvi Sinervo: Kolm naeru on minul, 1971, runokokoelma

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.epl.ee/uudised/383894
  2. http://www.ekspress.ee/viewdoc/69426DA4EB3CD094C2256FB60056B909
  3. a b c http://www.postimees.ee/260806/esileht/kultuur/214938.php
  4. Eva Lille: Saarenmaan valssin runoilija vironsi suomalaislyriikkaa. Helsingin sanomat, 2007, nro 119, s. C 9. Artikkelin verkkoversio.