Brüno (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Brüno
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Larry Charles
Käsikirjoittaja Sacha Baron Cohen
Tuottaja Jay Roach
Sacha Baron Cohen
Säveltäjä Erran Baron Cohen
Kuvaaja Wolfgang Held
Leikkaaja James Thomas
Pääosat Sacha Baron Cohen
Alice Evans
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat  Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Universal Pictures
Levittäjä Universal Studios
Fórum Hungary
Netflix
Ensi-ilta 10. heinäkuuta 2009
Kesto 81 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Tuotto 138 805 831 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Brüno on yhdysvaltalainen komediaelokuva, joka sai ensi-iltansa 10. heinäkuuta 2009. Sen pääosasta, tuottamisesta ja kirjoittamisesta vastasi Sacha Baron Cohen. Homoseksuaalin muotitoimittajan Brünon hahmo on esiintynyt aikaisemmin Cohenin Channel 4- ja HBO-kanavilla esitetyssä Da Ali G Show’ssa. Elokuva on kolmas, joka perustuu sarjan hahmoihin. Sitä edelsivät Ali G Indahouse ja Borat.

Elokuvan maailmanlaajuinen ensi-ilta oli heti Michael Jacksonin kuoleman jälkeen. Siksi siitä poistettiin aivan viime hetkellä kohtaus, jossa Brüno tapaa La Toya Jacksonin. Poisto tehtiin poikkeuksellisesti leikkaamalla jo esitysvalmiita elokuvakopioita. [1]

Parin viikon kuluttua ensi-illasta raportoitiin Sacha Baron Cohenin joutuneen parantamaan henkivartiointiaan hänen ja hänen perheensä saatua tappouhkauksia terroristeilta. Elokuvassa Brüno luonnehtii al-Qaida-johtaja Osama bin Ladenia ”törkyiseksi velhoksi” ja ”kodittomaksi joulupukiksi”, yrittää päästä ääri-islamilaisen al-Aksan marttyyriprikaatin sieppaamaksi ja sekoittaa palestiinalaisen Hamas-ryhmittymän hummustahnaan.[2]

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tarina kertoo itävaltalaisesta homoseksuaalista muotitoimittajasta Brünosta (Sacha Baron Cohen), joka mokailtuaan Milanon muotimessuilla saa potkut muotiohjelmansa palveluksesta ja porttikiellon tärkeimpiin alan tapahtumiin. Sosiaalisen romahduksen kokenut Brüno lähtee itävältalaisen aseenkantajansa Lutzin (Gustaf Hammarsten) kanssa Los Angelesiin tavoittelemaan kuuluisuutta ”hinnalla millä hyvänsä”. Tavoitteena hänellä on tulla ”kuuluisimmaksi itävaltalaiseksi sitten Hitlerin”.

Brüno hakeutuu PR-konsulttien pakeille ja käy selvänäkijällä. Hänen yltiöhomoseksuaalinen ohjelmansa tyrmätään koeyleisön katselussa, jonka jälkeen hän päättää hankkia julkisuutta muilla tavoin. Hän käy välittämässä Lähi-idän rauhanpyrkimyksiä, mutta onnistuu suututtamaan muun muassa ortodoksijuutalaiset jäljittelemällä näiden pukeutumista. Yrittäessään ratkaista Israelin ja palestiinalaisten välisen tilanteen hän sekoittaa haastattelutilanteessa Hamasin ja hummuksen. Paluumatkalla Kaliforniaan hän käy adoptoimassa lapsen Afrikasta ja antaa tälle ”perinteisen afroamerikkalaisen nimen” O. J. Esiintyminen lapsen kanssa talk show’ssa paljolti afroamerikkalaisen yleisön edessä aiheuttaa skandaalin, kun Brüno kertoo vaihtaneensa pienokaisen iPodiin ja esittelee kuvia, joissa tämä on mukana homojen poreallasbileissä.

Lopulta Brüno tajuaa, että menestyäkseen hänen on oltava hetero ”kuten Kevin Spacey ja Tom Cruise”. Hän hakeutuu kristillisen antigay-liikkeen edustajan pakeille ja kokeilee tämän kehotuksesta metsästystä alabamalaisten ”punaniskojen” kanssa sekä palvelusta kansalliskaartissa. Hän osallistuu myös parinvaihtoon heteroparien kanssa, mutta joutuu pakenemaan paikalta suututettuaan naisen, jonka kanssa hän ei halua harrastaa seksiä.

Elokuvan finaalissa Brüno pääsee viimein levyttämään rauhanlaulun Dove of Peace Bonon, Stingin, Elton Johnin, Slashin, Chris Martinin ja Snoop Doggin kanssa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Sacha Baron Cohen  Brüno  
 Gustaf Hammarsten  Lutz 

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]