Debora Vaarandi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Debora Vaarandi
Debora Vaarandin hautakivi Pärnamäen hautausmaalla.

Debora Vaarandi (o.s. Trull, 1936–1939 Hint; 1. lokakuuta 1916, Võru28. huhtikuuta 2007[1] Tallinna, Viro[2]) oli virolainen runoilija ja kääntäjä. Hän syntyi postivirkailijan tyttärenä Võrussa Liivinmaalla (nykyisessä Etelä-Virossa) mutta vietti lapsuutensa suurimmaksi osaksi Saarenmaalla. Hän kävi alakoulua Tallinnassa ja Saarenmaalla vuosina 1924–1929 ja Saarenmaan yhteislukiota Kuressaaressa vuosina 1930–1935.lähde?

Vaarandi tutustui saarenmaalaisissa kirjallisuusiltamissa vasemmistolaiseen opettajaan ja myöhemmin kirjailijaan Aadu Hintiin. Avioiduttuaan he muuttivat Tarttoon, jossa silloinen Debora Hint opiskeli Tarton yliopiston filosofisessa tiedekunnassa vuosina 1936–1940. Debora ja Aadu Hintin avioliitto päättyi eroon 1939 heidän ainoan lapsensa kuoltua.lähde?

Neuvostoliiton miehityksen aikana hän työskenteli ensin Rahva Häälin kulttuuriosaston toimittajana heinäkuusta syyskuuhun 1940 ja sen jälkeen 1940–1941 ja 1944–1946 Sirp ja Vasarin toimittajana. Debora Hint oli tutustunut silloiseen Sirp ja Vasar -lehden päätoimittajaan Anton Vaarandiin, jonka kanssa hän solmi avioliiton. Uuden aviomiehensä innostamana Debora liittyi Viron kommunistiseen puolueeseen jo ennen sotaa, jolloin siinä oli jäseniä vain kourallinen.lähde?

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 Vaarandi pakeni muiden punaisten tavoin Saksan armeijaa Neuvostoliittoon. Vuosina 1942–1944 hän työskenteli Rahva Häälin toimituksessa Moskovassa ja Leningradissa. Sodan aikana myös hänen toinen avioliittonsa hajosi. Sodan päätyttyä Debora Vaarandi palasi Viroon, jossa hän toimi Sirp ja Vasar -lehden vastaavana toimittajana. Vuodesta 1946 alkaen hän toimi vapaana kirjailijana. Vuonna 1971 hänestä tuli Viron sosialistisen neuvostotasavallan kansankirjailija.[3][4]

Vaarandi avioitui 1952 kirjailija Juhan Smuulin kanssa, ja liitto kesti vuonna 1971 tapahtuneeseen Smuulin kuolemaan asti.lähde?

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaarandin kirjailijanura alkoi hänen lukioaikoinaan kirjoittamastaan runostaan Udus, joka julkaistiin Eesti Naisessa vuonna 1936. Eesti Kirjandus ja Postimees julkaisivat hänen kirja-arvostelujaan vuosina 1936–1940. Hänen esikoisteoksensa on vuonna 1945 ilmestynyt runoteos Põleva laotuse all.[4] Kyseessä oli Neuvostoliitossa sota-aikana koti-ikävää ja luontoa kuvaava runokokoelma, jossa oli tosin ajalle tyypillistä Stalin-ylistystä. Varsinainen läpilyöntiteos oli Unistaja aknal ('Haaveilija ikkunalla') vuodelta 1959. Tällöin Neuvosto-Virossa elettiin Nikita Hruštšovin suojasään aikaa eli runoissa ei ollut pakko tuoda esiin poliittisuutta. Vaarandi näytti kykynsä tällöin luonto- ja rakkausrunoilijana.lähde? Hänet tunnetaan myös Saarenmaan valssin sanoittajana sekä kääntäjänä. Kesällä 2006 ilmestyivät runoilijan nuoruudenmuistelmat, jotka saivat kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton.[5]

Runoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Debora Vaarandilta on julkaistu seuraavat runoteokset:

  • Põleva laotuse all, 1945
  • Kohav rand, jossa julkaistiin Saarenmaan valssin alkuperäisteksti "Talkoot Löönen suolla", 1948
  • Selgel hommikul, 1950
  • Luuletused, 1956
  • Unistaja aknal, 1959
  • Rannalageda leib, 1965
  • Tuule valgel, 1977
  • See kauge hääl, 2000.

Vaarandin muita teoksia ovat

  • Uuenevate mälestuste linnad, 1964
  • Välja õuest ja väravast, 1970.

Käännösteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Debora Vaarandi käänsi viroksi runsaasti suomen-, saksan- ja venäjänkielistä kirjallisuutta. Hänen kääntämänään on julkaistu mm. Bertolt Brechtin, Alfred Adlerin, Aleksei Tolstoin, Vera Inberin, Juri Nagibinin, Mihail Prišvinin, Eduard Bagritskin, Viktor Nekrasovin, Maksim Gorkin, Olga Bergholtzin, Anna Ahmatovan, Katri Valan, Eino Leinon, Aleksis Kiven, Georg Traklin, Benedicta Idefeltin ja Laila Hirvisaaren tuotantoa.[4]

  • Muhtar Auezov: Abai, 1951, useita kääntäjiä
  • Pentti Saarikoski: Hämara tantsud, 1989, useita kääntäjiä
  • Eino Leino: Kaunimad laulud, 1972, useita kääntäjiä
  • Endel Mallene (toim.): Kui palju on maailmas värve, 1983, suomalaista nykyrunoutta, useita kääntäjiä
  • Kuidas sünnivad kurgaanid, 1967, novelleja neuvostokirjallisuuden alkuajoilta, useita kääntäjiä
  • Lastele Leninist, 1985
  • Sergei Jesenin: Loojumatu tund, 1966, useita kääntäjiä
  • Bertolt Brecht: Luulet, 2007, useita kääntäjiä
  • Sergei Jesenin: Luulet, 1981, useita kääntäjiä
  • Aleksis Kivi: Luulet, 1976
  • Sergei Jesenin: Luuletused, 1970
  • Galina Nikolajeva: Lõikus, 1952, useita kääntäjiä
  • Paavo Rintala: Mina, Grünewald, 1994, romaani, useita kääntäjiä
  • Vassili Grossman: Mõned kurvad päevad, 1967
  • Bertolt Brecht: Näidendid, 1977, useita kääntäjiä
  • Konstantin Paustovski: Pillikeel, 1983
  • Vitali Sjomin: Seitsmekesi majas, 1966
  • Väino Ilus (toim.): Sõjajutud, 1978, novellikokoelma, useita kääntäjiä
  • Lassi Nummi: Taeva ja maa märgid, 2002, runokokoelma, useita kääntäjiä
  • Laila Hietamies: Tormipilved, 1996, romaani
  • Laila Hietamies: Valged akaatsiad, 1996, romaani
  • Veera Panova: Valja. Volodja. Serjoža. 1979, useita kääntäjiä
  • Benedicta Idefelt: Viiburist Vatikani, 1994
  • Laila Hietamies: Vürstitar Sonja, 1995, romaani
  • Aleksandr Blok: Ööbikuaed, 1972, runokokoelma, useita kääntäjiä
  • Laila Hietamies: Ööbikusalu, 1998, romaani
  • Elvi Sinervo: Kolm naeru on minul, 1971, runokokoelma

Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuulen valossa, valikoima runoja. Useita suomentajia. Oulu: Pohjoinen 1982 ISBN 951-9152-50-4 (Suomennoskilpailun runoja)

Vaarandin runoja on myös antologioissa:

  • 20 nykyvirolaista runoilijaa, toim. Raili Kilpi-Hynynen & Arvo Turtiainen. Helsinki: Tammi 1969 Horisontti-sarja
  • Pihlaja: kahdeksan eestiläistä naisrunoilijaa, valik. ja suom. Aino Kaasinen. Lahti: A. Kaasinen (omakustanne) 1983 ISBN 951-99491-1-9
  • Uusien sulkien kasvaminen: kymmenen nykyvirolaista runoilijaa, toim. Pirkko Huurto, Paul-Eerik Rummo. Helsinki: Tammi 1984 ISBN 951-30-5991-X

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suri poetess Debora Vaarandi, EPOnline 28.4.2007, viitattu 22.10.2021 (Archive.org 2.6.2007) (viroksi)
  2. Vaarandi, Debora, Kirjasampo, viitattu 22.10.2021
  3. Kalev Kesküla, Inimhäälega, silmade kõrgusel Areen, Eesti Ekspressi kultuurilisa 28.2.2005 (Archive.org) (viroksi)
  4. a b c Rein Veidemann, Peegeldusi ja vastuhõikeid Leete voogudest, Postimees 26.8.2006 (Archive.org) (viroksi)
  5. Eva Lille: Saarenmaan valssin runoilija vironsi suomalaislyriikkaa. ([vanhentunut linkki]) Helsingin Sanomat, 2007, nro 119, s. C 9. Artikkelin verkkoversio.